Luopumisen vaikeus..

[Muurarin Vaimo]

Miksi ei osaa ajatella selkeästi?
Läheisen ihmisen on syöpä viemässä. Jotenkin tuntuu pahalle toivoa että hän saisi nopean helpotuksen, mutta eikö se ole itsekästä toivoa että hän vielä olisi luonamme pitkään, koska silloin kärsisi? :'( Äh, hankalaa, ja vetää niin surulliseksi.

Ja kunhan taas halusin purkautua.. :ashamed:

 

[Valon kantaja]

:hug:

Kukapa ei rakkaitaan haluaisi luonaan pitää.

 

[sadettajat]

:hug: Tiedän tunteen.

 

[Magister]

:hug:

 

[Heili Karjalasta]

Kyllä minä aviomieheni rinnalla toivoin nopeaa lähtöä, samoin kuin hän itsekin.. Oma äitini ei voinut hyväksyä toivettani tai sitä kun sen ääneen sanoin. Mutta, elämä on..
Onneksi kuolema oli helppo ja se toi rauhan sekä minulle, että miehelleni. :heart:
Ikuisesti rakastaen ja muistaen.. :heart:

 

[Muurarin Vaimo]

Kiitos.. :'(

 

[Heavyfreak]

Meilläkin oli tällainen tilanne tässä joku aika sitten, tytär menetti isoäitinsä syövälle..

Se on aika ristiriitainen tuo tunne, tiedän. Mä kans kovasti toivoin että hän ois vielä jaksanut ja pienesti jopa toivoin että hän paranisi.. Hän itse niin monesti minulle puhui ettei ole vielä valmis lähtemään, suri sitä niin kovasti kun ei näe kun rakas lapsenlapsensa kasvaa isoksi..

Silloin kun häneltä sitten voimat loppuivat, mä olin ihan suunnattoman surullinen ja jopa vihainen. Siitä että miksi juuri hänet piti ottaa pois. Ja niin kamalan pahalta kun se tuntuikin, mä ajattelin aina sitten sitä että hänen ei tarvitse enää kärsiä.. kovat kärsimykset hän kuitenkin kävi läpi usean vuoden ajan..

Kyllähän se periaatteessa on suru tuossa tilanteessa itsekästä. Mä olin surullinen siksi kun menetin ihmisen josta välitin niin paljon ja sen takia että tytär menetti läheisimmän ihmisen omien vanhempiensa jälkeen. Mutta on sullakin oikeus surra. Mua tosissaan helpotti se ajatus ettei hänen enää tarvitse kärsiä.

Kovasti sulle jaksuja! :hug:

 

[Muurarin Vaimo]

Kyllä minä aviomieheni rinnalla toivoin nopeaa lähtöä, samoin kuin hän itsekin.. Oma äitini ei voinut hyväksyä toivettani tai sitä kun sen ääneen sanoin. Mutta, elämä on..
Onneksi kuolema oli helppo ja se toi rauhan sekä minulle, että miehelleni. :heart:
Ikuisesti rakastaen ja muistaen.. :heart:

Eikös miehesikin kuollut syöpään? :hug:

 

[elmeri-meri]

mulla on kokemusta samasta asiasta tältä kesältä, et jos tahdot keskustella asiasta niin laita Y-viestiä... :hug:

 

[M Y R K K Y]

VOimia kovasti.Omaisille tuo on aina järkyttävän raskasta,en sano etteikö olisi ihmiselle itselleen mutta toisen kipuja ja kärsimystä valtavan kamalaa seurata...

 

[Heili Karjalasta]

Kyllä minä aviomieheni rinnalla toivoin nopeaa lähtöä, samoin kuin hän itsekin.. Oma äitini ei voinut hyväksyä toivettani tai sitä kun sen ääneen sanoin. Mutta, elämä on..
Onneksi kuolema oli helppo ja se toi rauhan sekä minulle, että miehelleni. :heart:
Ikuisesti rakastaen ja muistaen.. :heart:

Eikös miehesikin kuollut syöpään? :hug:

Joo syöpään. Vuoden sairasti.

 

[Muurarin Vaimo]

mulla on kokemusta samasta asiasta tältä kesältä, et jos tahdot keskustella asiasta niin laita Y-viestiä... :hug:

Kiitos, mutta en taida jaksaa nähdä sitä "vaivaa".. :ashamed: Kun ei tahdo jaksaa mitään muutakaan, toivottavasti ymmärrät ei ole henk.koht.

 

[elmeri-meri]

ymmärrän, jaksamista todella rankkaan vaiheeseen... :hug:

 

[Muurarin Vaimo]

Kyllä minä aviomieheni rinnalla toivoin nopeaa lähtöä, samoin kuin hän itsekin.. Oma äitini ei voinut hyväksyä toivettani tai sitä kun sen ääneen sanoin. Mutta, elämä on..
Onneksi kuolema oli helppo ja se toi rauhan sekä minulle, että miehelleni. :heart:
Ikuisesti rakastaen ja muistaen.. :heart:

Eikös miehesikin kuollut syöpään? :hug:

Joo syöpään. Vuoden sairasti.

Kuinka ihmeessä sä jaksoit?? Tottahan sitä on rakastamansa ihmisen vierellä tuli mitä tuli, mutta rankkaa sen on täytynyt olla.. Itselle teki pahaa nähdä tätä ihmistä, kun oli kuihtunut ja väsynyt. Ja sitten vielä sain kuulla että oli silloin poikkeuksellisen pirteä, ja joutuikin nyt sairaalaan, vajaa viikko näkemisestämme.. Nyt pelkään mitä tuleman pitää, vaikka toivon samalla pikaista helpotusta kärsimyksiin.

 

[Tuttuvieras]

Kyllä minä aviomieheni rinnalla toivoin nopeaa lähtöä, samoin kuin hän itsekin.. Oma äitini ei voinut hyväksyä toivettani tai sitä kun sen ääneen sanoin. Mutta, elämä on..
Onneksi kuolema oli helppo ja se toi rauhan sekä minulle, että miehelleni. :heart:
Ikuisesti rakastaen ja muistaen.. :heart:

Eikös miehesikin kuollut syöpään? :hug:

Joo syöpään. Vuoden sairasti.

Paljon olen joutunut kestämään.

Miehesi menehtyi varsin nopeasti. Oliko syöpä ehtinyt jo alkuvaiheessa levitä vai eikö hoidot tehonneet. Ei ole pakko vastata.

Minäkin sairastan syöpää. Jostain syystä nämä asiat nyt kiinnostaa...

 

[Muurarin Vaimo]

Kyllä minä aviomieheni rinnalla toivoin nopeaa lähtöä, samoin kuin hän itsekin.. Oma äitini ei voinut hyväksyä toivettani tai sitä kun sen ääneen sanoin. Mutta, elämä on..
Onneksi kuolema oli helppo ja se toi rauhan sekä minulle, että miehelleni. :heart:
Ikuisesti rakastaen ja muistaen.. :heart:

Eikös miehesikin kuollut syöpään? :hug:

Joo syöpään. Vuoden sairasti.

Paljon olen joutunut kestämään.

Miehesi menehtyi varsin nopeasti. Oliko syöpä ehtinyt jo alkuvaiheessa levitä vai eikö hoidot tehonneet. Ei ole pakko vastata.

Minäkin sairastan syöpää. Jostain syystä nämä asiat nyt kiinnostaa...

Voimia sinullekin! On kyllä suunnilleen vittumaisin tauti minkä minä tiedän.. Tällä läheiselläni on jo peli selvä, ei ole hoidoista muuta kuin olon helpotukseen, on levinnyt laajalti. Ja toteamisesta ei ole kuin 7kk.