Mä en jaksa enää tota lasta -koululaista.

["a p"]

Vuoden 2000 saapumiserä on tuollaista...

Vaan ei kaikki

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="a p";24688179]Vaan ei kaikki [/QUOTE]

Suurin osa pojista.

Juuri eilen kyselin äijältä, voiko kaksoset syntyä eri aikaan ja eri vanhemmista... Olen tavannut aivan AlQaidan kopion: sama hymy, samat silmät, samat piirteet, samat mielenkiinnon kohteet, samat jutut, sama vauhti ja sama kyky hukata ja unohtaa kaikki - ja sama empaattisuus ja hyväsydämisyys.
Kumpikin 11-vuotiaita poikia.

 

[Tapiontytär]

Vuoden 2000 saapumiserä on tuollaista...

Meidän 00 on ihan toista maata, tavarat on siellä missä pitääkin ja koulusta vetää pelkkiä kymppejä

 

[2/00 alikki]

Vuoden 2000 saapumiserä on tuollaista...

Ihan pakko kysästä et 1/00 vai 2/00 "kyl ainakin tuo 2/00 oli tarkempi nois asiois kun esim 1/01 poppoo"

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Meidän 00 on ihan toista maata, tavarat on siellä missä pitääkin ja koulusta vetää pelkkiä kymppejä

Kolikon toinen puoli... Aivan yhtä huolestuttavaa.

 

["a p"]

Vastauksistanne saan sen kuvan, että tämä on ihan normaalia. Siis sekin, että lapsi on kadoksissa heti kun ei ole puhelimen tavoitettavissa? Moneen kertaan terotettu, ettei lähdetä kaverille tms kertomatta ja koulusta tullaan heti kotiin, mutta aina joudumme soittamaan hänet, että missä on ja tosiaan jos puhelin kotona niin ei näy, ei kuulu. Niin monet kerrat itk kurkussa häntä haettu.
Tästä asiasta on saanut arestia, ollaan juteltu nätisti, on otettu pelipäivä pois jne. mikään ei auta.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="a p";24688301]Vastauksistanne saan sen kuvan, että tämä on ihan normaalia. Siis sekin, että lapsi on kadoksissa heti kun ei ole puhelimen tavoitettavissa? Moneen kertaan terotettu, ettei lähdetä kaverille tms kertomatta ja koulusta tullaan heti kotiin, mutta aina joudumme soittamaan hänet, että missä on ja tosiaan jos puhelin kotona niin ei näy, ei kuulu. Niin monet kerrat itk kurkussa häntä haettu.
Tästä asiasta on saanut arestia, ollaan juteltu nätisti, on otettu pelipäivä pois jne. mikään ei auta.[/QUOTE]

Yleisempää, kuin luulet - kyllä. Normaalia tai suotavaa - ei.

 

[Tallu -]

[QUOTE="a p";24688301]Vastauksistanne saan sen kuvan, että tämä on ihan normaalia. Siis sekin, että lapsi on kadoksissa heti kun ei ole puhelimen tavoitettavissa? Moneen kertaan terotettu, ettei lähdetä kaverille tms kertomatta ja koulusta tullaan heti kotiin, mutta aina joudumme soittamaan hänet, että missä on ja tosiaan jos puhelin kotona niin ei näy, ei kuulu. Niin monet kerrat itk kurkussa häntä haettu.
Tästä asiasta on saanut arestia, ollaan juteltu nätisti, on otettu pelipäivä pois jne. mikään ei auta.[/QUOTE]

Ehkä rangaistukset eivät auta, vaan nyt on haettava muita tukimuotoja. Onko lasta tutkittu?
Tuo, ettei tavoita puhelimesta... omien lasteni kohdalla en siitä heti huolestu, mutta lapsestahan se riippuu, onko tarvetta huolestua.

 

["a p"]

Yleisempää, kuin luulet - kyllä. Normaalia tai suotavaa - ei.

Koulun mukaan heillä on vain yksi vastaava tapaus. Ollaan siis palaveerattu koulun kanssa tästä, erityisopettaja on ollut mukana jne.
Joskus koulun alussa tehtiin jotain testejä (ADHD jne.) muttei löytynyt mitään mistä oltas lähetetty eteenpäin asiaa tutkimaan. Nyt kyllä sanoin opettajalle, että lasta pitäis tutkia uudelleen. Liekö apu sitten haettavssa tk:sta vai minne näissä asioissa suunnataan?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="a p";24688376]Koulun mukaan heillä on vain yksi vastaava tapaus. Ollaan siis palaveerattu koulun kanssa tästä, erityisopettaja on ollut mukana jne.
Joskus koulun alussa tehtiin jotain testejä (ADHD jne.) muttei löytynyt mitään mistä oltas lähetetty eteenpäin asiaa tutkimaan. Nyt kyllä sanoin opettajalle, että lasta pitäis tutkia uudelleen. Liekö apu sitten haettavssa tk:sta vai minne näissä asioissa suunnataan?[/QUOTE]

Vaikkapa perhe- ja kasvatusneuvolan kautta tekemään perussetti testejä ja halutessanne tulosten kanssa kunnolliselle lasten neuropsykkarille tai neurologille yksityiselle sektorilee. Se nopeuttaa. Ja minusta on oleellista saada kaikki mahdollinen apu a.s.a.p. Diagnoosilla ei ole mitään virkaa, yleensä, tärkeintä on saada tietää miksi lapsi toimii, kuten toimii ja miten häntä voidaan auttaa muuttamaan toimintamalliaan.

 

["a p"]

Ehkä rangaistukset eivät auta, vaan nyt on haettava muita tukimuotoja. Onko lasta tutkittu?
Tuo, ettei tavoita puhelimesta... omien lasteni kohdalla en siitä heti huolestu, mutta lapsestahan se riippuu, onko tarvetta huolestua.

Kyllä vain, rangaistukset ei auta, kuten sanoin että sekin kokeiltu ja se on turhaa. Olemme siis yrittäneet rakkaudella, ymmärtämisellä ja tukemisella, puhuttu asioista jne.
En mäkään sanonut heti huolestuvani jos lapsi ei vastaa, kyse ei ollutkaan siitä vaan jos puhelin on kotona niin poika ei tule kotiin eikä syömään eikä mitään, vielä puoli yhdeksältä illalla kadoksissa. Eli jos ei ole puhelin mukana niin on ns. kadoksissa ja sitten pitää hakea kaverit läpi että mistä löytyisi.

 

["a p"]

Ja taas on poika omilla teillään, vaikka sovittin, että kouun jälkeen tulee suoraan kotiin, kun pitää lähteä parturiin. Ei näy, ei kuulu.
Eli jos hänellä on asperger tai muu vastaava, niin suuttua ei saa, olen kohtuuton? Pitää vaan silittää päätä, niinkö?

 

["a p"]

No nyt tuli ja takki kadonnut, hienoa, kohtuuton äiti on harmissaan, onhan sitä rahaa joka viikkko uudet ulkovaatteet ostaa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Harmissasi saat olla - ja pitääkin olla. Mutta tutkituta ihmeessä lapsi, että saatte arkeen apua, tuollainen rassaa koko perhettä ja lapsen itsetuntoa.

 

["vieras"]

Kyllä minä olen aika usein tuolle meidän adhd:lle vihainen... eihän se auta, mutta kyllä se turhautuminen vihaisuutena tuppaa purkautumaan. Hyötyähän siitä ei ole, jos olisi, niin olisihan tuo lapsi jo ns. tapansa parantanut.

 

[vier]

Minä olin lapsena kauhean muistamaton. Kaiken aina hukkasin ja unohdin tehdä, jäin koulumatkalla kirjastoon viideksi tunniksi jne. Enkä kyllä muuttunut aikuisena parempimuistiseksi, ainakaan kovin paljon. Nyt vain osaan itse laittaa musitilappuja ja päivittäin yritän itseäni muistuttaa että onko jotain tehtävää. Minulla ei ole tarkkaavaisuushäiriötä, olen vain hajamielinen.

On ollut varmaan vanhemmilleni aika raskasta, ja heidän oli vaikea ymmärtää että miten voi olla pää kuin seula. Etenkin kun itse ovat sellaisia, että aina on asiat hoidettuna ja järjestyksessä. Että en tiedä miksi minä olen tällainen, ei pitäisi johtua geeneistä eikä kasvatuksesta

Toivottavasti tilanne paranee poikasi kanssa, ja koita jaksaa.