Mä en jaksa tota vanhinta!!!

[kamala myöntää mutta...]

Tuntuu että pää räjähtää ja ei jaksa enää katella!!! Ärsyttävä tapaus! Muuta en enää häntä kohtaan tunne! Ahdistavaa! Tuntuu että hermo pettää!

 

[v]

minkä ikäinen?

 

[ap]

7v.

 

[moona81]

Mikäs lapsen käytöksessä jne ärsyttää... Täältä haukkujen lisäksi saa jopa varteenotettavia neuvoja miten muut on toiminut.

:hug:

 

[vieras]

hyvä hyvä, inhoa häntä vielä vähän lisää niin tuleva traumatisoitunut kriminaali on valmis.

 

[ap]

Mikäs lapsen käytöksessä jne ärsyttää... Täältä haukkujen lisäksi saa jopa varteenotettavia neuvoja miten muut on toiminut.

:hug:

Inisee joka asiasta, valittaa, narisee. Vaikka saisi karkkipussin niin sekin on vääränlainen. Voi alkaa huutamaan ja potkimaan ja heittäytyä lattialle ja inistä kuin pikkuvauva!

 

[ymmärrän sua ap]

Mulla vaan on ärsyttävä 11v.

Aina hapan, ei halua ulos, kaikki vaikeeta... ei voi pistää esimurkkuilun piikkiin, koska on melkein aina ollut tollanen.

Sitä on vaikea rakastaa :ashamed:

 

[feger]

Kuinka vanhoja pienemmät sisarukset ovat?

 

[ap]

Kuinka pienempiä pienemmät sisarukset ovat?

2v ja vauva. Ja on aina ollut vaikea lapsi. Todella vaikea. Kaupassa ja ihan missä tahansa. Ei kato paikkaa missä alkaa riehumaan ja huutamaan. Koko ajan jankuttaa jotain asiaa.

 

[ap]

Mulla vaan on ärsyttävä 11v.

Aina hapan, ei halua ulos, kaikki vaikeeta... ei voi pistää esimurkkuilun piikkiin, koska on melkein aina ollut tollanen.

Sitä on vaikea rakastaa :ashamed:

Juuri näin. vaikeeta on..

 

[moona81]

Meillä tuota yritettiin nuorempana Ininää vinkumista jne. Inisemällä ei saatu mitään (karkki, lelut jne). Vaikka pari raivaria tulikin niin ne sitten kestettiin (naama hieman punaisena kylläkin kun tuntui että kaikki kaupassa kattoivat). Asiasta puhuttiin sitten raivarin jälkeen. Ilmoitin, että jos mieltä osoitetaan mitään ei tipu kaupasta. No ei meillä muutenkaan joka kauppareissulla osteltu.

Isompana jos jokin ei kelvannut esim kotona. Nostin syrjään ja ilmoitin voit olla sitten ilman. Ruuan suhteen jos nirsoiltiin. Ilmoitin voi lähteä pöydästä jos ruoka ei kelpaa. Ihme kyllä kertaakaan ei lähtenyt.

Muuten jos mieltään osoittaa turhasta, kiukuttelemalla jne. Meillä mennään omaan huoneeseen rauhoittumaan. Sekin kyllä oli alkuun raivoamista, huutamista, itkemistä, tavaroiden viskomista huoneessa. Ja sieltä pois tulemista. 6-7 vuotias ei nyt kuitenkaan miun mielestä siitä mene rikki jos laitetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Rauhoittumisen jälkeen asia puhuttiin vielä kerran läpi. Kummankin osalta. Myös siitä että äidille tulee paha mieli jos ihan syyttä suotta kiukutellaan. Ja siitä mistä loppujen lopuksi tämä paha mieli ja kiukku johtui.

Itse näet huomasin että oli aivan turhaa yrittää selvittää asiaa silloin kun poika vaan kiukutteli. Siitä tulin itsekkin vain pahalle päälle pitemän päälle kun ei mitää järkeä tilanteeseen saatu.

Tilanne helpotti ihmeen nopeasti. Kun tuli selväksi, ettei kiukuttelulla ja mielenosotuksella saavutettu mitään.

Voimia sinne :hug:

 

[moona81]

Ja toki lapsella saaja pitääkin olla huonoja hetkiä, päivä. Enhän miekään oo aurinko ja hyvätuulien koko aikaa. Taitaa toisinaan olla enempi noita äitin huonoja päiviä.

Mutta ei se kiukkakaan saa hallita elämää... Siinä väsyy kaikki

 

[vieras]

Mikäs lapsen käytöksessä jne ärsyttää... Täältä haukkujen lisäksi saa jopa varteenotettavia neuvoja miten muut on toiminut.

:hug:

Inisee joka asiasta, valittaa, narisee. Vaikka saisi karkkipussin niin sekin on vääränlainen. Voi alkaa huutamaan ja potkimaan ja heittäytyä lattialle ja inistä kuin pikkuvauva!

Kuuluu ikään meillä oli likka myös 7-8vuotiaana jatkuva narina päällä. Kai ne alkaa tuossa iässä tietämään mitä tahtovat.
Voimia :hug:

 

[täällä]

Täällä asuu kans sellanen vaikea tapaus! Aina ollu hankala, joka asiassa ja nyt 9vuotias ja meno senku kiihtyy! On todella vaikea rakastaa sellasta, ymmärrän sua täysin ap. Ei meidän auta ku kestää ja jutella ja yrittää ettiä niitä kivoja puolia ja tukea siinä hyvässä.

Meillä auttaa kun keksitään jotain kivaa ihan keskenään tekemistä. Se lähentää ja saa vähän tuntumaa siihen mitä siellä pinnan alla löytyy. Sillä kaikkihan me silti rakastamme lapsiamme, toisten kans täytyy vaan tehdä vähän enempi työtä löytääkseen ne jujut ja muistaa se rakastaminen jokaisen sata kertaa päivässä toistuvan kiukun keskelläkin.