Alkuperäinen kirjoittaja ahdistus vallannut:
Itsellä ero menossa ja ahdistaa pelkkä ajatuskin yksin jäämisestä tai siis lasten kanssa jäämisestä. Toisina hetkinä on ihan ok olo, mutta sitten taas yhtä äkkiä syöksyy alaspäin ja mitään ei osaa tehdä, kun vain haahuilee ja ahdistuu. Kauan tällainen tila kestää, tuntuu että ympärillä ei ole muita kuin onnellisia pareja. Juhannuksenkin vietän varmaan lapsen kanssa kaksistaan kotona kaupungissa, sekin jo ahdistaa etukäteen, kun siinä kuitenkin 3 pitkää päivää.
Olisko sulla joku kaveri, joka on kanssa kaupungissa ? Jos viettäisit aikaa sen kanssa ? Etsi itsellesi uusia kavereita, se piristää aina kun voi tutustua uuteen ihmiseen. Ja valkkaa sellainen kaveri, johon et ihastu. Miehillä ei ole tapana olla naisille ihan vaan kaveri, eli kannattaa ehkä etsiä joku nainen, joka on sun kanssa samankaltaisessa tilanteessa, siinä saat vertaistukea samalla.
Mä olen viettänyt monet joulut, pääsiäiset, juhannukset sun muut pyhät keskenäni lasten kanssa, ei siihen kuole. Sitä oppii nauttimaan siitä, että on oikeasti aikaa lapsille - ja kun lapsi nukkuu, niin kaipaa aikuisseuraa, mutta se on hoidettavissa.
Ainakin täällä kaksplussalla on aina joku keskustelukaveria kaipaava, jos omat, tosielämän kaverit ovat kiireisiä omassa elämässään.
Kyllä sä selviät ! Tsemppausta !