Mä en jaksa nyt. Lapsen pelkotilat.

["nyyti"]

9-vuotiaalla on tullut voimakkaita pelkotiloja, on koko ajan huolissaan, ei uskalla olla yksin.

En tarvi neuvoja hoidon puolesta, hoitokontakti on jo. Se puoli on hoidossa, mutta ei ne pysty äkki-ihmeisiin.

Haluan vaan purkaa kai tätä turhautumista, olen niin väsynyt. Lapsi ei uskalla olla yksin kotona, ei uskalla olla yksin eri kerroksessa. Koko ajan pelkää jotain, pelkää että tapahtuu meille jotain, itselle tai sisaruksille tai vanhemmille, täysi paniikki päälle heti, jos on mitään viitettä että joku asia ei suju.

Menin sanomaan kaupasta lähtiessä ääneen, että minnekäs ne avaimeni oikein laitoin, lapsi meni aivan hysteeriseksi. Tämä on niin kuluttavaa, olen täysin loppu. En jaksaisi enää vakuutella, puhua, tyynnytellä, rohkaista, kuunnella, en jaksaisi enää. Koko ajan varmistelua siitä, mitä teen, minne meen, milloin tulen tai menen, milloin isä tulee, milloin menee, missä on. En jaksa sitä jatkuvaa varmistelua siitä, että elänhän minä vielä kun hän saa lapsia, en jaksa sitä jatkuvaa varmistelua, en yöherätyksiäkään. Koko maailma kaatuu sen lapsen päälle nyt, kaikki pelot ja surut ja ahdistukset, aivan kaikki. Minä olen aivan voimaton, voimaton ja väsynyt.

 

[dddd]

Mistä tämä johtuu?

 

[kuulostaa]

tosi rankalta sekä sinulle että lapselle.

Hyvä jos lapsella jo on hoitotaho; entä saatko sinä itse apua tilanteeseesi?

 

["nyyti"]

Mistä tämä johtuu?

Alunperin juontaa juurensa siihen, että lapsi on käynyt lähellä kuolemaa ja tulee olemaan koko ikänsä sairas. Tätä se nyt käsittelee, ja ne pelot ja se kuolevaisuus ja kaikki mitä pahaa ikinä voi olla, ne on kaikki kaatumassa sille kerralla päälle.

En pysty edes kirjoittamaan tästä nyt itkemättä. Sain sen juuri nukkumaan, joudun istumaan viereisessä huoneessa että suostuu nukahtamaan, varmistelee vähän väliä että olen tässä oikeasti.

Mulla on niin avuton olo :'(

 

[Määä]

Voi surku Ja mietin kauhulla lapsesi loppuelämää, kuinka kuluttavaa tuo on, mahtaako mikään hoitokaan ihmeitä tehdä. Olen itsekin pakko-oireinen, joten pystyn kuvittelemaan elämän tuon ahdistuksen kanssa.

 

["nyyti"]

tosi rankalta sekä sinulle että lapselle.

Hyvä jos lapsella jo on hoitotaho; entä saatko sinä itse apua tilanteeseesi?

Oon käynyt aiemmin psykologilla kun lapsi sairastui, lopetin sen. Mulla ei vaan liikene siihen aikaa nyt.

Arki hoidetaan lapsen isän kanssa kaksin, ei ole mitään konkreettista apua.

 

["oinas"]

mä itse tollanen! aikuisena vaan tavallaan "hallitsee" (ei aina sen tunteen.. paniikkia sanoisin.. hysteriaa.. kyllä tyttös vielä siitä tasoittuu ja rauhoittuu!

 

[kaalimaan vartija]

:hug: voimia sylin täydeltä. Ollaan itse oltu joskus tuossa tilanteessa. Poika oli aivan hysteerinen välillä. Onneksi saatiin ammattiapua. Meillä pojan pelkotilojen syyksi paljastui lopulta raju koulukiusaaminen. Ilman ammattilaisten apua ei oltaisi selvitty. Aikaa meni vuoden verran... lääkitystäkin harkittiin, mutta selvittiin lopulta "pelkällä" terapialla.

 

[Määä]

No ehkä se sitten on valopilkku että syynä on joku tapahtuma, ehkä lapsi sitten tosiaan pääsee noiden pelkojen ylitsekin joskus.

 

[kaalimaan vartija]

Voi surku Ja mietin kauhulla lapsesi loppuelämää, kuinka kuluttavaa tuo on, mahtaako mikään hoitokaan ihmeitä tehdä. Olen itsekin pakko-oireinen, joten pystyn kuvittelemaan elämän tuon ahdistuksen kanssa.

Hei ei ajatella pahinta! Meillä poika ei enää kärsi oikeastaan lainkaan pelkotiloista. Aika ennen hoitoa oli rankkaa eikä se hoitojaksokaan mitään herkkua ollut. Mutta nyt kun ajattelee vuosia taakse päin, niin tulee ihan voittaja fiilis!

 

["moi"]

suosittelen terapiaa, kun pelkotilat menee liian pitkälle ei siihen selittely auta. tämä hallitsee liikaa teijän elämää. mutta koska hoito on jo niin..
lasta voi pelottaa jos jonkun menettää miten hänelle käy? oletko kertonut miten siinä käy. voit kertoa että hän ei jää siltikään yksin sillä kaikista ihmisistä huolehditaan. jos hänellä on mummo josta tykkää voi sanoa että mummo huolehtii kaikesta. lapsi ei näe muuta vaihtoehtoa kuin yhden ja jos se katoaa ei ole muuta.
jos joku asia taas ei suju voit kertoa että ei aina suju mutta asiat aina selviää. keskustelua, minkä takia pelkäät että ei suju? lapsi ajattelee että on vain yksi vaihtoehto ei muuta.
tuli tosta avaimista mieleen, jos sanoit että mihin mä ne laitoin. lapsi hysterisoi. sano että rauhotutaan ja etsitään yhdessä. sano että etsi kassista (jos tiedät että ne on sielä). lapsi löytää hän on löytänyt ratkaisun asiaan. jos ei löytynytkään sano että teetetään uusi ei sen kummempaa eli ratkaisuja pelkoihin/pelkotiloihin

 

["äitix6"]

Lämmin ajatus sinulle äiti sinne! En osaa oikein neuvoa mutta jollai tapaa voin samaistua tilanteeseen. Meillä oli muutama vuosi sitten samanikäisellä pojalla lyhyen aikaa kestävä järkyttä pelkojakso, en yhäkään ymmärrä sitä. Se oli hyvin hyvin kuluttavaa, selvittiin siitä kuitenkin ihan omin avuin ja poika on nyt 12 v reipas miehenalku. Voimia sinulle! <3