Mä en ikinä opi elämään tämän ahdistuksen kanssa

[epätoivoinen]

Juuret jo lapsuudessa, masennuksesta olen toipunut ihan hyvin mutta tämä ahdistus On hyviä aikoja, käyn terapiassa, hoidan itseäni jne mutta silti näitä kausia tulee ja ne musertaa minut. En uskalla haaveilla enää kokopäivätyöstä, opiskelusta tms vaikka olen (olin) kunnianhimoinen ihminen. Teen vähän töitä, viime yönäkin nukuin vain 4 tuntia, kun oli niin ahdistunut olo että piti oksentaa ja ottaa rauhoittavaa ja kuudeksi menin töihin. On niin epätoivoinen olo. Ahdistus on edelleen musta möykky, en tiedä mistä ja miksi niitä tulee vaikka vasta muutama päivä oli todella hyvä vaihe ja tunsin olevani onnellinen vuosien tauon jälkeen. Nyt taas näin

 

[epätoivoinen]

 

[Keittiönoita]

:hug: :hug:

 

[dfdf]

Muuta siperiaan pariksi vuodeksi. Sen jälkeen palaat suomeen uudestisyntyneenä. Voin taata, ettei ahdista enää sen jälkeen Suomessa eläminen.

 

[Myötäeläjä]

Voi sinua

Jotain tuonsuuntaista olen itsekin joskus kokenut, mutta varmaan sata kertaa lievempänä, ja se jo otti koville... En taida osata auttaa sinua nyt. Mutta olet ajatuksissani. Yritä jaksaa.

 

[???]

Muuta siperiaan pariksi vuodeksi. Sen jälkeen palaat suomeen uudestisyntyneenä. Voin taata, ettei ahdista enää sen jälkeen Suomessa eläminen.

Olen ollut ymmärtävinäni, että masennus / ahdistus on usein ihan fysiologis-kemiallinen ilmiö, johon ei ympäristö aina voi juurikaan vaikuttaa... (Traumaattisten kokemusten muovaamat hermoradat, välittäjäaineet yms. - ei kaikki aina ole vain omasta tahdosta ja halusta kiinni, vaikka ns. "terveet" mielellään niin ajattelevatkin!)

 

[epätoivoinen]

Muuta siperiaan pariksi vuodeksi. Sen jälkeen palaat suomeen uudestisyntyneenä. Voin taata, ettei ahdista enää sen jälkeen Suomessa eläminen.

Enpä usko, tämä kun ei ole mitään leikkiahdistusta.

Kiitos Keittiönoita

 

[epätoivoinen]

[Traumaattisten kokemusten muovaamat hermoradat

Mitä tämä tarkoittaa? Kuulostaa siltä kuin minusta olisi mennyt jotain "rikki" peruuttamattomasti?

 

[epätoivoinen]

Voi sinua

Jotain tuonsuuntaista olen itsekin joskus kokenut, mutta varmaan sata kertaa lievempänä, ja se jo otti koville... En taida osata auttaa sinua nyt. Mutta olet ajatuksissani. Yritä jaksaa.

Kiitos.

 

[vieras]

entäpä lääkitys, joka vaikuttaa aivojen välittäjäainetoimintaan?

 

[hei]

Onko sulla mitään eläintä, mitä voisit silitellä ja pitää sylissä, kun ahdistaa. Eläintenhän on todettu rauhoittavan ihmisiä, että jos vähän edes tulisi parempi olo. Itselläni se jonkin verran nuorena autttoi, kun oli ahdistusta.

 

[epätoivoinen]

entäpä lääkitys, joka vaikuttaa aivojen välittäjäainetoimintaan?

Minulla on, se puolitettiin jo ja oltiin lopettamassa jonkun ajan päästä kokonaan josta olin todella innoissani. Sitten se nostettiin takaisin eli tuplattiin. Huonoina hetkinä on todella epätoivoinen olo, kun ahdistukset jäävät päälle. Hyvinä hetkinä on todella hyvä olla.

 

[Ryysyrannan rinsessa]

oletko kokeillut lääkitystä esim cipralex?

 

[epätoivoinen]

Onko sulla mitään eläintä, mitä voisit silitellä ja pitää sylissä, kun ahdistaa. Eläintenhän on todettu rauhoittavan ihmisiä, että jos vähän edes tulisi parempi olo. Itselläni se jonkin verran nuorena autttoi, kun oli ahdistusta.

On mulla lapset
Mutta mun ahdistuksessa on se ongelma, että tulee kova levottomuus eikä voi olla paikallaan. Ja yksin pitää silloin saada itsensä rauhoitettua. Nyt kun en pysty taas nukkumaan, syntyy väsymystä ja jos joudun ottamaan rauhoittavaa, tulen tokkuraiseksi eli tämä väsymyskierre pahentaa kovasti asiaa. Sitten kun voin hyvin, nukun myös todella hyvin.

 

[epätoivoinen]

oletko kokeillut lääkitystä esim cipralex?

Mulla on sepram, joka on kyllä ollut mielestäni hyvä. Ja tarvittaessa opamoxia.

 

[vieras]

entäpä lääkitys, joka vaikuttaa aivojen välittäjäainetoimintaan?

Minulla on, se puolitettiin jo ja oltiin lopettamassa jonkun ajan päästä kokonaan josta olin todella innoissani. Sitten se nostettiin takaisin eli tuplattiin. Huonoina hetkinä on todella epätoivoinen olo, kun ahdistukset jäävät päälle. Hyvinä hetkinä on todella hyvä olla.

Kognitiivista terapiaa myös tai silmänliiketerapiaa?

 

[epätoivoinen]

entäpä lääkitys, joka vaikuttaa aivojen välittäjäainetoimintaan?

Minulla on, se puolitettiin jo ja oltiin lopettamassa jonkun ajan päästä kokonaan josta olin todella innoissani. Sitten se nostettiin takaisin eli tuplattiin. Huonoina hetkinä on todella epätoivoinen olo, kun ahdistukset jäävät päälle. Hyvinä hetkinä on todella hyvä olla.

Kognitiivista terapiaa myös tai silmänliiketerapiaa?

Minä käyn terapiassa ja siitä on ollut todella hyvä apu. Olen oppinut masennuksen taustoja, miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn, kuinka väärin vanhempani ovat toimineet jne mutta tämä ahdistus on vaan möykky, johon en ole päässyt kiinni. Ja terapia loppuu vuoden vaihteessa.

 

[hei]

Onko sulla mitään eläintä, mitä voisit silitellä ja pitää sylissä, kun ahdistaa. Eläintenhän on todettu rauhoittavan ihmisiä, että jos vähän edes tulisi parempi olo. Itselläni se jonkin verran nuorena autttoi, kun oli ahdistusta.

On mulla lapset

Lapsilla ei taida olla samanlaista rauhoittavaa vaikutusta kuin lemmikkieläimen silittelyllä, valitettavasti.

 

[Äitee]

On mulla lapset
Mutta mun ahdistuksessa on se ongelma, että tulee kova levottomuus eikä voi olla paikallaan. Ja yksin pitää silloin saada itsensä rauhoitettua. Nyt kun en pysty taas nukkumaan, syntyy väsymystä ja jos joudun ottamaan rauhoittavaa, tulen tokkuraiseksi eli tämä väsymyskierre pahentaa kovasti asiaa. Sitten kun voin hyvin, nukun myös todella hyvin. [/quote]







Mulla menee juuri näin!!!

 

[tytsi-89]

Muuta siperiaan pariksi vuodeksi. Sen jälkeen palaat suomeen uudestisyntyneenä. Voin taata, ettei ahdista enää sen jälkeen Suomessa eläminen.

:headwall: :headwall:

 

[DG]

Itse tuon kokeneena niin selvitä lapsuus niin kauan, että se on selvä.
Sen jälkeen ahdistus vähenee.
Selvittäminen vaatii paljon rohkeutta, koska on kuitenkin aroista asioista kyse. Koska ne vaikuttavat edelleen. Mutta muuta tietä ei ole. Ei ole mitään vippas konstia päästä lapsuuden traumoista yli ilman, että ne käy läpi.

 

[???]

[Traumaattisten kokemusten muovaamat hermoradat

Mitä tämä tarkoittaa? Kuulostaa siltä kuin minusta olisi mennyt jotain "rikki" peruuttamattomasti?

Ei kai peruuttamattomasti kuitenkaan:

"Traumatologia puolestaan on todistanut, etteivät varhaiset järkytykset murenna vain mieltä - stressihormonin (kortisolin) hyöky sekoittaa välittäjäaineiden (serotoniinin, vasopressiinin, dopamiinin) tasapainon, mikä saa stressireaktion myöhemmin laukeamaan pienestäkin kuormituksesta aivan kuin kyseessä olisi yhtä suuri vaara kuin alkuperäisessä avuttomuuskokemuksessa (joka on saattanut olla myös pitkä riippuvuus ei-responsiivisesta ympäristöstä, ei pelkästään hetkellinen katastrofi). Ihmisaivojen alttius ympäristövaikutuksille lapsuudessa tekee ne alttiiksi myös traumoille." -- "Mutta trauma tai kiinnittymishäiriö ei liioin lopullisesti määrää ihmisen elämänkulkua, kuten "uusien tieteiden" tulkit toisinaan yksioikoisesti olettavat. Ihmismieli voidaan ymmärtää stokastiseksi malliksi, jossa tietyntyyppiset toistuvat kokemukset kertyessään muuttuvat havainto- ja tunnerakenteiksi ja mallintavat uusia kokemuksia entisten mukaan. Vaikka psyykkisellä rakenteella on vastineensa hermoradoissa ja synapsien välittäjäaineissa, prosessi ei ole peruuttamaton. Selviytymiskokemukset voivat voittaa depression ja opitun avuttomuuden, jotka ilmenevät aina immuniteettijärjestelmässä asti."

http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/siltmet.htm

Anteeksi pitkä lainaus henkilöltä, jonka tutkimuksista, urasta tai mielipiteistä en laajemmin mitään tiedä - äkkiä hakemalla tuo nyt tuli ensinnä vastaan. Mutta mm. Jari Sinkkonen on käsitellyt aihetta luennoillaan, ja muutakin tietoa varmaan löytyy kun vähän tonkii...

 

[epätoivoinen]

Itse tuon kokeneena niin selvitä lapsuus niin kauan, että se on selvä.
Sen jälkeen ahdistus vähenee.
Selvittäminen vaatii paljon rohkeutta, koska on kuitenkin aroista asioista kyse. Koska ne vaikuttavat edelleen. Mutta muuta tietä ei ole. Ei ole mitään vippas konstia päästä lapsuuden traumoista yli ilman, että ne käy läpi.

Mä tavallaan tiedän että mikä se syy on. Se on turvattomuus. Se on se asia, jota olen kantanut lapsuudesta saakka. Mutta tämä ahdistus ( on siis oikeasti todella voimakasta ja fyysistä ) on tullut vasta viime vuonna kuvioihin. Ollaan käyty terapiassakin tilanteita läpi, että mikä olisi voinut aiheuttaa, mitä on tapahtunut jne mutta nyt en ymmärrä yhtään että mistä se taas vaan yhtäkkiä tuli. Aamuisin oksentelen ennen töihin menoa, herään öisin jännitykseen, pahaan oloon, levottomuuteen jne. Ja mulla tosiaan terapia loppuu vuoden vaihteessa, nyt on ollutkin vähän sellainen vaihe että on tuntunut että kaikki on sanottu tältä erää :/

 

[ahma]

Itse tuon kokeneena niin selvitä lapsuus niin kauan, että se on selvä.
Sen jälkeen ahdistus vähenee.
Selvittäminen vaatii paljon rohkeutta, koska on kuitenkin aroista asioista kyse. Koska ne vaikuttavat edelleen. Mutta muuta tietä ei ole. Ei ole mitään vippas konstia päästä lapsuuden traumoista yli ilman, että ne käy läpi.

Mä tavallaan tiedän että mikä se syy on. Se on turvattomuus. Se on se asia, jota olen kantanut lapsuudesta saakka. Mutta tämä ahdistus ( on siis oikeasti todella voimakasta ja fyysistä ) on tullut vasta viime vuonna kuvioihin. Ollaan käyty terapiassakin tilanteita läpi, että mikä olisi voinut aiheuttaa, mitä on tapahtunut jne mutta nyt en ymmärrä yhtään että mistä se taas vaan yhtäkkiä tuli. Aamuisin oksentelen ennen töihin menoa, herään öisin jännitykseen, pahaan oloon, levottomuuteen jne. Ja mulla tosiaan terapia loppuu vuoden vaihteessa, nyt on ollutkin vähän sellainen vaihe että on tuntunut että kaikki on sanottu tältä erää :/

Mä olen kokenut asian jotenkin niin, että kun niihin lapsuuden kurjuuksiin pääsee käsiksi, nousee se ahdistus myös koska niitä asioita ikäänkuin elää uudelleen mutta ilman lapsuuden suojaavaa tyhmyyttä. Niin kun samaan aikaan käy muistojaan läpi "miten se saattoikin toimia noin"-vaiheessa, niin vaikka mä muistan sen alkuperäisen ahdistuksen siinä tilanteessa, niin nyt koen ahdistusta myös sen tilanteen takia aikuisen minäni kautta, eli jotenkin objektiivisella tasolla. Sivustakatsojan kauhua...

Jos käy niitä muistoja läpi ilman tätä ahdistuksentunteen käsittelemistä siinä yhteydessä, niin voisi käydä kai niinkin että se siirtyy arkeen ja jää vaivaamaan? En tiedä.

Mutta jos sun sielussa tapahtuu asioita unissa nyt, niin päivätkin on hankalia?

 

[The Maiden]

Kuullostaa silta, että sinua on hyväksikäytetty lapsena