Mä en jaksa enää elämääni.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei iloa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mistä mä haen apua? En mä saa sellasta apua mistään. Mä haluaisin edes viikoksi pois täältä, mutta ei se vaan onnistu.

Tuosta selviää kyllä, päivä kerrallaan. Pohjalta ei voi enää kun kiivetä ylös,askel kerrallaan ja välillä lipsahtaa mutta eräänä päivänä valo tulee näkyviin.
Voimia paljon ja lohdutusta
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En todellakaan antais lapsia tukiperheeseen. Kyllä mä niistä huolen pidän, enkä mä oo masentunut ja märehdi asioita koko aikaa. Isä on kyllä kuvioissa, mutta ne pienet hetket ei auta mua yhtään.
En oo masentunut, vaan väsynyt. tiedän kyllä millanen on masentunut ihminen, ja sitä mä en oo. Ja oikeasti tiedän että se viikko yksin auttais mua todella paljon.

Eikö isä voi sitten huolehtia lapsista enempää, kuin niitä pieniä hetkiä, että saisit ladattua akut kunnolla?
 
Kuinka monta lasta sinulla on? Minkä ikäisiä? Mietin vain, että minua ainakin pienenä lähetettiin mummulle ja papalle 2 sisaruksen kanssa ja viikko sielä oltiin. :) Olisko mahdollista teillä?
 
Ei oo mahdollista lähettää isovanhemmille, oliskin. Mutta niistä ei oo siihen, on työt ja kaikki. Ja isä kyllä ottais, mutta sekin on töissä eikä niin vaan saa vapaata. Lapsilla kun ei oo hoitopaikkaa ennen ku vasta en syksynä kun meen töihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei oo mahdollista lähettää isovanhemmille, oliskin. Mutta niistä ei oo siihen, on työt ja kaikki. Ja isä kyllä ottais, mutta sekin on töissä eikä niin vaan saa vapaata. Lapsilla kun ei oo hoitopaikkaa ennen ku vasta en syksynä kun meen töihin.

Ok, no mut hyvä, että ens syksynä. Uskon, että toi töihin meno helpottaa muutenin sun oloa. Yritä siihen asti pärjäillä pienemmillä omilla hetkillä...kyllä nekin auttaa vähän jaksamaan, vaikkei sitä uskoisi.
 

Yhteistyössä