T
toivoton (ko)
Vieras
Monen vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin saatiin lapsettomuushoidoilla aikaseksi ne kuuluisat kaksi viivaa raskaustestiin. Jiipii... noin 2 tuntia. Kunnes tuli vaalenpunaista pyyhkimis vuotoa! No sitä tuli muutaman tunnin ja loppui. Raskus hormoonin katsottiin myös verestä. Vähän oli alhainen aluksi mutta enemmän kuin tuplaantui seuraavina päivinä. Sen jälkeen ei seurattu.
Aluksi oli tosi kovia menkkakipuja jotka loppuivat noin 5+4. Tissit ei ole oleet kovin kipeät, vain hieman arat. Nyt ei enään sitäkään. Pyyhkimisvuotoa tulee noin joka toinen tai joka kolmas päivä. Luulin jo aamupahoinvoinnin alkaneen mutta se olikin vain tavallinen oksennus tauti :-(
Siis ei juuri mitään oireita tai ei oikeastaan mitään ja pyyhkimis vuotoa tulee. Nyt alkanut poltteleen välillä niin kuin menkoissa...
Mä tuun hulluksi!!!! Tää tietämättömyys on hirveeää, epäusko on kova. Olen aivan varma että siellä ei ole mitään ja taas toisaalta NIIIN toivon ja rukoilen että olisin väärässä....
En pysty tekemään yhtään mitään. Olen vain päivät sohvalla ja tuijotan nettiä ja telkkaria. Ei tee mieli suihkuun, liian raskasta. En halua mennä mihinkään, enkä nähdä ketään.Olen täysin lamaantunut. Mielessä ei pyöri kuin kaikki vauva asiat ja kauhukuvat. Yöt pyörin sängyssä ja heräilen vähän väliä. Korkeintaan 6 tuntia olen sängyssä, ahdistaa se nukkumattomuus.
Ultra olis tarkoitus olla ensi torstaina. Mut musta tuntuu etten selviä sinne asti. Toisaalta haluan ultraan (toivo kai elää jossain syvällä) taas toisaalta pelkään kuollakseni sitä että lääkäri sanoo, ettei täällä mitään ole...
Miten ihmeessä mä siitä selviän kun jo nyt olen näin sekaisin???
Voi kun vois vetää kunnon kännit ja unohtaa koko lasten toivominen ja pääsis pakoon tätä maailmaa...
Aluksi oli tosi kovia menkkakipuja jotka loppuivat noin 5+4. Tissit ei ole oleet kovin kipeät, vain hieman arat. Nyt ei enään sitäkään. Pyyhkimisvuotoa tulee noin joka toinen tai joka kolmas päivä. Luulin jo aamupahoinvoinnin alkaneen mutta se olikin vain tavallinen oksennus tauti :-(
Siis ei juuri mitään oireita tai ei oikeastaan mitään ja pyyhkimis vuotoa tulee. Nyt alkanut poltteleen välillä niin kuin menkoissa...
Mä tuun hulluksi!!!! Tää tietämättömyys on hirveeää, epäusko on kova. Olen aivan varma että siellä ei ole mitään ja taas toisaalta NIIIN toivon ja rukoilen että olisin väärässä....
En pysty tekemään yhtään mitään. Olen vain päivät sohvalla ja tuijotan nettiä ja telkkaria. Ei tee mieli suihkuun, liian raskasta. En halua mennä mihinkään, enkä nähdä ketään.Olen täysin lamaantunut. Mielessä ei pyöri kuin kaikki vauva asiat ja kauhukuvat. Yöt pyörin sängyssä ja heräilen vähän väliä. Korkeintaan 6 tuntia olen sängyssä, ahdistaa se nukkumattomuus.
Ultra olis tarkoitus olla ensi torstaina. Mut musta tuntuu etten selviä sinne asti. Toisaalta haluan ultraan (toivo kai elää jossain syvällä) taas toisaalta pelkään kuollakseni sitä että lääkäri sanoo, ettei täällä mitään ole...
Miten ihmeessä mä siitä selviän kun jo nyt olen näin sekaisin???
Voi kun vois vetää kunnon kännit ja unohtaa koko lasten toivominen ja pääsis pakoon tätä maailmaa...