mä aion erota. antakaa mulle voimaa, tsemppiä ja kannustuksia....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kohta ex
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kohta ex

Vieras
oltiin miehen kanssa yhdessä perjantaina eräissä juhlissa.
koko illan aikana mies ei huomioinut minua mitenkään, oli todella noloa kun muut parit tanssivat ja kuiskuttelivat keskenään ja minä ja mieheni istuimme valovuoden päässä toisistamme eikä edes puhuttu mitään. hain kyllä miestäni tanssimaan, mutta ei lähtenyt.
meni myöhään ja kotona sitten puhuttiin, että lauantaina ei lähdetä mihinkään, ollaan vaan kahden kotona, syödään hyvin ja mennään ajoissa nukkumaan. kumpikin oli tätä mieltä ja suunnitelma oli yhteinen. kello tuli yhdeksän, niin mies alkoi vetää farkkuja jalkaan ja laittoi hiuksensa, kävi tupakalla ja sisälle tullessaan teki tän klassisen: soitin taksin, se on ihan just pihassa, lähdetkö käymään sen ja sen luona? hiukset pystyssä, yöpaita päällä makasin peiton alla.. mulla olis menny n.30min-tunti että olisin ollut valmis lähtemään. mies sitten että älä sitten tule ja heippahei. minä jäin kotiin itkemään. soitin sit mun ystävälle joka tuli meille, toi vielä tullessaan ihanaa roskaruokaa, kylmää siideriä ja sanoin et nyt rentoudutaan :) makoiltiin sängyssä, juteltiin, syötiin, juotiin. alettiin sit laulaa karaokea ja oli todella kivaa.
mun mies sanoi lähteissään et tulee kotiin kahden tunnin päästä, tulikin sitten 5tunnin päästä ja kysyi että meinaattekos kauankin laulaa? sanoin, että en tiedä. mies siihen mun ystävän kuullen, että "kusipää mikä kusipää" :O siis mitä, MINÄ VAI??!! jep ja painatti sohvalle nukkumaan mielenosoituksellisesti. aamulla kun heräsin se oli lähtenyt jonnekin eikä ole näkynyt kotona.
ja jos olis vaan tänä viikonloppuna ollut tällaista niin ei mitään, muttakun tällaista ihmeellistä on lähes joka päivä. me ei muuta tehdäkään kun riidellään.
mies on tehnyt remppaa iltaisin ja kun olen sanonut, että älä enää poraa ja kolistele kun lapsi nukkuu, niin mies repeää huutamaan mulle miten sitä ärsyttää että asiat pitää tehdä niinkuin minä haluan ja muiden pitää hyppiä minun pillini mukaan?! ei todellakaan pidä, osaan tehdä kompromissejä ja erittäin usein me kyllä tehdään niinkun mies haluaa koska en jaksa riidellä.
ei tästä helppoa tule ;(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Kerrassaan hieno kasvuympäristö lapselle. Juuri näin!

hmm.. minusta aika asiaton kommentti...?
ei tämä helppoa ole ja pyysin voimaa, tukea ja tsemppiä, en piikittelyä.
:(

No; ei se sinänsä ole asiaton kommentti, koska eihän tuollainen käytös ole lapselle hyvästä. Siis ettei vanhemmat kommunikoi kuin riitelemällä, ja aika usein tunnutte tämän tarinan perusteella olevan viihteelläkin.
Mutta jos sitä ei saa sanoa, niin sanotaan sitten mitä hait...
Zemppiä.
 
Minkä ikäinen lapsi teillä on? Pikkulapsivaiheeseen yhdistetty remontti on raskasta aikaa parisuhteelle.. :/ missä lapsi oli viikonlopun? Eikö viikonloppuna olisi ollut hyvää aikaa tehdä yhdessä remonttia?

Oletko koittanut puhua miehesi kanssa? Varmasti väsyneenä ja stressaantuneena asiat kärjistyy, mutta eikai ero ensimmäinen vaihtoehto ole?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Kerrassaan hieno kasvuympäristö lapselle. Juuri näin!

hmm.. minusta aika asiaton kommentti...?
ei tämä helppoa ole ja pyysin voimaa, tukea ja tsemppiä, en piikittelyä.
:(

Niinpä, ei ollut kovin asiallinen kommentti. Minä lähetän sulle voimaa ja tsemppiä. En tosin osaa antaa neuvoja kun en teitä tunne. Yleisesti ottaen surettaa lasten puolesta kun erotaan (ja olen ajatellut että pitäisi lailla kieltää all 5v lasten vanhempien eroamiset koska se on usein muuten raskasta aikaa) mutta en tiedä mikä teidän tilanteessa olisi paras kun en tosiaan tunne teitä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maija:
Minkä ikäinen lapsi teillä on? Pikkulapsivaiheeseen yhdistetty remontti on raskasta aikaa parisuhteelle.. :/ missä lapsi oli viikonlopun? Eikö viikonloppuna olisi ollut hyvää aikaa tehdä yhdessä remonttia?

Oletko koittanut puhua miehesi kanssa? Varmasti väsyneenä ja stressaantuneena asiat kärjistyy, mutta eikai ero ensimmäinen vaihtoehto ole?

lapsi on kohta 5vuotias ja oli koko viikonlopun serkkujen kanssa mummulassa, että ei tällainen meille mitenkään jokapäiväistä ole.
minä ehdotin että la mennään aikaisin nukkumaan ja su herätään aikaisin ja tehdään yhdessä remppaa, mutta eipä näy miestä. ja jos näkyis niin varmaan löisin, mua ei nimitellä, ei mun ystävien edessä eikä muutenkaan! (no en oikeesti löis, mut mä vihaan nimittelemistä..)

ollaan koitettu puhua, mies sanoo rakastavansa, mutta ei käyttäydy niin.. mistä sen tietää koska kannattaa vielä yrittää??? miksi tää elämä on näin vaikeaa :( ja minä tiedän ja tiedostan että mussa on vikoja, osaan olla todella ärsyttävä ja inhottava, mutta nyt on rehellisesti kyse suurimmaksi osaksi miehen käytöksestä, mä en ole tehnyt mitään väärää..
 

Yhteistyössä