Mä en enään tiedä mitä tehdä?

[Lex]

[QUOTE="alkup.";27651317]Siihen saakka, että olen terve... Ymmärrätkö, että mielenterveysongelmat voi ajaa ihmisen vangiksi omaan kotiin [/QUOTE]

Ymmärrän, on omakohtaistakin kokemusta aiheesta.
Mutta oletko niin huonossa kunnossa, ettet voi asioida työkkärissä kysymässä neuvoa ennen kuin olet kokonaan kuntoutunut?

Pyydä terapian tai lääkärisi kautta apua sosiaalityöntekijältä?

 

["alkup."]

Jos et hoitavan lääkärin mielestä ole vieläkään työkykyinen, niin sitten työkyvyttömyyseläke/kuntoutustuki. Kelan sivuilta:
"Kun sairaus johtaa työkyvyttömyyteen, haet ensin yleensä sairauspäivärahaa. Jos sairaus pitkittyy, voit hakea työkyvyttömyyseläkettä. Sitä voit saada työeläkkeenä ja kansaneläkkeenä.

Kelan maksama työkyvyttömyyseläke alkaa yleensä noin vuoden kuluttua sairastumisesta. Voit saada työkyvyttömyyseläkettä määräaikaisesti, jolloin sen nimi on kuntoutustuki, tai ilman määräaikaa."

Kela - Työkyvyttömyyseläke

Kiitos ihan tuhannesti tästä. On hoitava lääkäri tuosta puhunutkin, mutta jotenkin olen ajatellut asian ihan toisella tavalla. Luulin, että työkyvyttömyyseläkkeellä olisi lopun ikäni:/

 

["alkup."]

Ymmärrän, on omakohtaistakin kokemusta aiheesta.
Mutta oletko niin huonossa kunnossa, ettet voi asioida työkkärissä kysymässä neuvoa ennen kuin olet kokonaan kuntoutunut?

Pyydä terapian tai lääkärisi kautta apua sosiaalityöntekijältä?

Olen käynyt siellä puhumassa jo aikaa sitten, mutta heidän vastaus oli asiaan "emme voi auttaa sinua kun olet töissä, jos irtisanot itsesi, tulee karenssi. Tule takaisin kun olet työtön".

Välillä on hyviä päiviä, että pääsen ulos jne. Viikko sitten jäin moottoritien varteen kun sain niin pahan paniikkikohtauksen, että meinasin menettää tajuntani Pysäytin auton sinne ja olin hetken tienreunassa, soitin mieheni ajamaan auton pois.

Sosiaalityöntekijän apua emme saa koska meillä ei ole tarpeeksi perusteita.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="alkup.";27651408]Olen käynyt siellä puhumassa jo aikaa sitten, mutta heidän vastaus oli asiaan "emme voi auttaa sinua kun olet töissä, jos irtisanot itsesi, tulee karenssi. Tule takaisin kun olet työtön".

Välillä on hyviä päiviä, että pääsen ulos jne. Viikko sitten jäin moottoritien varteen kun sain niin pahan paniikkikohtauksen, että meinasin menettää tajuntani Pysäytin auton sinne ja olin hetken tienreunassa, soitin mieheni ajamaan auton pois.

Sosiaalityöntekijän apua emme saa koska meillä ei ole tarpeeksi perusteita.[/QUOTE]
Lex tarkoitti varmaankin sairaalan sosiaalityöntekijää, ei sosiaaliviraston työntekijää.

 

["alkup."]

Lex tarkoitti varmaankin sairaalan sosiaalityöntekijää, ei sosiaaliviraston työntekijää.

Niin tietenkin. Totta. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tuollaisestakaan en ole koskaan kuullut. Mun pitäs kysellä enemmän ja ottaa apua vastaan hanakammin, mutta tää koko tilanne on niin nolo, että terapeutinkin luona melkein esitän kaiken olevan hyvin. Miehen kertomat, ambulanssien raportit jne. vaan valitettavasti ja samaan aikaan onneksi kertoo, että ei kaikki hyvin ole.

Jos joku 3v sitten olisi sanonut olevansa samassa tilassa, olisin varmasti ajatellut mielessäni "tekosairas". Näin se elämä heittelee.

 

["..."]

Miksi ei voi olla vuotta kauempaa sairaslomalla? Tämä oli minulle ihan uutta. Kai työnantaja sinut sitten irtisanoo kunhan on perusteet. Itse en ainakaan irtisanoutuisi. Sairaslomaanhan sinulla on oikeus jos et ole työkykyinen. Kelalta saa sairaspäivärahaa tai työkyvyttömyys eläkettä. Pieniä rahojahan ne on, mutta pitää järjestää elämä sitä mukaa, muuten et toivu ollenkaan.

Terapeutille kannattisi nyt varmaan olla rehellinen, parhaiten kai hän voi sitten sinua auttaa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="alkup.";27651478]Niin tietenkin. Totta. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tuollaisestakaan en ole koskaan kuullut. Mun pitäs kysellä enemmän ja ottaa apua vastaan hanakammin, mutta tää koko tilanne on niin nolo, että terapeutinkin luona melkein esitän kaiken olevan hyvin. Miehen kertomat, ambulanssien raportit jne. vaan valitettavasti ja samaan aikaan onneksi kertoo, että ei kaikki hyvin ole.

Jos joku 3v sitten olisi sanonut olevansa samassa tilassa, olisin varmasti ajatellut mielessäni "tekosairas". Näin se elämä heittelee.[/QUOTE]
Ei ole mitenkään tavatonta, että aiemmin terve ihminen sairastuessaan ei tiedä, mitä kaikkia palveluita on olemassa. Valitettavan usein sairastunut joutuu itse selvittelemään asioita ja moni apu voi jäädä saamatta ihan vaan siksi, että sairastunut ei osaa/voi/jaksa tietoa etsiä. Vielä useammin käy niin, että sairastunut ei osaa/voi/jaksa valittaa saamistaan kielteisistä päätöksistä. Kelassakin työskentelee vain ihmisiä, joten virheitä sattuu heillekin. Sairaaloiden sosiaalityöntekijöillä on tarvittavat tiedot siitä, miten prosessi etenee, kun sairaus pitkittyy. Ja heidän työtään on kertoa potilaalle, mitä vaihtoehtoja tällä on, mistä mitäkin pitää hakea jne.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="...";27651509]Miksi ei voi olla vuotta kauempaa sairaslomalla? Tämä oli minulle ihan uutta. Kai työnantaja sinut sitten irtisanoo kunhan on perusteet. Itse en ainakaan irtisanoutuisi. Sairaslomaanhan sinulla on oikeus jos et ole työkykyinen. Kelalta saa sairaspäivärahaa tai työkyvyttömyys eläkettä. Pieniä rahojahan ne on, mutta pitää järjestää elämä sitä mukaa, muuten et toivu ollenkaan.

Terapeutille kannattisi nyt varmaan olla rehellinen, parhaiten kai hän voi sitten sinua auttaa.[/QUOTE]
Sairaspäivärahaa maksetaan enintään 300 päivää ja tietyin ehdoin vielä 50 päivää sen jälkeen. Sen jälkeen ei samasta sairaudesta enää makseta sairaspäivärahaa vaan on haettava kuntoutustukea/työkyvyttömyyseläkettä.

 

[Lex]

Voimia sinulle joka tapauksessa elämässäsi, toivottavasti löydät ratkaisun.

Kerro rehellisesti terapeutille nämä huolesi, ja pyydä saada keskustella sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa.
Hänellä olisi varmaankin paras tieto saatavilla olevista tukimuodoista ja avusta jota voisit saada.

Raha on kuitenkin vain rahaa, terveytesi on moninkertaisesti arvokkaampaa.

 

[fdggs]

hmm... jos kyseessä on myös osin se, että työ polttaa loppuun...niin voisitko ajatella vaativasi itseltäsi vähemmän? Ei sun tartte olla täydellinen, vaan jos menet töihin niin laske sitä suorittamisrimaa. Teet vaan tasan sen verran kun jaksat, etkä ota huooa omaatuntoa siitä. Työnantaja sitten itse sopeutukoon siihen tai potkikoon pihalle, jos ei ole työtulokseen tyytyväinen.

Paniikkihäiriö ei ole varmasti mikään mukava juttu, mutta kun tunteet saa vallan niin muista, että siihen ei kuole. Sulla on ilmeisesti paljon paljon padottuja tunteita jotka nyt kertoo tuolla sulle, että sinä et voi hyvin.

Itse olen kerran elämässäni ollut siinä tilanteessa, että ajattelin, että kuolen ennemmin kuin palaan töihin (poissaollessa tajusin miten huonosti olin voinut...) ja järjellä vedin sitten johtopäätöksen että irtisanoin itseni tietämättä tulevaisuudesta, sillä kuolema ei kuitenkaan ollut se vaihtoehto, jonka halusin. Minun kohdalla asiat järjestyivät, en edes työkköriin ilmoittautunut vaan elelin säästöillä jonkin aikaa ja sitten löysin uuden työpaikan.t

 

[Birgitte]

Onko siis kyse paniikkihäiriöstä vai siitä, ettet luonteeltasi sovi työhön? Ensin kerroit paniikkikohtauksista, mutta sitten lopussa mainitset, ettet vaan luonteeltasi sovi tuohon työhön. Paniikkihäiriö ja luonteen sopimattomuus johonkin työhön ovat kaksi tyystin eri asiaa.

Jos on niin, että kyse on vain luonteestasi, alat hakemaan uutta työtä HETI etkä huomenna, ja yrität saada lisää sairaslomaa, jonka aikana et istu hetkeäkään perseelläsi vaan etsit uutta työtä koko ajan. Jos kyse on vakavasta paniikkihäiriöstä, haet siitä virallisen todistuksen lääkäriltä ja kaikki mahdolliset tositteet jotka todistavat, että SINULLA OLI SYY IRTISANOUTUA TYÖSTÄSI. Sitten otat loparit ja selvität asian tarkoin työvoimatoimistossa. Näytät tositteet, kerrot miten kaikki sai alkunsa, kuinka työnantajasi ensin lupasi irtisanoa sinut, mutta sitten kieltäytyikin ja jouduit ottamaan loparit karenssin uhalla, koska et sairautesi vuoksi yksinkertaisesti voinut enää mennä takaisin töihin.

Mutta sen vinkin annan, että älä missään nimessä käytä paniikkihäiriötä tekosyynä päästä pois työstä, jossa et yksinkertaisesti viihdy. Ne siellä työvoimatoimistossa näkevät sellaisten yritysten läpi välittömästi. Sinulla pitää olla varma todistus siitä, että todella olet sairastunut, etkä enää pystynyt mainitsemaasi työtä jatkamaan.

 

[joooodaa]

luonnettaankin voi koulia tai muuttaa jossain määrin...voi lakata vaatimasta itseltään täydellisyyttä tai olemasta ylikiltti. noin niinmuin esimerkiksi.

 

[ghyjuk]

niin muuten elämähän menee sillälailla, että ihminen joka esim patoaa tunteitaan ja jättää asiansa henkiseltä kantilta käsittelemättä....niin sitä kestää aikansa kuitenkin ihan toimintakykyisenä ns. normaalina. Sitten siinä 30 jälkeen usein jopa 40 vuoden jälkeen pääkoppa leviää, kun yksinkertaisesti jäävuori ei voi enää kasvaa pinnan alla ja tulee näkyviin psyykkisinä oireina.

Surullista siinä tietysti on se, että tilanteen olisi voinut välttää, jos olisi sitä terapiaa jne hakenut ajoissa...

 

[ffjghgg]

Ihmeellisen syyllistäviä vastauksia täällä. Ei kukaan itselleen mitään mielenterveysongelmia tahallaan ota! Helppo puhua, jos itsellään ei ole kokemusta.

En osaa auttaa, mutta haluan toivottaa asioiden selkiytymistä, jotta pääsisit pois tuollaisesta umpikujasta!

 

["alkup."]

Hyviä vastauksia, kiitos.

Paniikkihäiriö ja työ eivät kait liity yhteen. Sairastuin paniikkihäiriöön vuosi sen jälkeen kun löysin äitini kuolleena. Tuolloin kohtaukset olivat harvassa ja pysyivätkin teini-iän jälkeen poissa kokonaan.

Työni on suoritepalkkaista isolta osin, eli on pakko tehdä työtä, että saa rahaa. Vähempikin palkka riittäisi, mutta ihminen on ahne. Se haluaa aina lisää.

Luonneasia tuli esiin silloin kun puhuimme terapeutin kanssa siitä, että olen liian tunnollinen. En voi sietää myöhästymistä, en voi sietää alisuorittamista. Voisin olla relammin, mutta siitä tulee ihan yhtä huono olo kuin liiasta työstä. Loppujen lopuksi tajuan viimeiset kaksi vuotta tehneeni töitä ihan vaan paetakseni huonoa oloa

Paniikkihäiriöt alkoivat samaan aikaan kuin hullu työtahti. Patosin tunteeni, nieleskelin paniikkia ja koitin olla niin kuin ei mitään olisi.

Työni on 100% yrittäjäluontoista, ero vaan oikeaan yrittäjään siinä, että olen vieraan leivissä.

Sitäkin koitin, että vähensin tuntimäärää ennen kuin jäin sairaslomalle. Jaksoin sitä kolme viikkoa. Valvoin yöt ja mietin mitä muut ajattelee kun en tee parastani, valvoin valvoin ja valvoin.

Tuo työtahti, kaksi lasta, koti, olisi luullut minua väsyttävän.

Sairastodistukset ym löytyy. Eli niiden suhteen ei ongelmaa ole. Ammattilaiset ovat ehdottaneet jossain vaiheessa jo osastolle siirtymistä, mutta siihen en suostu ikinä.

Hankala ihminen kait, hankala ja sairas.

 

["alkup."]

niin muuten elämähän menee sillälailla, että ihminen joka esim patoaa tunteitaan ja jättää asiansa henkiseltä kantilta käsittelemättä....niin sitä kestää aikansa kuitenkin ihan toimintakykyisenä ns. normaalina. Sitten siinä 30 jälkeen usein jopa 40 vuoden jälkeen pääkoppa leviää, kun yksinkertaisesti jäävuori ei voi enää kasvaa pinnan alla ja tulee näkyviin psyykkisinä oireina.

Surullista siinä tietysti on se, että tilanteen olisi voinut välttää, jos olisi sitä terapiaa jne hakenut ajoissa...

Surullista tämäkin totuus, sillä minulle aikoinaan ehdotettiin puheapua ym. mutta en ottanut niitä vastaan koska en uskonut, että mielenterveysongelmat ovat totta.

 

["vieras"]

Valivali seli seli! Vittu pidä pääsi kiinni - kaikilla EI OLE edes töitä!

 

["vieras"]

[QUOTE="höh";27651335]mikä ala on noin hyvin palkattu mutta noin raskas?

...

luulisi tuohon tulevan jonoksi asti porukkaa jos palkka on tuo.[/QUOTE]

Ap siis oli ihan muissa hommissa, mutta itse IT-alalla työskentelevänä voin sanoa, että esim. IT-ala on hyvin palkattu ja henkisesti raskas (tai riippuu vähän siitä, minkälaisissa tehtävissä täsmälleen olet).

Lisäksi tiedän IT-alalla monia firmoja, joissa on jatkuvasti haku päällä, eli aina rekrytään lisää työntekijöitä, kun tulee sopivia vastaan, mutta tilanne on myös se, että suurin osa hakijoista ei ole niitä osaavia kavereita, joita halutaan palkata. Ei kaikkiin hommiin niin vaan repäistä ekaa kadulla kulkijaa, joka on kiinnostunut siitä palkasta.

 

["vieras"]

Ja se on muuten mulkvisti ENÄÄ!!!!

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";27651808]Ja se on muuten mulkvisti ENÄÄ!!!![/QUOTE]

Kaippa tuo on jostain murteesta tarttunut. Onko sulla tuttuja Oulunsalossa, voisit tarkastaa sanooko nekin enään.

Mahtavaa, että jollain on murheet tota luokkaa. Kiitos, sait mun hymyilemään.

 

["vieras"]

Voi herranjee onpas täällä herttaisia vastaajia osa....

Ihan ensiksi, kaikilla meillä on raja milloin mieli sairastuu, kukaan ei ole siltä turvassa. Ei me mitään tunteettomia koneita olla. Toisilla se on vain korkeammalla, toisilla hieman matalammalla. Sinulla oli pitkään korkealla ja viimeiseen asti koitit olla romahtamatta. Mutta helpompi on elää, kun tietää, että noin voi käydä eikä väkisellä koita olla terve jos olo on huono. Mitä aiemmin ongelmiin saa/hakee apua, sitä helpompaa ne on selvittää.

Olosi on varmasti surkea, mutta ei toivoton. Et menetä miestäsi, avioliittohan on sekä myötä-, että vastamäessä, jos miehesi sinua rakastaa niin hän tukee huonoinakin hetkinä.Jos tuohon teidän liitto kaatuu, niin eiköhän se ole vain hyvä asia. Et sinä lapsia menetä ja jos jostain joudut luopumaan, niin se on elintasosi.

Kriisi on siitä hyvä, että se laittaa elämäsi uusiksi, ja se paljastaa sinulle sen mikä tässä kaikessa on tärkeää.

En ehdi kirjoittaa enempää, mutta myötätuntoni on puolellasi. Kyllä sinä selviät tuosta ja entistä ehompana.

 

["vieras"]

Mä suosittelen edelleen tuon sairasloman jatkamista. Ja niiden Kela papereiden ja sen väliaikaisen eläkkeen hakemista. Älä missään nimessä irtisanoudu itse.

Kun olet vuoden ollut yhtäjaksoisella sairaslomalla on työnantajallasi mahdollisuus käyttää työsuhteen irtísanomista ja perusteena sille on tuo pitkä sairasloma. Ja ennenkuin tästä älähdetään että eihän näin voi tehdä niin oikeasti voi.

Tämä edellyttää pitkää, yhtäjaksoista ( käytännössä siis vuoden sairaslomaa) ja sitä että työnantaja tiedustelee työntekijältä milloin hän palaa töihin. Mikäli työntekijä ilmoittaa olevansa sairaslomalla vielä niin pitkän ajan kuin hänen irtisanomisaikansa oli on tämä työsuhteen irtisanomisperuste= työntekijä ei ole kykenevä tekemän työtään.

Tällä perusteella pääset karenssin pelosta jos et sitä eläkettä saisikaan ja voit ilmottautua työttömäksi työnhakijaksi.

 

["vieras"]

Jos työnantajasi ei voi irtisanoa sinua, koska he eivät sen jälkeen voi palkata uutta työntekijä johonkin aikaan? En ole varma tästä onko vielä näin, mutta jokatapauksessa jotain vaikutuksia sillä hänellekkin voi olla. Ota selvää mikä syy työnantajallasi on perua aie irtisanoa ja selvittäkää yhdessä voiko sen kuitenkin tehdä ilman, että työantaja joutuu vaikeuksiin.