Luottamuksesta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surutähti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surutähti

Vieras
En tiedä voinko koskaan luottaa miehiin.

Isäni petti äitiäni, ja jätti tämän neljän lapsen kanssa yksin.
Siskoni meni naimisiin ja erosi pian, koska mies petti. Hän jäi yksin 1-vuotiaan lapsen kanssa.

Itse elän avoliitossa miehen kanssa, joka on aina pettänyt edellisiä tyttöystäviään, vaikka sanookin, ettei voisi kuvitellakaan pettävänsä minua. Hänellä on paljon naispuolisia ystäviä, joihin pitää yhteyttä Facebookin avulla. Tiedän, että he ovat vain "ystäviä", mutta minua häiritsee kun huomaan, että mieheni kehuu ystävättäriensä ulkonäköä. Kaiken lisäksi hän ei ikinä kerro minulle mitään entisestä elämästään tai siitä, kuinka hän tuntee kaikki nämä naiset. Aina kun kysyn jotain, hän raivostuu ja sanoo, että minulla on huono itseluottamus ja että olen vainoharhainen. Hän sanoo, että en voi luulla, että kaikki miehet ovat kuten isäni.

Muutama päivä sitten mieheni sanoi minulle, ettei tiedä mitä tekisi elämälleen. Hän sanoi, että minun "vainoharhaisuuteni" ahdistaa häntä. Minulle tuli siitä aivan uskomattoman paha mieli, sillä olemme suunnitelleet naimisiinmenoa ja lapsia. Itkin koko yön ja seuraavan päivän, kunnes hän sanoi ettei minun tarvitse huolehtia suhteestamme. Minä sanoin hänelle, että jos hän haluaa erota, sanoisi minulle sen heti, ettei minun tarvitsisi kärsiä turhaan.

Onko tämä miehelle tyypillistä sitoutumispelkoa? Onko hän minun kanssani vain säälistä, koska näki kuinka paljon hänen ajatuksensa minua satutti? Voinko minä luottaa?

 
Mä sanoisin täällä klassisen kliseisesti, että tuon kuvauksen perusteella mieleen tulee, että miehellä on jonkintasoinen persoonallisuushäiriö. Tämä siis vain minun tulkintani, mutta minulla on paljon kokemusta aiheesta, tosin en ole ammatti-ihminen tekemään tällaisia diagnooseja.
 
En tiedä totuutta, mutta kerron sen miltä tuo minusta vaikuttaa, mitä mietteitä se herättää minussa:

Mies käyttää mielestäni hyväkseen sinun historiaasi väistääkseen oman vastuunsa, ei vastaa kiperiin kysymyksiin omalta osaltaan vaan kääntää tilanteen ovelasti toisinpäin, tätä kutsutaan _manipuloinniksi_. Hän käyttää sinun "heikkouksiasi" sinua vastaan asioissa, joissa itse joutuisi ottamaan vastuuta. HÄn laittaa oman toimintansa puhtaisiin papereihin syyllistämällä sinua "heikkouksiesi" avulla.

Se että hän sanoo miettivänsä suhteen lopettamista sinun vainoharhaisuutesi takia... Voi olla, että todempaa on että hänellä on jo ne muut langat kuumina (kuten ovat olleet mahdollisesti koko ajan, facebook-ystävättäriä ja ulkonäkökehuja ilman selityksiä...) ja hän nyt syyllistää sinut eron syyksi, vaikka on vain siirtymässä muille markkinoille.

Mitä sinun kannattaisi tehdä? Mielestäni sinun kannattaisi sanoa suoraan, että hän ei ota vastuuta teoistaan eikä avaudu itsestään ja elämästään sinulle kuten sinä teet ja että se ei ole hyvän suhteen perusta ja että sinusta tuntuu siltä, että hän käyttää sinun tietoja sinua vastaan kun haluaa välttää vastaamasta kysymyksiin. Että hän syyllistyy manipulaatioon ja se peli on nyt nähty ja toivoisit että hän lopettaisi valehtelunsa siihen paikkaan. Suhteen loppumisen pisto sinun piikkiisi, sinua syyllistäen normaalista halustasi olla asioista ja miehesi elämästä perillä...
 
Olen jo monta kertaa sanonut hänelle nämä asiat, mutta hän sanoo, ettei ole tehnyt mitään väärää, eikä tule koskaan tekemäänkään niin kauan kun on minun kanssani. Tiedän, että hän ei petä minua, mutta tiedän kuinka hän nauttii ystävättäriensä kehumisesta ja heidän huomiostaan. Hän sanoo, että se on aivan normaalia miehen käytöstä.

Kyllä minä itsekin nautin muiden miesten huomiosta, mutta en tietoisesti hae sitä niin kuin mieheni tekee.
Itse haluaisin uskoa, ettei hänellä ole persoonallisuushäiriötä, vaan jokin muu ongelma.Tiedän, että hänen äitinsä on vainoharhainen kyselijä, ja sen takia kysymykset yleensäkin ahdistavat häntä.

Myös hänen menneisyydestään puhuminen on ollut aina vaikeaa. Minun on täytynyt aina kysyä siitäkin, sillä hän ei oma-aloitteisesti ole koskaan ottanut asiaa puheeksi. Hän sanoo, että olen "mustasukkainen" hänen menneisyydestään. Oikeasti se mikä tekee minut mustasukkaiseksi on tietämättömyys. En voi koskaan tietää jos joku hänen nykyisistä "ystävättäristään" onkin uuden alun toivossa elävä ex-tyttöystävä.

Minä haluaisin vain uskoa siihen, että minulla on hyvä mies, koska arjen keskellä hän on aivan ihana. Hän osoittaa minulle aina huomiotaan eikä seksistäkään ole puutetta. Hän on sanoo minulle aina, että minun täytyy luottaa siihen, ettei hän ole samanlainen paska kuin oma isäni.

Minua ahdistaa hänen käytöksensä, ja se on myös ainoa aihe josta riitelemme, mutta toivon, että ajan kuluessa totun siihen (nyt seurustelemme neljättä vuotta).

 
Neljä vuotta seurustelua, eikä noista vielä voi jutella? Missä vaiheessa arvelet asian muuttuvan? Kyllähän tuollaisista nyt pitää voida lähimmässä ihmissuhteessa jutella ilman muuta!!
 
Todellakin, neljä vuotta olemme asioista keskustelleet, mutta ne keskustelut päättyvät aina huonosti. Itse olen ajatellut meneväni terapiaan, sillä en vain yksinkertaisesti pysty luottamaan. Luulen, että jos luottaisin häneen, kaikki olisi helpompaa. Mutta hän ei tajua, että hänen "salaisunsa" vaikeuttaa asiaa huomattavasti. Hän väittää, ettei salaile minulta mitään, vain vaan jättää joitakin "merkityksettömiä" asioita kertomatta.

Tänään mies sanoi minulle, että voi harkita perheen perustamista kanssani vasta kun pystyn luottamaan häneen täysin.
-Ja minä niin haluaisin luottaa, mutta kun en pysty.

 
on aika pitkä aika miehellekin pitää yllä hiljaisuutta asioistaan ja menneisyydestään. Sanoisin, että luottamusongelma on nyt kyllä miehellä, jos ei pysty tuollaisista vieläkään sinulle puhumaan ilman ongelmia!
 
kuin edellinen. Luottamusongelma on miehellä ja käyttää manipulaatiota noissa keskusteluissa = kääntää tilanteen toisinpäin syyllistäen surutähden.

Että mitäpä jos surutähti nyt miettisi, ettei kyse ole siitä että mies perustaisi perheen jos surutähti olisi luottavaisempi (= sallisi miehen puuhat kyselemättä niistä mitään) vaan että mies saattaa vain haluta pitää hyvän suhteen pystyssä ja siinä samalla pitää langat kuumina muualle. Surutähti on näemmä vielä mennyt tähän "sinun täytyy nyt vaan luottaa"-manipulaatioon mukaan ja syyllistänyt itsensä. Mietintämyssyä päähän...
 
eli Näin täällä taas ei kyllä taitaisi itse katsella neljää viikkoa(!) pitempään miestä, jonka menneisyydestä ei kestä mitään kysellä. Ja jonka kanssa ei voida tasapuolisesti jutella historioista, ei se tenttaamista tarkoita. Mutta kyllä tavallinen miesihminen osaa tarinoida itsekin ja tarinoikin, kai läheiselle haluaakin kertoilla elämästään. Siellä niitä kipukohtia nyt tuntuu olevan, jos ei aihetta kestä lähestyä. Ja se tulee vaikuttamaan aina ja moneen asiaan tuo tilanne teillä!

Vaikka ei olisikaan sivusuhteita (ja niitäkin voi olla, ihan hyvä huomio tuokin), niin miettisin minä, mitä ihmeen luurankoja siellä miehen kaapissa on, joiden kanssa minun pitäisi sitten vaan jatkossakin elämäni. Ei hyvää päivää... Ei tässä nyt ole sinusta kyse ollenkaan, ei ei ei.
 
Jaa, minulle tuli mieleen tällaisia erilaisia ajatuksia:
- Miestä varmaan tosiaan vaivaa "vainoharhaisuutesi" eli kun olet mustasukkainen. Kyllä se on kuluttavaa, jos tuo pelkosi tulee usein esiin ja TUNTUU siltä, että jollain tavalla syytetään. Minulla oli mustasukkainen mies ja meillä tapasi olla hirveitä riitoja entisistä hoidoistani vaikka kerroin niistä ihan kaiken (- jälkeenpäin ajateltuna selkärankaa hieman kasvattaneena toteaisin kyllä nyt, että mitä ne sille kuuluu...). Mies ei pääsyt peloistaan yli eikä mulla ollut tervettä itseluottamusta viitata lempeästi kintaalla hänen höpötykselleen. Tilanne muuttui vasta kun minä menin terapiaan muutamaksi kuukaudeksi. Sitten mieskin yhtäkkiä muuttui, se oli aika jännä juttu. Nyt kaikki on hyvin.

- Oletko siis valmis heittämään pyyhkeen kehään kun mies ilmaisee tyytymättömyytään johonkin asiaan sinussa ja vakavissaan haluaisi pohtia tätä puolta suhteessanne? Oletko miettinyt, miten voisit itse muuttua ja miten haluaisit asioiden oikeasti olevan? Pystytkö nollaamaan tilanteen päässäsi, että kun kerran luottamusta ei ole petetty, niin sinä luotat edelleen (jos et pysty, mikset ihmeessä)? Mitä mies muuten sanoo, kun kysyt, että miksi hän ei halua kertoa missä on naisiin törmännyt? Pelkääköhän sinun mahdollista tuomiotasi, häpeääköhän jotain - siksikö menee puolustuskannalle, mitä luulet?

No, mun mielestä tärkein juttu kyllä ois sinun opetella rakastamaan ja arvostamaan itseäsi. Koko juttu henkii pientä epätoivoa, että nyt ois tärkeää vahvistaa itseäsi, että pystyisit myös näitä itsellesi kipeitä asioita käsittelemään. Suosittelen keskusteluja hyvän terapeutin/psykiatrin kanssa (keheen tahansa ei kannata tyytyä). Terapia on parempaa kuin kaverin kanssa keskustelu, koska ammattilaisen kanssa ei tarvitse pitää yllä mitään fasadeja, ja ammattilaisen henkkoht juttuja ei tartte kuunnella;).

Muuten, en ole ottamassa tässä mitenkään miehesi "puolta". Mutta uskon - ja niin varmaan sinäkin - että hänkin vilpittömästi haluaa aitoja asioita suhteeltanne ja elämältänne, joten siksi yritän asettua hänenkin asemaansa ja tuskaansa. Osoittaa mielestäni muuten tervettä itserakkautta mieheltäsi vaatia täyttä luottamusta sinulta ennen suurempaa sitoumusta, muutenhan hän tuomitsisi itsensä ikuiseen asemaan epäilyjen kohteena - et itsekään varmasti tekisi niin.

Tsemppiä 'surutähti', sitten kun sen luottamuksen oppii - itseensä ja muihin - elämä on paljon valoisampaa! Ja muista, että kaiken tällaisen oppiminen on prosessi, jota ei opi heti, mutta kuitenkin takuulla vähitellen pienin askelin, kunhan vain rupeaa tekemään JOTAIN. Bonuksena, itseluottamuksen lisäksi saat varmasti vahvemman suhteen, johon luotat vieläkin enemmän sitten kun olette päässeet tällaisen vaikean asian yli.
 
Lisäys: En tiedä 'surutähden' miehestä mitään... En oleta, että taustalla on automaattisesti jotain petollista, jos ei kerro menneisyydestään tai että hän on ihan viaton - harva meistä on. Tämän kanssa vain pitää oppia elämään - joko antamaan anteeksi toisille tai jatkamaan omalla polullaan.

Sen kuitenkin tiedän, ettei toista voi vasten hänen tahtoaan muuttaa. Kannustukseni oman itseluottamuksen kohentamiseen pohjaa siis omaan kokemukseeni siitä, että mieskin löysi motivaation muuttaa käytöstään ihan itsekseen, kun MINÄ muutin omaani.
 
tai sit terapiaan meno on täysin turhaa, jos mies on EPÄLUOTETTAVA. Siinä ei auta kellään terapiat, jos toinen vaikuttaa noin sulkeutuneelta ja epäluotettavalta.

Ei sulla ole mitään velvollisuutta luottaakkaan häneen. Ainakin noiden perusteella enemmänkin on täysin tervettä epäillä. Toisaalta itse tarvit aika annoksen napakkuutta ja jämäkkyyttä omaan elämääsi. Et ole mikään tahdoton lahna, vaan järkkää itsekin elämää sen mukaan mitä haluat. Jos mies ei lähde sun suunnitelmiin, miksi sun pitää jädää itkeen, käännä suuntaa ja etsi onnesi muualta sitten. Onnettomana uhrina oleminen on vain onnetonta ja uhrautuvaa. Ei siitä sua kukaan tule kiittämään.

Säkin saat olla sellaisessa suhteessa, joissa asioista puhutaan. Ei mies ole se teillä joka sanelee sinunkin asiat, vaan yhdessä pitää pystyä puhumaan ja päättämään ja jos ei onnistu,, niin osaat varmaan vetää oikeat johtpäätökset itsekin.
 
Kiitos paljon kommenteistanne. Olen tullut siihen lopputulokseen, että tämän oravanpyörän on loputtava. Yritän olla vähän aikaa kyselemättä ja katson, osaako hän itse kertoa asioistaan. Jatkuva kyselyni kuulemma ahdistaa häntä niin, että hänen ei tee mieli edes puhua minulle. Katsotaan mihin tämä vie; toivottavasti löydämme taas sen tasapainon, joka suhteessamme joskus vallitsi. Vika on tietenkin meissä molemmissa, joten yritämme parantaa molemmat tapojamme.
 
UutuuttJa höpö höpö. Miksi miehellä oikein pitää olla naispuolisia ystäviä, heille kerrotaan että kun meillä nyt menee niin huonosti, kun akka on tuollainen ja ei ota pers... Siis oikeasti. Mihin mies tarvii naispuolista ystävää.? Loukkaisi minua ainakin. Ja joo, koettu on.. Minuakin on syytetty 'niin mustasukkaiseksi' ettei mun kans voi olla.. No mitä voi odottaa kun mies hakee koko ajan muita.. Pitäisi vain sulkea silmät..
 
Kuten on satoja kertoja todettu ja nähty ja kuultu: kun kumppani syyttää toista vainoharhaiseksi, pettää hän 110% varmuudella! Uskokoon ken haluaa, mutta näinpä tämä homma vaan menee.

Vainoharhaisuudesta syyttäminen on varma pettämisen merkki.
 
Miksei miehillä saa olla naispuolista ystävää?Minulla on kaksin kappalein.Oletteko naiset mustiksia?Suotta olette.Onhan naisillakin miespuolisia ystäviä eikä mistään jostain pettämisestä ole kyse.Hyviä ystävyyssuhteita kannattaa vaalia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja varma merkki:
Kuten on satoja kertoja todettu ja nähty ja kuultu: kun kumppani syyttää toista vainoharhaiseksi, pettää hän 110% varmuudella! Uskokoon ken haluaa, mutta näinpä tämä homma vaan menee.

Vainoharhaisuudesta syyttäminen on varma pettämisen merkki.

Oma miesystäväni (seurustelua takana 4 kk) sanoi toimintaani vainoharhaiseksi ja minua mustasukkaiseksi, kun otan esille asioita ja jopa suoraan kysyn, onko hänellä joku toinen. Syynä luottamuksen puutteeseeni on mm. se, että valehteli deittiprofiilissaan mm. siviilisäätynsä ja ikänsä. Sanoi olevansa eronnut, vaikka edes papereita ei ollut vienyt eteenpäin. Sentään oli asunut muutaman kk erillään. Ei aivan helppoa luottaa ihmiseen, joka jää valheesta kiinni aina silloin tällöin. En tiedä, mihin uskoa. Miten tämä suhde tulee toimimaan. Hän ei sano minua rakastavansa, tykkää kyllä. Jatkuva muiden naisten huomion hakeminen, tuijottelu katseitaan kalastaen... Monta asiaa, jotka laittavat todella miettimään. Surullista.
 
Jotkut ihmiset ärtyvät huomattavastikin jos pelkäävät jäävänsä valheesta kiinni. Jos kysyt asiallisesti ja toinen alkaa syyttelemään liekö silloin puhtaat jauhot pussissa?
 
Kun mun mies valehteli, se ärtyi ja ja alkoi vierittään syytä mun niskoilleni. Siitä opin vähitellen tunnistamaan valehtelun. Jos sillä oli puhtaat jauhot pussissa se vastasi kiertelemättä.

Joo. Se petti oikein urakalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja varma merkki:
Kuten on satoja kertoja todettu ja nähty ja kuultu: kun kumppani syyttää toista vainoharhaiseksi, pettää hän 110% varmuudella! Uskokoon ken haluaa, mutta näinpä tämä homma vaan menee.

Vainoharhaisuudesta syyttäminen on varma pettämisen merkki.

niimpä ! Osin totta tämäkin .tapahtui minulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jokunainen:
Oma miesystäväni (seurustelua takana 4 kk) sanoi toimintaani vainoharhaiseksi ja minua mustasukkaiseksi, kun otan esille asioita ja jopa suoraan kysyn, onko hänellä joku toinen. Syynä luottamuksen puutteeseeni on mm. se, että valehteli deittiprofiilissaan mm. siviilisäätynsä ja ikänsä. Sanoi olevansa eronnut, vaikka edes papereita ei ollut vienyt eteenpäin. Sentään oli asunut muutaman kk erillään.
Eli miesystäväsi on eronnut vasta puolisen vuotta sitten, eikä ilmeisesti ole vielä ehtinyt edes avioeroa saada? Käytös viittaa kyllä vahvasti siihen, että liian aikainen hyppääminen uuteen suhteeseen alkaa nyt hieman kaduttaa, ja mies haluaisi kokeilla kunnolla miltä sinkkuelämä tuntuu :/.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Totuuden torvi -:
Alkuperäinen kirjoittaja jokunainen:
Oma miesystäväni (seurustelua takana 4 kk) sanoi toimintaani vainoharhaiseksi ja minua mustasukkaiseksi, kun otan esille asioita ja jopa suoraan kysyn, onko hänellä joku toinen. Syynä luottamuksen puutteeseeni on mm. se, että valehteli deittiprofiilissaan mm. siviilisäätynsä ja ikänsä. Sanoi olevansa eronnut, vaikka edes papereita ei ollut vienyt eteenpäin. Sentään oli asunut muutaman kk erillään.
Eli miesystäväsi on eronnut vasta puolisen vuotta sitten, eikä ilmeisesti ole vielä ehtinyt edes avioeroa saada? Käytös viittaa kyllä vahvasti siihen, että liian aikainen hyppääminen uuteen suhteeseen alkaa nyt hieman kaduttaa, ja mies haluaisi kokeilla kunnolla miltä sinkkuelämä tuntuu :/.


Niin tai sitten loppujen lopuksi ei olekaan halukas eroamaan. Näitähän riittää, ensin ollaan halukkaita uuteen suhteeseen, mutta kun toinen osapuoli haluaa sen vakiintuvan luonnollisesti jossain vaiheessa, luikitaan häntä koipien välissä takaisin entiseen.
 

Similar threads

Yhteistyössä