Mä en kestä katsella onnellisia pareja ja juhannuskin ahdistaa jo etukäteen

[ahdistus vallannut]

Itsellä ero menossa ja ahdistaa pelkkä ajatuskin yksin jäämisestä tai siis lasten kanssa jäämisestä. Toisina hetkinä on ihan ok olo, mutta sitten taas yhtä äkkiä syöksyy alaspäin ja mitään ei osaa tehdä, kun vain haahuilee ja ahdistuu. Kauan tällainen tila kestää, tuntuu että ympärillä ei ole muita kuin onnellisia pareja. Juhannuksenkin vietän varmaan lapsen kanssa kaksistaan kotona kaupungissa, sekin jo ahdistaa etukäteen, kun siinä kuitenkin 3 pitkää päivää.

 

[se joku]

No kolme päivää on aika lyhyt aika. Mä saan viettää 4 riemukasta viikkoa lasten kanssa heinäkuussa.

 

[Juu]

Eka vuosi on ikävä, kun tulee ensimmäinen juhannus yksin, eka joulu yksin, eka uusvuos yksin...

Mut sit se alkaa menemään kyllä. Aika parantaa.

Keksi etukäteen teille kaikkea kivaa tekemistä niille kolmelle päiville, osta kaapit täyteen mieliruokia, kutsu joku kylään. Vuokratkaa iso kasa videoita ja tehkää popcornia. Käykää juhannuskokolla jos teidän kaupungissa on. Osta uusi juhannusmekko.

 

[juu]

Mulla on lomaa 2,5 kk joista lasten kanssa kerrostalossa 2 kk. Ja ahdistaa niin paljon, että itkettää. On ikävä omakotitaloa, pihan laittoa, lasten leikkimökkiä, grillaamista, lasten kahluuallaselämää, sitä että saavat juosta ja touhuta pihalla. Mutta mitä vielä, tässä ollaan rangaistuslaitoksessa koko pitkä kesä. Olisin mieluummin töissä. Ei yhtään tuttuakaan tällä paikkakunnalla. Eikä niitä tuppukylästä saa, ehkä viiden vuoden kantamalla, jos jaksaisi aktivoitua. Huomaatte varmaan, että minä en jaksa. Tekisi mieli antaa lapset isälle, että niillä olisi paremman mahdollisuudet olla ja touhuta.

 

[ap]

No kolme päivää on aika lyhyt aika. Mä saan viettää 4 riemukasta viikkoa lasten kanssa heinäkuussa.

No sulla kenties on mies, joka kuitenkin tulee kotiin, kun mulla ei sitä ole tai onhan se vielä tässä, mutta se menee jo omia menojaan ja itse en ole vielä pystynyt hyväksymään tätä eroasiaa. Toisaalta itse ei tässä tilanteessa halua uuttakaan alkaa vielä etsimään.

 

[Halipupu]

Kaikella on tarkoitus! Ero on uuden alku

 

[Hurjapää]

että vaikka tämä foorumi tarjoaisi minkälaista lohdutusta tahansa, se ei vielä tunnu sinusta riittävän hyvältä. Silti sinä tulet selviämään siitä, jos vain sitä todella haluat. Hyvällä suunnittelulla kaupunkikesästäkin tulee ihan siedettävä. Lapset rakastavat retkiä, ja niitä voi varmasti tehdä kaupungissakin. Suunnatkaa grillaamaan jonnekin yleiselle paikalle, jossa se on mahdollista. Viettäkää aikaa uimarannalla. Käykää kesätapahtumissa. Toki siellä joutuu aina kohtaamaan niitä onnellisen oloisia ydinperheitä, mutta silloin kannattaa muistaa, että sinä et voi heidänkään murheitaan nähdä päälle päin. Taustalla voi olla mitä tahansa. Ja mitä omaan suhteeseesi tulee, ajattele, että sinun on kuitenkin helpompi olla yksin (lasten kanssa), kuin huonossa parisuhteessa. Ja sellainenhan parisuhteesi olisi, jos toinen ei halua siinä suhteessa enää olla.

Toisaalta et ole maailman ainut eronnut vanhempi, joten vertaistukeakin varmasti löytyy. Jos ei ainakaan heti samalta paikkakunnalta, niin sitten netistä. Jos yksinäisyys alkaa oikein painaa, voit harkita jotakin tapaamista sellaisen kautta.

Suunnittele, haaveile, toteuta se mikä on helpoiten toteutettavissa ja mihin sinulla on mahdollisuuksia. Liiku paljon, se auttaa psyykkisessäkin hyvinvoinnissa todella paljon. Liikuntaa voi tietenkin harrastaa lastenkin kanssa. Kaupungeissa on aina puistoja, leikkipuistoja ja rantoja, joita voi käyttää temmellyskenttänä, kun se oma piha puuttuu.

 

[ap]

että vaikka tämä foorumi tarjoaisi minkälaista lohdutusta tahansa, se ei vielä tunnu sinusta riittävän hyvältä. Silti sinä tulet selviämään siitä, jos vain sitä todella haluat. Hyvällä suunnittelulla kaupunkikesästäkin tulee ihan siedettävä. Lapset rakastavat retkiä, ja niitä voi varmasti tehdä kaupungissakin. Suunnatkaa grillaamaan jonnekin yleiselle paikalle, jossa se on mahdollista. Viettäkää aikaa uimarannalla. Käykää kesätapahtumissa. Toki siellä joutuu aina kohtaamaan niitä onnellisen oloisia ydinperheitä, mutta silloin kannattaa muistaa, että sinä et voi heidänkään murheitaan nähdä päälle päin. Taustalla voi olla mitä tahansa. Ja mitä omaan suhteeseesi tulee, ajattele, että sinun on kuitenkin helpompi olla yksin (lasten kanssa), kuin huonossa parisuhteessa. Ja sellainenhan parisuhteesi olisi, jos toinen ei halua siinä suhteessa enää olla.

Toisaalta et ole maailman ainut eronnut vanhempi, joten vertaistukeakin varmasti löytyy. Jos ei ainakaan heti samalta paikkakunnalta, niin sitten netistä. Jos yksinäisyys alkaa oikein painaa, voit harkita jotakin tapaamista sellaisen kautta.

Suunnittele, haaveile, toteuta se mikä on helpoiten toteutettavissa ja mihin sinulla on mahdollisuuksia. Liiku paljon, se auttaa psyykkisessäkin hyvinvoinnissa todella paljon. Liikuntaa voi tietenkin harrastaa lastenkin kanssa. Kaupungeissa on aina puistoja, leikkipuistoja ja rantoja, joita voi käyttää temmellyskenttänä, kun se oma piha puuttuu.

No oma piha meillä kyllä on, että siellä voi aikaa viettää, mutta nyt on sellainen tunne, että seinät kaatuu välillä päälle. Sitä kun on tottunut, että tuossa on toinen aikuinen, niin yht'äkkiä kun toinen siitä lähtee, niin sitä kaipaa edes jotain, joka puhuisi. Tuo esikoinen kun ei vielä sano sanaakaan, niin siitä ei tällä hetkellä ole miksikään puhekumppaniksi
Järki sanoo, että kyllä minä tästä selviä, mutta toisaalta taas tunteet vie vallan välillä. Tää palstallekin kirjoittaminen auttaa aina vähän ja onneksi mulla on kavereita joiden kanssa voi aina keskustella, saa ajatuksia vähäksi aikaa edes muualle.

 

[mismina]

Itsellä ero menossa ja ahdistaa pelkkä ajatuskin yksin jäämisestä tai siis lasten kanssa jäämisestä. Toisina hetkinä on ihan ok olo, mutta sitten taas yhtä äkkiä syöksyy alaspäin ja mitään ei osaa tehdä, kun vain haahuilee ja ahdistuu. Kauan tällainen tila kestää, tuntuu että ympärillä ei ole muita kuin onnellisia pareja. Juhannuksenkin vietän varmaan lapsen kanssa kaksistaan kotona kaupungissa, sekin jo ahdistaa etukäteen, kun siinä kuitenkin 3 pitkää päivää.

Olisko sulla joku kaveri, joka on kanssa kaupungissa ? Jos viettäisit aikaa sen kanssa ? Etsi itsellesi uusia kavereita, se piristää aina kun voi tutustua uuteen ihmiseen. Ja valkkaa sellainen kaveri, johon et ihastu. Miehillä ei ole tapana olla naisille ihan vaan kaveri, eli kannattaa ehkä etsiä joku nainen, joka on sun kanssa samankaltaisessa tilanteessa, siinä saat vertaistukea samalla.

Mä olen viettänyt monet joulut, pääsiäiset, juhannukset sun muut pyhät keskenäni lasten kanssa, ei siihen kuole. Sitä oppii nauttimaan siitä, että on oikeasti aikaa lapsille - ja kun lapsi nukkuu, niin kaipaa aikuisseuraa, mutta se on hoidettavissa.
Ainakin täällä kaksplussalla on aina joku keskustelukaveria kaipaava, jos omat, tosielämän kaverit ovat kiireisiä omassa elämässään.

Kyllä sä selviät ! Tsemppausta !

 

[ap]

Itsellä ero menossa ja ahdistaa pelkkä ajatuskin yksin jäämisestä tai siis lasten kanssa jäämisestä. Toisina hetkinä on ihan ok olo, mutta sitten taas yhtä äkkiä syöksyy alaspäin ja mitään ei osaa tehdä, kun vain haahuilee ja ahdistuu. Kauan tällainen tila kestää, tuntuu että ympärillä ei ole muita kuin onnellisia pareja. Juhannuksenkin vietän varmaan lapsen kanssa kaksistaan kotona kaupungissa, sekin jo ahdistaa etukäteen, kun siinä kuitenkin 3 pitkää päivää.

Olisko sulla joku kaveri, joka on kanssa kaupungissa ? Jos viettäisit aikaa sen kanssa ? Etsi itsellesi uusia kavereita, se piristää aina kun voi tutustua uuteen ihmiseen. Ja valkkaa sellainen kaveri, johon et ihastu. Miehillä ei ole tapana olla naisille ihan vaan kaveri, eli kannattaa ehkä etsiä joku nainen, joka on sun kanssa samankaltaisessa tilanteessa, siinä saat vertaistukea samalla.

Mä olen viettänyt monet joulut, pääsiäiset, juhannukset sun muut pyhät keskenäni lasten kanssa, ei siihen kuole. Sitä oppii nauttimaan siitä, että on oikeasti aikaa lapsille - ja kun lapsi nukkuu, niin kaipaa aikuisseuraa, mutta se on hoidettavissa.
Ainakin täällä kaksplussalla on aina joku keskustelukaveria kaipaava, jos omat, tosielämän kaverit ovat kiireisiä omassa elämässään.

Kyllä sä selviät ! Tsemppausta !

Mulla on kyllä yksi vanha kaveri, jonka tuossa vasta näin ja hänellä on ollut melkein samanlainen tilanne pari vuotta sitten, että vertaistukea löytyy kyllä. Uskon kyllä että mä tästä selviän, tää alku on tietysti vaikea ja vielä näin kesän korvalla, kun aurinko paistaa ja kaikki on niin onnellisia. Mulle oli aikanaan sinkkuaikanakin keväät vaikeita aikoja, kun tuntui, että on ihan yksin.