Luulis, että aivoleikkauksen jälkeen ois vähän muutakin elämää kuin palsta :O

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja dfaz
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
En muusta tiedä mutta eikö yleensä toipilaana kotona lepäillessä ole juuri parhaiten aikaa istuskella täällä roikkumassa? Varsinkin jos on yksin kotona ja tylsää.

No niiii-i, mutko täälä on niin moni sitä mieltä että aivoihin kohistuneen leikkauksen jälkeen potilas makkaa koomassa puoli vuotta tai vähintäänki pari kuukautta on kuolaava halvaantunu olio eikä saa palstat tai tietokonneet tai telkkarit tai mitkään kiinnostaa ko pittää itkeä tillittää kiitollisena sitä että on hengissä ja roikkua läheistensä jaloissa vaivoina ettei ne voi ellää elämäänsä. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja NannaIhana:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sanoit jossain ketjussa että menet taas maanantaina sairaalaan,kauanko silloin siellä olet ja mitä tehdään?

vuoden, lobotomia. sekä asennetaan aurinkokennoakku perseeseen ettei tartte läppäriäkään ladata.

Ihan fiksusti mielestäni kysyin :(

 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
En muusta tiedä mutta eikö yleensä toipilaana kotona lepäillessä ole juuri parhaiten aikaa istuskella täällä roikkumassa? Varsinkin jos on yksin kotona ja tylsää.

No niiii-i, mutko täälä on niin moni sitä mieltä että aivoihin kohistuneen leikkauksen jälkeen potilas makkaa koomassa puoli vuotta tai vähintäänki pari kuukautta on kuolaava halvaantunu olio eikä saa palstat tai tietokonneet tai telkkarit tai mitkään kiinnostaa ko pittää itkeä tillittää kiitollisena sitä että on hengissä ja roikkua läheistensä jaloissa vaivoina ettei ne voi ellää elämäänsä. :|

Samahan se on aina jos joku tulee tänne avautumaan keskellä jotain elämänsä pahinta kriisitilannetta (kuolleen lapsen juuri synnyttänyt, oman lapsen vakava sairastuminen, läheisen kuolema tms). Itse taas kuvittelisin/tietäisin että noissa tilanteissa minun olisi vaikea saada unta ja tämä olisi ns. turvallinen paikka purkaa ajatuksia tai vaikka saada muuta ajateltavaa hetkeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja NannaIhana:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sanoit jossain ketjussa että menet taas maanantaina sairaalaan,kauanko silloin siellä olet ja mitä tehdään?

vuoden, lobotomia. sekä asennetaan aurinkokennoakku perseeseen ettei tartte läppäriäkään ladata.

Ihan fiksusti mielestäni kysyin :(

joo, en mä sillä, oon vaan aika vittuuntunu näihin kaikkiin epäilijöihin ja jos mun hyvää ystävää loukkaa niin hyökkään päälle. :| mun mielestä hyytis on saanu ihan tarpeeks jo paskaa niskaansa, vois sitte siirtyä johki muuhun jo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NannaIhana:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja NannaIhana:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sanoit jossain ketjussa että menet taas maanantaina sairaalaan,kauanko silloin siellä olet ja mitä tehdään?

vuoden, lobotomia. sekä asennetaan aurinkokennoakku perseeseen ettei tartte läppäriäkään ladata.

Ihan fiksusti mielestäni kysyin :(

joo, en mä sillä, oon vaan aika vittuuntunu näihin kaikkiin epäilijöihin ja jos mun hyvää ystävää loukkaa niin hyökkään päälle. :| mun mielestä hyytis on saanu ihan tarpeeks jo paskaa niskaansa, vois sitte siirtyä johki muuhun jo.

Totta,eihän meistä harmaista voikaan tietää kuka on ystävällinen ja kuka ei.
Onneksi hyytis osaa hyvät vastaustaidot mutta silti kanssa ärsyttää ilkkujat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
En muusta tiedä mutta eikö yleensä toipilaana kotona lepäillessä ole juuri parhaiten aikaa istuskella täällä roikkumassa? Varsinkin jos on yksin kotona ja tylsää.

No niiii-i, mutko täälä on niin moni sitä mieltä että aivoihin kohistuneen leikkauksen jälkeen potilas makkaa koomassa puoli vuotta tai vähintäänki pari kuukautta on kuolaava halvaantunu olio eikä saa palstat tai tietokonneet tai telkkarit tai mitkään kiinnostaa ko pittää itkeä tillittää kiitollisena sitä että on hengissä ja roikkua läheistensä jaloissa vaivoina ettei ne voi ellää elämäänsä. :|

Samahan se on aina jos joku tulee tänne avautumaan keskellä jotain elämänsä pahinta kriisitilannetta (kuolleen lapsen juuri synnyttänyt, oman lapsen vakava sairastuminen, läheisen kuolema tms). Itse taas kuvittelisin/tietäisin että noissa tilanteissa minun olisi vaikea saada unta ja tämä olisi ns. turvallinen paikka purkaa ajatuksia tai vaikka saada muuta ajateltavaa hetkeksi.

niin. Tuo jälkimmäinen on täällä nähty monta kertaa, jos joku on kirjoittanut jotakin kipeää akuuttia asiaa. On tultu huutelemaan pinoon feikkiyttä ja kivitetty siitä, että voi keskellä hätäänsä (joka feikkiyden sijasta on voinut olla todellista) on tullut palstailemaan. Syyllistetty siitä, ettei jaa suruaan lähimpiensä kanssa. Vaikka joskus suru voi olla niin musertavaa, ettei sitä kykene jakamaankaan lähimpiensä kanssa- sillä heillä on oma surunsa kannettavanaan.
 
hohhoijjaa.
anteeksi mutta mitä helvetin väliä?
se on musta aika kummallista, että kaikki puuttuu tuon hyytiksen elämään koko ajan :O
minäkin luultavasti tekisin samallalailla. En minä jaksais koko ajan olla vaan sängyssä, ellei mua väsyttäs koko ajan. Kyllä minä välillä kävin netissä ja kattosin telkkaria...tekisin mitä pystysin. En minä ainakaan jaksais jäähä vaan sängyyn makamaan ja ihmettelemään.
 
Samanlaisen provohuutelun kohteeksi joutuisin jos kertoisin parikaan asiaa elämästäni täällä. Ylpeä saa hyytis olla että jaksaa positiivisena pysyä kaikesta huolimatta.
 
Suomalaiset ovat yleensä aika koviksia. Siksi siirryinkin muille maille vierahille. Kuulostatte narsistiselta kansalta. Tottakai kaikkia pitää autta, eikä keljuilla netissä kuin mielipuolet.
 
Suomalaiset ovat yleensä aika koviksia. Siksi siirryinkin muille maille vierahille. Kuulostatte narsistiselta kansalta. Tottakai kaikkia pitää autta, eikä keljuilla netissä kuin mielipuolet.
Minusta on mukava selailla vanhoja ketjuja. Ylsi ketjun viesteistä sai nauramaan ääneen. En enää muista miten sain aikani kulumaan, kun olin aikoinaan kipsikoipena sairaalassa. Juoksin töistä juna-asemalle uusilla nilkkureilla, ja sitten vedin lipat. Suojatiellä oli uutta lunta ja jäätä lumen alla. Silloin minulla ei ollut kännykässä nettiä.
 
Minusta on mukava selailla vanhoja ketjuja. Ylsi ketjun viesteistä sai nauramaan ääneen. En enää muista miten sain aikani kulumaan, kun olin aikoinaan kipsikoipena sairaalassa. Juoksin töistä juna-asemalle uusilla nilkkureilla, ja sitten vedin lipat. Suojatiellä oli uutta lunta ja jäätä lumen alla. Silloin minulla ei ollut kännykässä nettiä.

Muistatko sä hyytiksen?

Mä muistan. Tapasin livenäkin.
 

Yhteistyössä