Mä en jaksa näitä mielialanvaihteluja :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Ensin saatan olla viikkokausia kovin energinen vähäsillä yöunilla ja sovin mm. menoja tuttavien kanssa, puuhaan ja järjestän kaikenlaista. Olen sosiaalinen.
Kunnes yhtenä päivänä taas romahtaa kaikki viikoista kuukausiin, en jaksa herätä ja olen uupunut, mikään ei huvita ja en kestä ihmisten seuraa, olen äreä. Välillä mietin kunpa mua ei oiskaan. En jaksaisi tehdä mitään, istua vaan koneella vaikka ulkona olisi kuinka hieno ilma.
Onko kaikki naiset tälläisiä vai olenko minä jotenkin mieleltäni vaan sairas?
 
Minulla samaa ja vielä paljon pahempia ja pidempiä nuo vaihtelut- sairastan bipolaarihäiriötä :(

Neuvoisin menemään lääkäriin ja tutkimaan onko tuo ihan normaalia persoonallisuuteesi kuuluvaa vaiko kentien joku häiriö/sairaus. Ja hyvin tiedän, että elämä jatkuvasti vaihtuvien mielialojen kanssa on todella raskasta ja siinä on koko perhe ja lähipiiri tulilinjalla koko ajan :(
 
[QUOTE="Maria";26304935]Minulla samaa ja vielä paljon pahempia ja pidempiä nuo vaihtelut- sairastan bipolaarihäiriötä :(

Neuvoisin menemään lääkäriin ja tutkimaan onko tuo ihan normaalia persoonallisuuteesi kuuluvaa vaiko kentien joku häiriö/sairaus. Ja hyvin tiedän, että elämä jatkuvasti vaihtuvien mielialojen kanssa on todella raskasta ja siinä on koko perhe ja lähipiiri tulilinjalla koko ajan :([/QUOTE]

Viimeksi kun olin energinen irtisanoin vakituisen työni tietoa tulevasta. Sain kyllä uuden työn, määräaikaisen. Vuosia sitten menetin luottotietoni kun halusin vaan ostaa kaikenlaista "hällä väliä" ajattelin. Usein toimin hetken mielijohteesta, koko ajan pitäisi olla jotain puuhaa ja tehdä jotakin.

Olen huonoimmilla hetkilläni myös äkkipikainen, saatan sanoa ilkeitä asioita rakkaille ja myöhemmin en edes muista mitä olen sanonut. Tiedän että perheelläni on usein raskasta takiani. En jaksa siivota, tehdä ruokaa ja olen vihainen, äänet sattuu korviin.
Välillä olen vainoharhainen miehestäni. Ja muista ihmisistä. Ajattelen että he haluavat vaan kiusata minua.
En halua olla tälläinen!
 
Kuulostaa tutulta. Mun kohdalla epäiltiin ensin kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta todettiin sitten epävakaa persoonallisuus, keskivaikea masennus ja määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö. Söin masennuslääkkeitä ja manian estoon tarkoitettuja lääkkeitä noin kolme vuotta ja nyt ollut kaksi vuotta ilman. Minun kohdalla oireet lievenivät lääkityksen ja iän myötä, vaikkei tästä varsinaisesti parannuta.
 
Miten olette saaneet apua itsellenne? Itse häpeän itseäni, olen jo lapsesta/teinistä saannut kuulla ailahtelevaisesta ja vaikeasta luonteestani. En tiedä enää onko se sitten osa minua. En vaan halua olla tämmöinen, etenkin inhoan omaa räjähtelyäni ja tunteenpurkauksia mutta tuntuu etten osaa hilliltä niitä. Toisaalta häpeän niin paljon että pelkään puhua kenellekään ulkopuoliselle (esim. lääkäri).
 
[QUOTE="vieras";26305167]Miten olette saaneet apua itsellenne? Itse häpeän itseäni, olen jo lapsesta/teinistä saannut kuulla ailahtelevaisesta ja vaikeasta luonteestani. En tiedä enää onko se sitten osa minua. En vaan halua olla tämmöinen, etenkin inhoan omaa räjähtelyäni ja tunteenpurkauksia mutta tuntuu etten osaa hilliltä niitä. Toisaalta häpeän niin paljon että pelkään puhua kenellekään ulkopuoliselle (esim. lääkäri).[/QUOTE]

Lääkärille pitäisi kyllä pystyä puhumaan, että saisit lähetteen psykiatriselle ja sieltä diagnoosin. Mäkin sain aina vaan kuulla olevani itsekäs (tein mitä halusin) ja hankala ihminen, työpaikoista tuli lähtö nopeasti niin ailahtelevalla elämäntyylillä ym. Olen nyt todella onnellinen ja tasapainoinen, onneksi sain apua. Jos olisin tiennyt kuinka iso muutos lääkityksellä oli, olisin hakenut apua jo 10 vuotta sitten. Tässä välissä kun on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikkea, mitä kadun, kun ei ole pystynyt hillitsemään itseään.
 

Yhteistyössä