Mä en enää kestä olla äiti, mä oon epäonnistunut, väsynyt, kyllästynyt ja kärttyinen paska mutsi.

[vieras]

Mä tuskailin uhmaikäisen kanssa taisteluissa kulunutta viikonloppua päiväkodissa. Lastentarhanope jotenkin kivasti kehotti aina nauttimaan niistä pienistä erävoitoista ja unohtamaan ne tuhannet menetetyt taistelut. Pikkasen auttoi taas eteenpäin.

 

[noh]

Täällä kun oli muitakin samoissa fiiliksissä niin onko se niin, että sen ilon löytää taas kun pääsee kotoa joskus pois? Kun musta olis kiva löytää se vielä täällä kotonakin... Miten tän naaman sais oikein päin, onko mulla nyt vaan vakava asennevamma vai muuten vaan päässä vikaa?

minulla on ihan sama tilanne.. siis fiiliksien kanssa..lapsia meillä on viisi nuorin kohta 2 ja vanhin kesällä 15..loput siinä välissä...

minä olen kolmesti *pudonnut kuoppaan*=masentunut..no se siitä..

ja nyt taas kun kuopanreuna tuntuu lähenevän niin otin itseäni puhutteluun ja kvin läpi sen mitä oikein haluan.. kulkea kuin haamu, karjua ja sadatella ja paiskoa tavarat minne sattuu unohtaa mihin mitkäkin tavarat olen raivopäissäni laittanut *parempaan talteen*..ei, en halua..niinpä

mies on nyt kolmena sunnuntaina ollut lapsien kanssa ihan omasta tahdostaan 3-5 tuntia, samalla kun minä kahvittelen kaverini luona ja käydään läpi teiniajan kriisejämme ja kaikkea muuta *joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään* juttuja (minulla siis on silmät tikkuja täysi )..ja kotona on jo parempi jaksaa.. sillä nämä meidän pienet ja isot täystuhot ei sittenkään ole kaikista pahimpia ja minulla on mies tukena..kamulla ei sitäkään..

ja sitten kun aina vaan ei voi mennä kotoaan pois.. mitenkäs se sitten täällä onnistuu laittaa suuta virneeseen..

noh kuopus, iis kohta 2v näytti siivous mallia.. kaiki ylimääränen "roina" vaatekomeroon ja stereoista (tai dvd:tä fröbelin palikkaa ja koko porukka veivaamaan

tai sitten se oma aika..crositrainerin pölyt saanu kyytiä parina iltana..ja kuntopyörä..skräppihommat alettu ja ekasivu kuivunut jo..(hittiläinen kun kamera rikki..oisin laittanu kuvan)

ja mitäs muuta.. kaappien ja kaikkien nurkkavuorien läpikäyminen..niistä voi löytää aarteita( kuten minä..4v:n neuvolakortti ja 20 euroo )

pienillä askelilla eteenpäin.. kotihommat ei karkaa..

ja jos oikein on olo että mikään ei kiinosta himpunvertaa niin lattialle pitkölleen niin lapsilla on kiipeilyteline..

näin minä saan hymyä huuleen..joskus..ja jos oikein tuntuu ahdistavalle niiin aina voi ja pitää pyytää ulkopuolista apua

:hug: auringon pilkettä teidänkin kevät hangille

 

[ap]

Täällä kun oli muitakin samoissa fiiliksissä niin onko se niin, että sen ilon löytää taas kun pääsee kotoa joskus pois? Kun musta olis kiva löytää se vielä täällä kotonakin... Miten tän naaman sais oikein päin, onko mulla nyt vaan vakava asennevamma vai muuten vaan päässä vikaa?

minulla on ihan sama tilanne.. siis fiiliksien kanssa..lapsia meillä on viisi nuorin kohta 2 ja vanhin kesällä 15..loput siinä välissä...

minä olen kolmesti *pudonnut kuoppaan*=masentunut..no se siitä..

ja nyt taas kun kuopanreuna tuntuu lähenevän niin otin itseäni puhutteluun ja kvin läpi sen mitä oikein haluan.. kulkea kuin haamu, karjua ja sadatella ja paiskoa tavarat minne sattuu unohtaa mihin mitkäkin tavarat olen raivopäissäni laittanut *parempaan talteen*..ei, en halua..niinpä

mies on nyt kolmena sunnuntaina ollut lapsien kanssa ihan omasta tahdostaan 3-5 tuntia, samalla kun minä kahvittelen kaverini luona ja käydään läpi teiniajan kriisejämme ja kaikkea muuta *joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään* juttuja (minulla siis on silmät tikkuja täysi )..ja kotona on jo parempi jaksaa.. sillä nämä meidän pienet ja isot täystuhot ei sittenkään ole kaikista pahimpia ja minulla on mies tukena..kamulla ei sitäkään..

ja sitten kun aina vaan ei voi mennä kotoaan pois.. mitenkäs se sitten täällä onnistuu laittaa suuta virneeseen..

noh kuopus, iis kohta 2v näytti siivous mallia.. kaiki ylimääränen "roina" vaatekomeroon ja stereoista (tai dvd:tä fröbelin palikkaa ja koko porukka veivaamaan

tai sitten se oma aika..crositrainerin pölyt saanu kyytiä parina iltana..ja kuntopyörä..skräppihommat alettu ja ekasivu kuivunut jo..(hittiläinen kun kamera rikki..oisin laittanu kuvan)

ja mitäs muuta.. kaappien ja kaikkien nurkkavuorien läpikäyminen..niistä voi löytää aarteita( kuten minä..4v:n neuvolakortti ja 20 euroo )

pienillä askelilla eteenpäin.. kotihommat ei karkaa..

ja jos oikein on olo että mikään ei kiinosta himpunvertaa niin lattialle pitkölleen niin lapsilla on kiipeilyteline..

näin minä saan hymyä huuleen..joskus..ja jos oikein tuntuu ahdistavalle niiin aina voi ja pitää pyytää ulkopuolista apua

:hug: auringon pilkettä teidänkin kevät hangille

Tää oli ehdottomasti tän ketjun PARAS . KIITOS!!! Oppisinpa tästä jotakin... Täytyy lukea vielä toiseen kertaan. Olet ihana ihminen ja sulla taitaa asenne olla kohdallaan .

 

[vieras]

Mulle töihin meno oli pelastaja. Olin jo niin ahdistunut kotona, etten päässyt mitenkään asian yli enkä löytänyt iloa kotielämästä enää. Olin kiukkuinen ja ärtynyt, suutuin ja paiskoin tavaroita helpolla (täysin epätyypillistä mulle yleensä), en ulkoillut tai touhunnut lasten kanssa enää juuri mitään, olin jatkuvasti väsynyt ja energiat valui vaan hiekkaan. Odotin alitajuisesti koko ajan, että pääsen töihin. Tosin mä olisin lähtenyt kotoa mihin vaan, vaikka opiskelemaan kansalaisopistoon ruotsia (vaikken sitä varsinaisesti tarvitse, halusin vaan johonkin . Lapset tykkää nykyään hoitopaikastaan ja koulustaan, menevät mielellään, ovat iloisia ja reippaita. Mä olen joskus töistä väsynyt iltaisin, mutta silti mun olo on aivan toista maata kuin ennen. Ei ole jälkeäkään enää siitä raivopäämutsista. IHAN SAMA mitä kuka vaan sanoo, meidän perhe on lapsia myöten onnellisempi nyt kun äiti on töissä.

 

[vieras]

Mikä tätä meidän maata vaivaa kun suurimman osan tänkin palstan annista on se että omien lapsien kanssa on hirveää olla.. Ihan kauheeta lukea tämmösiä kun omassa masussa kasvaa pieni ihminen...En voi kyllä muuta kun mietttiä et mikä teidän elämässä on mennyt pieleen vai onko kaikkien perheiden elämä tälläistä? kannattaako siihen rueta asennoitumaan jo nyt että vähintään seuraavat 7 vuotta on aivan p*rseestä?

 

[ap]

Joop, täällä nää mamman isommat enkelit heräili. Taidan kaapata kainaloon, ottaa kaapista keksipaketin ja vetästä kimpassa huiviin. Sit vois lähteä vaikka pulkkamäkeen kaipa se mamman iso ahteri vielä jotenkin siihen saadaan tungettua. Jaksamista kaikille väsyneille äideille, koitetaan yhdessä tsempata. Mä ainakin yritän nyt ihan tosissani, ei tästä muuten tuu hittojakaan,

 

[ap]

Mikä tätä meidän maata vaivaa kun suurimman osan tänkin palstan annista on se että omien lapsien kanssa on hirveää olla.. Ihan kauheeta lukea tämmösiä kun omassa masussa kasvaa pieni ihminen...En voi kyllä muuta kun mietttiä et mikä teidän elämässä on mennyt pieleen vai onko kaikkien perheiden elämä tälläistä? kannattaako siihen rueta asennoitumaan jo nyt että vähintään seuraavat 7 vuotta on aivan p*rseestä?

Ei kannata! Muistat vaan säilyttää itselläsi jotain omaa, jotain mikä tekee sinusta sinut. Mä oon tehny sen virheen et kadotin itseni vaippavuoreen.

 

[tuttua]

Mikä tätä meidän maata vaivaa kun suurimman osan tänkin palstan annista on se että omien lapsien kanssa on hirveää olla.. Ihan kauheeta lukea tämmösiä kun omassa masussa kasvaa pieni ihminen...En voi kyllä muuta kun mietttiä et mikä teidän elämässä on mennyt pieleen vai onko kaikkien perheiden elämä tälläistä? kannattaako siihen rueta asennoitumaan jo nyt että vähintään seuraavat 7 vuotta on aivan p*rseestä?

Ei mulla ainakaan yhden kanssa tullut noita fiiliksia, esikoisen vauva-ajasta nautin enemmän kuin mistää muusta elämässäni aiemmin tai sen jälkeen.

Mutta usko pois, lasten hoitaminen on raskasta duunia ja siitä tarvitsisi lepoa kuten mistä tahansa työstä. Mutta sitä on tosi vaikea saada, jos ei ole ollut onnekas mummojen suhteen.. Monissa muissa maissa on kaikille jo pienestä saakka ilmaiset leikkikoulut, jossa saa olla puoli päivää. Mutta suomessa kotiäiti on vähän lainsuojaton, mies ei voi koskaan olla pois, ei vaikka vaimo olisi oksennustaudissa, ja lisäksi arvostuksen ja rahan puute kiusaa suomessa kotiäitejä. Se saa mielen matalaksi.

 

[harmaus]

Täällä kuule tismalleen samat fiilikset!!! Olen totaalisen loppu. Nyt en JAKSA enää sietää. En tajua, mitä tekisin, että vähän helpottaisi...!!

 

[PiukuK]

Mikä tätä meidän maata vaivaa kun suurimman osan tänkin palstan annista on se että omien lapsien kanssa on hirveää olla.. Ihan kauheeta lukea tämmösiä kun omassa masussa kasvaa pieni ihminen...En voi kyllä muuta kun mietttiä et mikä teidän elämässä on mennyt pieleen vai onko kaikkien perheiden elämä tälläistä? kannattaako siihen rueta asennoitumaan jo nyt että vähintään seuraavat 7 vuotta on aivan p*rseestä?

Suurin osa ajasta lapsen / lasten on parasta aikaa koko maailmassa, mutta se nyt on vaan niin että joskus se todellisuus lyö vasten kasvoja ja silloin tarvitsee tällaista keskustelua. Ei sinun kannata raskaana ollessa tällaisesta murehtia - voit luottaa siihen että todella ihania aikoja ja uskomattomia ilon tunteita on tulossa. Palaat tämän keskustelun pariin sitten muutaman vuoden päästä ja menet nyt lukemaan odotuspalstoja hyvällä mielellä :hug:

 

[Localoba]

Voimia sinulle!
Masennuksen tapaiselta kyllä kuulostaa ja helpommalla pääsee, mitä aiemmin sen hoitoon alkaa. Tuo ensimmäinen toiveesi kuulostaa kyllä ihan sellaiselta, joka järjestelyillä olisi toteutettavissa.
Hyvä, että vielä jaksaa asiat naurattaa. Miksi pitäisi ajaa itsensä siihen pisteeseen, ettei tiskejäkään enää tiskaisi. Kyllä pieni itsekkyys ilman syyllisyyttä olisi sinulle nyt hyvästä! Asenteen muutos ei kasva itsestään ja jos on jo masennusta, se on aika mahdotonta. Ensin pitää päästä 0-kuntoon, josta voi lähteä siihen positiivisempaan suuntaan.

 

[vieras]

Mikä tätä meidän maata vaivaa kun suurimman osan tänkin palstan annista on se että omien lapsien kanssa on hirveää olla.. Ihan kauheeta lukea tämmösiä kun omassa masussa kasvaa pieni ihminen...En voi kyllä muuta kun mietttiä et mikä teidän elämässä on mennyt pieleen vai onko kaikkien perheiden elämä tälläistä? kannattaako siihen rueta asennoitumaan jo nyt että vähintään seuraavat 7 vuotta on aivan p*rseestä?

Suurin osa ajasta lapsen / lasten on parasta aikaa koko maailmassa, mutta se nyt on vaan niin että joskus se todellisuus lyö vasten kasvoja ja silloin tarvitsee tällaista keskustelua. Ei sinun kannata raskaana ollessa tällaisesta murehtia - voit luottaa siihen että todella ihania aikoja ja uskomattomia ilon tunteita on tulossa. Palaat tämän keskustelun pariin sitten muutaman vuoden päästä ja menet nyt lukemaan odotuspalstoja hyvällä mielellä :hug:

Ekat kolme vuotta äitiyttä yhden lapsen työssäkäyvänä äitinä olisin itsekin ihmetellyt jos joku olisi valittanut että omien lasten hoito onraskasta ym

 

[ap]

Mikä tätä meidän maata vaivaa kun suurimman osan tänkin palstan annista on se että omien lapsien kanssa on hirveää olla.. Ihan kauheeta lukea tämmösiä kun omassa masussa kasvaa pieni ihminen...En voi kyllä muuta kun mietttiä et mikä teidän elämässä on mennyt pieleen vai onko kaikkien perheiden elämä tälläistä? kannattaako siihen rueta asennoitumaan jo nyt että vähintään seuraavat 7 vuotta on aivan p*rseestä?

Suurin osa ajasta lapsen / lasten on parasta aikaa koko maailmassa, mutta se nyt on vaan niin että joskus se todellisuus lyö vasten kasvoja ja silloin tarvitsee tällaista keskustelua. Ei sinun kannata raskaana ollessa tällaisesta murehtia - voit luottaa siihen että todella ihania aikoja ja uskomattomia ilon tunteita on tulossa. Palaat tämän keskustelun pariin sitten muutaman vuoden päästä ja menet nyt lukemaan odotuspalstoja hyvällä mielellä :hug:

Ekat kolme vuotta äitiyttä yhden lapsen työssäkäyvänä äitinä olisin itsekin ihmetellyt jos joku olisi valittanut että omien lasten hoito onraskasta ym

Mulla ei ole edes kokemusta siitä mitä on olla äiti yhdelle :O...

 

[vieras]

Kummallista, että aina löytyy syyllistäjä, jos valittaa lastenhoiton raskaudesta ja oman ajan puutteesta.
se on tabu josta ei saa puhua. Aina tulee paskaa niskaan mitäs olet tehnyt monta, mikset mene töihin ym.
vauva-ajasta saa valittaa, jos ei nuku, samoin lapsettomuudesta, samoin työpaikkakiusaajista, mutta annas olla kun joku valitaa niin arkisesta asiasta kun kotityöt ja lastenhoito. paskaa sataa.

uupuneita ja masentuneita on kotiäideissa paljon, ja juuri sen takia, että pakko esittää iloista ja onnellista äitiä, väsynyt ei saa olla eikä ainakaan puhua siitä. tosiasia on se, että ihminen on yhden vauva-ajan vaikka päällään, se on lyhyt aika, mutta moniko uupuu sapuskaa pöytään kauteen? Siinä katoaa niin helposti se oma minä.
Monet esiäidit ovat joutuneet laitokseen kun eivät jaksaneet perheen pyöritystä. Raskasta työtä se oli jo silloin. Niin se on nytkin ja jos siitä saisi ääneen puhua, moni ehkä harkitsisi vähän kauemmin mihin ryhtyy. Mutta on oikeutettua puhua vain vauva-ajasta, mistä suurin osa nauttii. YLeensähän ihmisillä on vauvakuume, ei lapsikuume, mutta vauva-ajan onni on lyhyt, sitten seuraa sapuskaa pöytään kausi, ole täydellinen kasvattaja kausi, virikkeitä, ulkoilua sotkujen siivousta ym. mutta siitä pitää vaieta että se on saakelin kovaa työtä.

 

[vieras]

Mikä tätä meidän maata vaivaa kun suurimman osan tänkin palstan annista on se että omien lapsien kanssa on hirveää olla.. Ihan kauheeta lukea tämmösiä kun omassa masussa kasvaa pieni ihminen...En voi kyllä muuta kun mietttiä et mikä teidän elämässä on mennyt pieleen vai onko kaikkien perheiden elämä tälläistä? kannattaako siihen rueta asennoitumaan jo nyt että vähintään seuraavat 7 vuotta on aivan p*rseestä?

Ei ole mennyt mitään pieleen. Lapsieni kanssa on ihana olla, mutta jatkuva aikuisen kontaktin puute (ei ystäviä täällä, mies ainoa aikuiskontakti ja hänkin pitkää päivää töissä), harrastusten puute (ei ketään lapsenvahdiksi) ja kotielämän monotonisuus alkoi hiljalleen käydä liian ahdistavaksi. Vauva-aikana oli eri juttu olla kotona, mutta sitten lopulta kotonaoloa kesti kokonaisuudessaan liian pitkään.

Joku viihtyy kotona päivät paremmin kuin toinen jo muutenkin ja joillekin taas työ on ollut tärkeä osa elämää. Joten ihmiset ovat jo valmiiksi hyvin erilaisia. Paljon riippuu siitä paljonko on aktiviteettia, tukiverkostoa ja ystäviä, näillä kaikilla tekijöillä on osansa siinä kuinka nautinnolliseksi kotielämän tuntee. Musta olisi ollut ihanaa kun olisi ollut ystäviä joiden kanssa mennä vaunulenkeille tai tavata yhdessä lasten kanssa.

Mä rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta. Meidän elämä on nyt onnellista ja mulla on enemmän energiaa kodille ja lapsille kun saan olla töissä (työni on mulle siis erittäin tärkeää). Meillä on nyt hyvä balanssi. Alunperin olin luullut, että viihtyisin kotona vuosikausia, joten oli yllätys huomata etten viihtynytkään. Toisille näin ei koskaan käy, mutta mulle kävi.

 

[tomaattisalsa]

Mikä tätä meidän maata vaivaa kun suurimman osan tänkin palstan annista on se että omien lapsien kanssa on hirveää olla.. Ihan kauheeta lukea tämmösiä kun omassa masussa kasvaa pieni ihminen...En voi kyllä muuta kun mietttiä et mikä teidän elämässä on mennyt pieleen vai onko kaikkien perheiden elämä tälläistä? kannattaako siihen rueta asennoitumaan jo nyt että vähintään seuraavat 7 vuotta on aivan p*rseestä?

Suurin osa ajasta lapsen / lasten on parasta aikaa koko maailmassa, mutta se nyt on vaan niin että joskus se todellisuus lyö vasten kasvoja ja silloin tarvitsee tällaista keskustelua. Ei sinun kannata raskaana ollessa tällaisesta murehtia - voit luottaa siihen että todella ihania aikoja ja uskomattomia ilon tunteita on tulossa. Palaat tämän keskustelun pariin sitten muutaman vuoden päästä ja menet nyt lukemaan odotuspalstoja hyvällä mielellä :hug:

Ekat kolme vuotta äitiyttä yhden lapsen työssäkäyvänä äitinä olisin itsekin ihmetellyt jos joku olisi valittanut että omien lasten hoito onraskasta ym

Mulla ei ole edes kokemusta siitä mitä on olla äiti yhdelle :O...

Mutta sulla on kokemusta olla useamman äiti, ja kai lapsilla isäkin on? Mikä sua estää ottamasta omaa aikaa, ja lapset isän kanssa?

 

[vieras]

Mikä tätä meidän maata vaivaa kun suurimman osan tänkin palstan annista on se että omien lapsien kanssa on hirveää olla.. Ihan kauheeta lukea tämmösiä kun omassa masussa kasvaa pieni ihminen...En voi kyllä muuta kun mietttiä et mikä teidän elämässä on mennyt pieleen vai onko kaikkien perheiden elämä tälläistä? kannattaako siihen rueta asennoitumaan jo nyt että vähintään seuraavat 7 vuotta on aivan p*rseestä?

Mun mielestä se ei ole tämän palstan antia lainkaan. On ihanaa että äideillä on jokin paikka missä voi sanoa, että elämässä lastenkin kanssa, niin rakkaita kuin ovatkin, on ylä- ja alamäkensä. Kuten joku sulle jo sanoi, mene nauttimaan raskausonnestasi jollekin toiselle palstalle, ei sun kannata täällä olla jos se mielesi pahoittaa. Toivottavasti et koskaan tarvitse tällaista avautumista kuin tässä ketjussa on ollut, mutta jos tarvitset, niin täällä ollaan.

 

[vieras]

Kummallista, että aina löytyy syyllistäjä, jos valittaa lastenhoiton raskaudesta ja oman ajan puutteesta.
se on tabu josta ei saa puhua. Aina tulee paskaa niskaan mitäs olet tehnyt monta, mikset mene töihin ym.
vauva-ajasta saa valittaa, jos ei nuku, samoin lapsettomuudesta, samoin työpaikkakiusaajista, mutta annas olla kun joku valitaa niin arkisesta asiasta kun kotityöt ja lastenhoito. paskaa sataa.

uupuneita ja masentuneita on kotiäideissa paljon, ja juuri sen takia, että pakko esittää iloista ja onnellista äitiä, väsynyt ei saa olla eikä ainakaan puhua siitä. tosiasia on se, että ihminen on yhden vauva-ajan vaikka päällään, se on lyhyt aika, mutta moniko uupuu sapuskaa pöytään kauteen? Siinä katoaa niin helposti se oma minä.
Monet esiäidit ovat joutuneet laitokseen kun eivät jaksaneet perheen pyöritystä. Raskasta työtä se oli jo silloin. Niin se on nytkin ja jos siitä saisi ääneen puhua, moni ehkä harkitsisi vähän kauemmin mihin ryhtyy. Mutta on oikeutettua puhua vain vauva-ajasta, mistä suurin osa nauttii. YLeensähän ihmisillä on vauvakuume, ei lapsikuume, mutta vauva-ajan onni on lyhyt, sitten seuraa sapuskaa pöytään kausi, ole täydellinen kasvattaja kausi, virikkeitä, ulkoilua sotkujen siivousta ym. mutta siitä pitää vaieta että se on saakelin kovaa työtä.

Aivan niin. Täytyy peesailla.

 

[noh tässä taas :)]

Joop, täällä nää mamman isommat enkelit heräili. Taidan kaapata kainaloon, ottaa kaapista keksipaketin ja vetästä kimpassa huiviin. Sit vois lähteä vaikka pulkkamäkeen kaipa se mamman iso ahteri vielä jotenkin siihen saadaan tungettua. Jaksamista kaikille väsyneille äideille, koitetaan yhdessä tsempata. Mä ainakin yritän nyt ihan tosissani, ei tästä muuten tuu hittojakaan,

ou tänks..jos oli apua.. minulla asenteen oppimisessa on mennyt jo puoli elämää ja toinen puoli vielä oppimatta..

tosiasia on että kyllä jaksaa paremmin jos välillä saa olla hetken ihan itsekseen..

ja ISO KIITOS VINKISTÄ!!! täällä hilataan jo kamppeita riviin että mami lähtee näyttämään miten sinivalas liukuu pulkkamäessä..siis mä olen niin naurettavan kokonen ja näkönen toppapuvussa ..hei, mun pukuikä ei ole vielä ohi.. ..

no lapsilla on hauskaa ja jos en kykene kävelemään kotiin niin kuulema saan kieriä.. toi teini on hirmu vitsiniekka

ja ei kun menoks..

 

[HeviäPRKLE]

Jooh,paska äiti ilmoittautuu täälläkin!Tekis mieli vetää perseet ja oikeen rypeä tässä vitutuksessa! |O

 

[vieras]

Kuka oikeasti jaksaisi, jos joku ihminen olisi vieressä 24/7? olisi se sitten oma mies tai kuka tahansa. Mutta usein käy nin, että äiti, jos on kotiäiti, ei saa hetkeäkään olla omien ajatusten kanssa.
ehkä nukkuessaan, mutta ei muulloin, jos lapsia useampi, ja toinen nukahtaa ennen toista ym.

Luulen, että aika moni ei jaksa tuota tilannetta ja se ajaa useamman lapsen äidit töihin.

 

[vieras]

Kuka oikeasti jaksaisi, jos joku ihminen olisi vieressä 24/7? olisi se sitten oma mies tai kuka tahansa. Mutta usein käy nin, että äiti, jos on kotiäiti, ei saa hetkeäkään olla omien ajatusten kanssa.
ehkä nukkuessaan, mutta ei muulloin, jos lapsia useampi, ja toinen nukahtaa ennen toista ym.

Luulen, että aika moni ei jaksa tuota tilannetta ja se ajaa useamman lapsen äidit töihin.

Ja kun saat keittiön siistiksi, kuuluu, "mulla on nälkä".

 

[Hermoheikko]

Kiitos kaikille tänne kirjoittaneille, ihanaa että meitä paskoja-epäonnistuneita-raivopää-läskiperse-kotiorja -mutseja on enemmänkin!!! Täälläkin menossa musta kausi kun tää koti-lapset -elämä vaan tympii! Huono omatunto kolkuttaa vähän väliä kun ei jaksa olla hyvä ja iloinen äiti ihanille lapsille joilla on vain se jonkun mainitsema yksi lapsuus.
Jospa se kevätaurinko alkais jo näyttäytyy tänne Pohjolaan ja sais meijänkin nyrpeet naamat kääntymään ees hymyn yritykseen! Sitä odotellessa....
Voimia kaikille kohtalontovereille!

 

[Kowalski]

Ei se äitiys, ei se lastenhoito, ei se kodinhoito, vaan se lapsivapaan ajan puute ja mahdollisesti myös aikuiskontaktien puute.

SE on mun mutu-tuntemuksen mukaan se, mikä useimmiten kotiäitejä eniten v*tuttaa. Ja allekirjoitan sen itsessäni täysin: mun on PAKKO saada olla joskus yksin, PAKKO saada jutella aikuisen ihmisen kanssa ilman että lapset on vieressä.

Sen jälkeen jaksaa taas olla lapsille kiva äiti

 

[ap]

Tästä tuli ihan huippu ketju, kiitos kaikille, pidetään ylhäällä ja tuuletetaan! Isi jatkaa mäenlaskua tuolla pihalla lasten kanssa ja mä alan tehdä ruokaa... HUOMATTAVASTI paremmalla mielellä, koska nyt tiedän etten ryve täällä ihan yksin .