Lyhyt aika- suuri tunne ja suuri kriisi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja keinot vähissä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

keinot vähissä

Vieras
Enpä olisi uskonut että tänne nimettömänä kirjoitan ongelmistani ja murheistani, mutta tilanne on sen verran vaikea että kaipaan mielipiteitä ja ehkäpä myös vertaistukea, jos sellaista sattuisi löytymään.

Olen tilanteessa missä olen n. 6 kk seurustellut miehen kanssa. Tätä aiemmin olin sinkkuna n. 2 vuotta ja hyvin, hyvin itsenäinen nainen vailla sen suurempia murheita näistä mieskuvioista.
Sitten tapasin aivan täysin yllättäen nykyisen mieheni. Olen itse yli 30 v ja mies minua huomattavasti nuorempi. Meillä oli aluksi kaukosuhde ja olosuhteiden pakosta muutimme yhteen aika varhaisessa vaiheessa. Kaikki meni aluksi hyvin, tietysti pieniä totuttelemisia lukuunottamatta ja olimme hyvin, hyvin rakastuneita.

Sitten.... piru pääsi irti. Aloimme tuomaan vanhoja traumoja ihmissuhteeseemme, epäilyksiä, riitoja jne jne... jatkuvaa yhdessäoloa 24/7. Moni asia meni pieleen, mutta rakkaus pysyi yhä ilmoilla. Sitten alkoivat miehen poissaolot, epäilykset minua kohtaan ja toisinpäin... kommunikaatio ja ymmärrys uupui täysin ja vaikka puhuin ja puhuin, vastausta en saanut, vain vihaisen murinan ja aina välistä pakatun laukun odottamassa. Hän ei kuitenkaan lähtenyt vaikka uhkaili näillä asioilla minua monta kertaa.

Nyt olemme saaneet tilannetta uudelleen kasaan ja kun asiat olivat vihdoin hyvin sovimme että mies menee kaverilleen 1:ksi yöksi. Hän kuitenkin on taas ollut siellä koko vkl:n. Ilmoittaa kyllä (ihan kuin äidilleen :D ) että on vielä poissa, mutta ainainen epävarmuus näiden lupauksien pettämisestä kalvaa minua. Joka päivä hän lähtee kaverilleen, ei puhu asioistaan, ei avaudu mistään, suuttuu jos kyselen ja ihmettelee sitä. Nyt kun laitoin että olen surullinen hän sanoi ettei tarvitse murehtia... hän ei vain tajua sitä miltä minusta tällainen tuntuu.

En ymmärrä enää itseänikään, ennen olisin laittanut tuollaisen miehen pihalle samantein enkä katsellut hetkeäkään... joku minua tässä pitää kiinni, mutta mikä?
Ahdistaa, surettaa, enkä tiedä pakokeinoa.

Mitä mieltä olette? Tiedän, mielestänne tämä on niin lyhyt aika että paraneminen erosta varmasti olisi lyhempi, mutta ei tässä kohtaa- tiedän itse sen, koska olen aikanaan monessa suhteessa ollut.

Mitä itse tekisit kun puhuminenkaan ei auta??
 
Mietin myös sitä että olenko liian nipo tilanteessamme? Pitäisikö minun antaa hänen mennä ja tulla milloin haluaa vaikka kyseessä olisi montakin yötä pois kotoa? En epäile pettämistä, sitä olen epäillyt myös ja päässyt siitä yli, se on keskusteltu läpi kokonaisuudessaan. Tässä on jostain paljon vakavammasta kysymys mielestäni...
 
Eihän sen rakastumisen huuman vaiheessa vielä mitään toisesta näekään, todellisuudessa, se on psykologian laki.

Pelasta elämäsi tuosta, kun vielä voit, ja pidä seuraavan kanssa paljon hitaampi tahti. Nyt alat vasta vähitellen nähdä, kenen kanssa ja missä olet. Tavallinen kaavio.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silläpä juuri;11388156:
Eihän sen rakastumisen huuman vaiheessa vielä mitään toisesta näekään, todellisuudessa, se on psykologian laki.

Pelasta elämäsi tuosta, kun vielä voit, ja pidä seuraavan kanssa paljon hitaampi tahti. Nyt alat vasta vähitellen nähdä, kenen kanssa ja missä olet. Tavallinen kaavio.


Totta tuo että rakastumisen teettämät hormonit sekoittavat ihmisen pään aivan täysin ja totuus alkaa tulla esille vasta myöhemmin. Kiitos sinulle. Näkökanta sai ajattelemaan asioita myös toiselta kantilta, kuin tältä säälittävältä kotona istun ja odotan itken, murehdin ja odotan ja odotan... ja alistun, en ole vihainen ja tee mitä haluat, hyväksyn- tyydyn.

Ehkä jollekkin tämä sopii, ei kyllä minulle. Pitää tosissaan miettiä. harmi... tää on yks upeimmista asioista mitä on kuitenkin tapahtunut mulle koskaan... :/

Haluan elämääni kumppanin jolla on oma tilansa mutta ei näin, ei näin...lupauksia, poissaoloja, kommunikaation puutetta, kylmää ja kovaa kyytiä.
Tilaa tarvitsevat tietenkin kuitenkin molemmat.
 
Suhde ei toimi ja ainoastaan toista teistä kokee sen haitallisena.
Lopeta suhde. Muuttakaa erilleen.
Elä yksin ja selvittele syyt, miksi parisuhteesi eivät onnistu. Mikä sinussa sen aiheuttaa. Miksi ajaudut kummallisiin suhteisiin.
Kun jonain päivänä olet oppinut rakastamaan itseäsi ja luottamaan itseesi, voi parisuhteesikin onnistua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hakkaat päätä seinään;11388222:
Suhde ei toimi ja ainoastaan toista teistä kokee sen haitallisena.
Lopeta suhde. Muuttakaa erilleen.
Elä yksin ja selvittele syyt, miksi parisuhteesi eivät onnistu. Mikä sinussa sen aiheuttaa. Miksi ajaudut kummallisiin suhteisiin.
Kun jonain päivänä olet oppinut rakastamaan itseäsi ja luottamaan itseesi, voi parisuhteesikin onnistua.


Noh, ei nyt lähdetä yleistämään, minulla on todella pitkiä parisuhteita menneestä ja tämä on ihan omaa luokkaansa. Ehkäpä tätä voisi kutsua hormonimyrskyn aiheuttamaksi jälkitilaksi :)
 

Similar threads

M
Viestiä
2
Luettu
377
Perhe-elämä
tee niinkuin haluat
T
M
Viestiä
0
Luettu
433
M
M
Viestiä
27
Luettu
1K
Perhe-elämä
masennuksen läpikäynyt
M
M
Viestiä
12
Luettu
457
A

Yhteistyössä