Pyydän kommentteja teiltä, jotka olette jo käyneet ulkomailla (esim. Virossa, kokemukset myös muista maista kiinnostavat) lahjasoluhoidossa, ja nimenomaan siittiöiden takia.
Minkälaisia tuntemuksia ulkomaille meneminen teissä herätti alkuun? Herättikö epäluuloa? Ja miten selätitte epäluulot? Oliko siinä maassa, missä kävitte, käytäntönä luovuttajien täysi anonymiteetti vai rekisteröinti?
Millaiset kustannukset tuli kokonaisuudessaan? Millainen kokemus se oli (miten hoitava klinikkanne teki alkuvalmistelut, oliko ulkomaan päässä hankaluuksia vai sujuiko kaikki hyvin)?
Mieheni kanssa jonotamme luovutettuja siittiöitä yksityisklinikalla, mutta tilanne on tällä hetkellä huono. Kovasti mietityttää ulkomaille lähteminen, jännittää ja pelottaa... Kaipaisinkin siis jotain tiedonmurusta sellaisilta, jotka ovat käyneet hakemassa siittiöitä muualta. (Rajaan tästä pois munasolun hakijat, koska siinä on kuitenkin hoitoprosessi aika lailla erilainen kuin "pelkässä" aid:ssä. Vaikka toisaalta kaikenlaiset kokemukset hoidoista ulkomailla sinänsä kiinnostavat, oli sitten kyseessä siittiöt tai munasolut...)
Kokonaan eri asia on sitten vielä se, että jos jollain on jo lapsi ulkomailta haetuilla siittiöillä, olisi kiinnostavaa kuulla, miten sen luovuttajan anonyymiyden kanssa eletään perheessä, kerrotaanko lapselle vai ei, ja miten siinä tapauksessa, että lapsi sairastuu eikä tiedetä, miten häntä pitää hoitaa... Kaikki nämä kysymykset koskien anonyymejä sukusoluja ovat painava seikka.
Minkälaisia tuntemuksia ulkomaille meneminen teissä herätti alkuun? Herättikö epäluuloa? Ja miten selätitte epäluulot? Oliko siinä maassa, missä kävitte, käytäntönä luovuttajien täysi anonymiteetti vai rekisteröinti?
Millaiset kustannukset tuli kokonaisuudessaan? Millainen kokemus se oli (miten hoitava klinikkanne teki alkuvalmistelut, oliko ulkomaan päässä hankaluuksia vai sujuiko kaikki hyvin)?
Mieheni kanssa jonotamme luovutettuja siittiöitä yksityisklinikalla, mutta tilanne on tällä hetkellä huono. Kovasti mietityttää ulkomaille lähteminen, jännittää ja pelottaa... Kaipaisinkin siis jotain tiedonmurusta sellaisilta, jotka ovat käyneet hakemassa siittiöitä muualta. (Rajaan tästä pois munasolun hakijat, koska siinä on kuitenkin hoitoprosessi aika lailla erilainen kuin "pelkässä" aid:ssä. Vaikka toisaalta kaikenlaiset kokemukset hoidoista ulkomailla sinänsä kiinnostavat, oli sitten kyseessä siittiöt tai munasolut...)
Kokonaan eri asia on sitten vielä se, että jos jollain on jo lapsi ulkomailta haetuilla siittiöillä, olisi kiinnostavaa kuulla, miten sen luovuttajan anonyymiyden kanssa eletään perheessä, kerrotaanko lapselle vai ei, ja miten siinä tapauksessa, että lapsi sairastuu eikä tiedetä, miten häntä pitää hoitaa... Kaikki nämä kysymykset koskien anonyymejä sukusoluja ovat painava seikka.