Luovun toivosta :`(

[Neele]

Mistä aloittaisin...

No en jaksa enää kotiäidin elämää!!Olen ollut kotona pian 10vuotta putkeen ja ollut koko ajan masentunut, välillä enemmän välillä vähemmän.
Päiväni kuluu karjuessa ja siivotessa.
Joudun 5 lapsen lisäksi hoitamaan mieheni haluaman koiranpennun kuset ja paskat koska hän käy päivät töissä, mutta halusi välttämättä metsälle kaverin ja minä joudun sitten hoitamaan ja opettamaan sitä siistiksi samalla kun yritän hoitaa uhmaikäisiä kaksosia sekä 1v kitisijää.
Rahaa ei ole ikinä ylimääräistä, koskaan en siis voi shoppailla tai tehdä mitään kivaa, kaupassa käynti 4 lapsen kanssa on minun arkipäivieni "piristys", ruokakaupassa siis. Sekin niin "rentouttavaa" kun jokainen haluaa aina jotain herkkua eikä ikinä ole varaa ostaa, itkettää aina sanoa että ei, ei ,ei ,ei nyt voida ostaa sitä...ja järkyttävä perään katsominen sielä kaupassa!!
Aamu alkaa koiran paskan siivoamisella, 1v vaipan vaihdolla, muiden lasten ruokkimisella ja sitte esikoinen 9vee aloittaa tinttailun ja päivä meni heti vituiksi!
Kuopus rääkyy koko päivän, oikeasti!! Kokonaista yötä heräämättä en ole nukkunut 9vuoteen, kuopus herää öisin turhaan ainakin 4-5 kertaa ja koira huutaa alakerrassa kun ei ole kaveria ja ylös sitä ei voi ottaa tai kukaan ei nuku sitäkään vähää. Lapsille emme saa hoitajia mistään, olemme miehen kanssa olleet kahden missään vuonna 2001 kun miehen äiti vielä eli.

Nyt alkaa tuntua siltä että voisin ajaa ensimmäisen vastaantulevan rekan alle että saisin hetken rauhaa :`(

 

[vieras]

koira pihalle

 

[............]

osa lapsista mennä vaikka päiväkotiin? pidä kuopus kotona ja isommat( siis jos eivät ole koulussa) niin tarhaan tai kerhoon. kotiäidinkin täytyy olla "itsekäs"välillä että jaksaa.
entä toimeentulotuki olisiko mahdollista saada?

 

[Pajukko]

Koira pihalle ja heti. Sen jälkeen panet päivähoitohakemukset vetämään ja ilmoittaudut työttömäksi. Kyllä sinun pitää saada tehdä muutakin ja kokea vähän kodin ulkopuolista elämää myös.

 

[oih]

Et saa tehdä mitään itesellesi!!!

Miten ne lapsesi pärjäävät isänsä kanssa jos hän ei ole koskaan heidän kanssaan ollut (ainaskin sen vaikutelman saa tekstistäsi). Laitat sen koiranpenikan isännän hoiviin, jos ei hän älyä lopettaa sitä tai antaa pois, kuljettakoon vaik mukanaan työpaikalla.

Otat yhteyttä neuvolaan ja sanot et nyt olet ihan loppu, joten apua tarvitaan...

 

[SuukkoSuulle]

koira pihalle ja nyt äkkiä apua muutenkin sun tilanteeseen! Mitä se mies sit tekkee ja kuin kauan on töissä? Kai se ny sillo sit auttaa ku tulee töistä? Äkkiä lastenhoitoapuja vaikka MLL:ltä tai jostain ettei viel pahempaa tapahdu!

 

[weballergy]

Puhu miehellesi?

 

[Vacca Foeda]

Jos mies on koiran halunnut niin hoitakoot sen myös, muuten rakki kartanolle. Hae töitä tai opiskelemaan, selvästi oot ollu liian kauan kotona. Tarvit kodin ulkopuolista elämää :hug:

 

[KaksiKertaaPienempi]

Nyt soitto neuvolaan, josta pyydät apua. Uskon, että tarjoavat perhetyöntekijää, mtt-palveluja sekä ainakin isommille lapsille tarjotaan tarhapaikkaa. Lisäksi Pelastakaa Lapset ry:n kautta voi hakea tukiperheitä/tukihenkilöä jakamaan arkea (itse toimin tukihenkilönä perhetyöntekijän kautta kahdelle perheelle). Se, millä tuo sinun solmusi saadaan löystymään, on hoitaa sinut ihan ensimmäiseksi voimillesi. Jos sinä olet väsynyt ja masentunut, yksikään muu asia ei ala korjaantumaan ja vajoatte yhä syvemmälle.

 

[........]

pyydä avuksesi kodinhoitaja silloin tällöin että pääset vaikka kauppoihin yksin.

 

[Pajukko]

Tosiaan neuvolaan kannattaa ottaa yhteys myös. Voivat nopeuttaa päivähoitopäätöksiä, jos haluat lapset päivähoitoon. Kuulostaa kyllä siltä, että sinun pitäisi päästä pois kotoa. Saattaa helpottaa jo heti kummasti, jos nyt vain käyt netissä täyttämässä päivähoitohakemukset ja ilmoittaudut työttömäksi. Sinun ei ole pakko kököttää kotona, jos et enää jaksa. Mieskin tajuaa sinun olevan tosissasi, kun toimit ja toivottavasti ymmärtää taakkasi.

 

[black-velvet]

:hug: Onnistuisiko se, että saisit esimerkiksi käydä edes siellä ruokakaupassa rauhassa? Mies katsoisi kakrujen perään sen ajan. Mulla kolme lasta, enkä aina ota yhtäkään joukkoon. Äkkiseltään kuulostaisi siltä, että tilannetta voisi laukaista se, että mies ottaisi edes hetkeksi vastuun hommista kotona. Väsyneenä huudat ja hermostut ja kun sen teet, lapsetkaan eivät rauhoitu. Noidankehä on valmis. Meillä muuttui kanssa työnjako, kun lähdin kymmenen vuoden jälkeen töihin ja nyttemmin kouluun. Sanottakoon, että miehen ajattelutapa asioista muuttui myös. Tarkoitan nyt sitä, ettei miehesi osaa ajatella asioita sinun kannaltasi, ennenkuin oikeasti kokeilee olla teidän lastenne ja koiran kanssa. Näin oli ainakin meillä. Enkä mä itsekään osannut oikeasti sanoa, mikä oli sen yleisen tympäännyksen syy, ennenkuin pääsin tekemään jotain muutakin. Etsi vain rohkeasti muutosta tilanteeseen, ei sen tarvi olla niin radikaali kuin meillä, mutta jotain sun pitää keksiä, ennenkuin tilanne muuttuu vielä pahemmaksi.

 

[mä]

tuttavani (4 alle kouluikäistä lasta) pillahti itkuun neuvolakäynnillä ja sanoi vaan ettei nyt enää jaksa! Apua alkoi saman tien löytymään, lapset saivat sosiaalisin perustein päiväkotipaikan, toimeentulotukea laskeskeltiin ja kaikkeen ylimääräiseen ja yllättävään saavat nyt sit sossusta. Esim. sairaskulut tai sit jos pesukone hajoo tai joku yhtä tärkeä suurperheessä. Koulutusta alkoi sossu tarjoamaan äidille tai muita vaihtoehtoja kartoitettiin. nyt heillä menee tosi hyvin, lapset hoidossa, äiti opiskelee ja isä pakertaa entiseen malliin töitä!

 

[.]

tuttavani (4 alle kouluikäistä lasta) pillahti itkuun neuvolakäynnillä ja sanoi vaan ettei nyt enää jaksa! Apua alkoi saman tien löytymään, lapset saivat sosiaalisin perustein päiväkotipaikan, toimeentulotukea laskeskeltiin ja kaikkeen ylimääräiseen ja yllättävään saavat nyt sit sossusta. Esim. sairaskulut tai sit jos pesukone hajoo tai joku yhtä tärkeä suurperheessä. Koulutusta alkoi sossu tarjoamaan äidille tai muita vaihtoehtoja kartoitettiin. nyt heillä menee tosi hyvin, lapset hoidossa, äiti opiskelee ja isä pakertaa entiseen malliin töitä!

Hyvä jos nyt menee hyvin, MUTTA oitääkö niitä lapsia yleensä tehdä yli omien voimavarojen. Ei nyt mitenkään pahalla, mutta jokainen voi noihin asioihin vaikuttaa itse. En voi kuin ihmetellä miten sitten itketään kun itse on ensin tekemällä tehty monta lasta ja huomataan että onkin liian raskasta. Kukaan ei varmasti lapsiaan jälkikäteen kadu, mutta ennalta niitä voi ehkäistä.

 

[voi jeesus]

PITÄÄKÖ NIITÄ KAKAROITA PAINAA AINA VAAN LISÄÄ, JOS EI MUUTENKAAN JAKSA???
Että on inmiset hulluja, jlauta!!!

 

[oikeasti]

hanki lääkitys.alkaa arki hymyileen. Aikuisten oikeasti!!!!

 

[vieras]

ja kenenhän on syy että olet tuossa jamassa... katsoppa sinne peiliin vaan. ei niitä lapsia ole pakko tehdä niin paljoa kuin luoja suo, kenenkään ei ole pakko olla kotiäitinä.. hae hyvä ihminen apua ammatti-ihmisiltä, kuten neuvolat ym. et sä apua täältä palstalta saa, myötätuntoa kenties muttet muuta. kukaan ei täältä tule sua henk koht auttamaan, voivotella kyllä voi monikin. puhelin kauniisti jäteen ja soittele ens alkuun vaikka neuvolaan, ne osaa auttaa sua eteenpäin.

 

[vieras]

hanki lääkitys.alkaa arki hymyileen. Aikuisten oikeasti!!!!

Ai lääkityskö auttaa siihen ettei ole nukkunut 9 vuoteen kunnolla ja aamulla alkaa hirmuinen hulina ja joka päivä sama tiedossa. Ei siinä lääke auta, vaan pois kotoa pääseminen ja mielekäs tekeminen.

Ap: tä auttaa varmasti se, että nyt vain alkaa tekeen asialle jotain. Kirjoittaa vaikka ne päivähoitohakemukset. Siinä on jo alkua ulospääsylle tuosta tilanteesta.

Ap voisi nyt vähän kommentoida ja kertoa mitä on itse ajatellut tehdä.

 

[vieras]

ap tais keksiä koko homman että saisi paljon vastauksia alotukseensa.. kun hiljeni nyt kokonaan

 

[pah]

tuttavani (4 alle kouluikäistä lasta) pillahti itkuun neuvolakäynnillä ja sanoi vaan ettei nyt enää jaksa! Apua alkoi saman tien löytymään, lapset saivat sosiaalisin perustein päiväkotipaikan, toimeentulotukea laskeskeltiin ja kaikkeen ylimääräiseen ja yllättävään saavat nyt sit sossusta. Esim. sairaskulut tai sit jos pesukone hajoo tai joku yhtä tärkeä suurperheessä. Koulutusta alkoi sossu tarjoamaan äidille tai muita vaihtoehtoja kartoitettiin. nyt heillä menee tosi hyvin, lapset hoidossa, äiti opiskelee ja isä pakertaa entiseen malliin töitä!

Hyvä jos nyt menee hyvin, MUTTA oitääkö niitä lapsia yleensä tehdä yli omien voimavarojen. Ei nyt mitenkään pahalla, mutta jokainen voi noihin asioihin vaikuttaa itse. En voi kuin ihmetellä miten sitten itketään kun itse on ensin tekemällä tehty monta lasta ja huomataan että onkin liian raskasta. Kukaan ei varmasti lapsiaan jälkikäteen kadu, mutta ennalta niitä voi ehkäistä.

Ei sillä lapsilukumäärällä oo oikeesti asioissa mitään merkitystä, toiset valittaa samaa jo yhden ja kahden lapsen jälkeen!!!

 

[HUU]

Mistä päin olet?

 

[Ap Neele]

Olin vähän aikaa poissa.
En tosissani ole tekemässä itselleni mitään, mutta sellainen tunne on joka päivä että tänään lähtee henki. Mies hoitaa kyllä koiraa ja lapsia kun töistä tulee, ihan normaalia päivätyötä tekee tehtaalla, mutta kun ei ole sitä ylimääräistä rahaa käydä shoppailemassa ym. yksin ja muutenkaan en vain viitsi jättää koko laumaa heti kun mies pääsee kotiin niin sen vastuulle ja painella itse pihalle vaikka niin pitäisi varmaan tehdäkkin, ei vain ole luonnetta siihen .
Neuvolassa en uskalla puhua ettei sossu ala juosta oven takana

 

[KaksiKertaaPienempi]

et sä apua täältä palstalta saa, myötätuntoa kenties muttet muuta. kukaan ei täältä tule sua henk koht auttamaan, voivotella kyllä voi monikin.

Kyllä minä olisin valmis vaikka menemään paikan päälle auttamaan, jos välimatka ei ole kohtuuttoman pitkä. Eri asia sitten, haluaako tarvitsija ottaa avun vastaan näin virtuaalisena ymmärtämyksenä vaiko ihan konkreettisena apuna. Ja uskon, että meitä on monia, jotka olisimme valmiita oikeasti auttamaan, en varmasti ole ainoa =)

 

[Neele]

ap tais keksiä koko homman että saisi paljon vastauksia alotukseensa.. kun hiljeni nyt kokonaan

Eikö tämä sitten voisi olla uskottavaa elämää vai? Voit tulla katsomaan ja kokeilemaan osien vaihtoa

 

[vieras]

Olin vähän aikaa poissa.
En tosissani ole tekemässä itselleni mitään, mutta sellainen tunne on joka päivä että tänään lähtee henki. Mies hoitaa kyllä koiraa ja lapsia kun töistä tulee, ihan normaalia päivätyötä tekee tehtaalla, mutta kun ei ole sitä ylimääräistä rahaa käydä shoppailemassa ym. yksin ja muutenkaan en vain viitsi jättää koko laumaa heti kun mies pääsee kotiin niin sen vastuulle ja painella itse pihalle vaikka niin pitäisi varmaan tehdäkkin, ei vain ole luonnetta siihen .
Neuvolassa en uskalla puhua ettei sossu ala juosta oven takana

sit ei varmaan auta ku toivoa ihmettä jos et mitään kuitenkaan viitsi tehdä