H
HelmiHennaMonaMyy
Vieras
Tähän tulee paljon juttua lapsista, jokaisesta, ja päätän nyt puhua heistä heidän omilla nimillään. Helpottaa selityksen ymmärtämistä.
Eli minulla on 4 lasta. Helmi, 8v, Henna, 6v, Mona 3v ja Myy 1v.
Erosin lasten, kaikkien, isästä vasta. Olin täysin varma, että osaan pyörittää arkea, koin aikaisemminkin että olen tässä yksin. En siis odottanut tulevan muutosta. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen mulla olikin paljon. Aina olkapää johon voi nojautua -edes vähän.
Ongelma 1. Päivähoito & "koulutus":
Mutta kun joka aamu saan viedä Helmin kouluun sillä en voi luottaa hänen pääsystään yksin sinne. Hän ei osaa liikennesääntöjä, tai sisäistä ohjeita himppuakaan. Jos matkalta löytyy kiinnostava polku, Helmi unohtaa heti kaikki kiellot, ja lähtee sinne muitta mutkitta. Siksi on minusta ihan normaalia pelätä, että tyttö lähtee jonnekin ja eksyy, jos ei muuta niin myöhästyy ainakin. Kokeiltu on, aina se lähtee johonkin... Muuten on aivan normaali joten ei voida saada apua tähän.
Olen joutunut järkkämään nyt työaikanakin tähän neidin rytmiin sopivaksi. Maanantaina ja tiistaina menen kahdeksaan, keskiviikkona yhdeksään, torstaina kahdeksaan ja perjantaina yhdeksää. Olen yrittänyt järjestää Hennan eskariin viemiset noin mutta keskiviikkona eskarissa on kahdeksasta yhdeksään videotunti, jonne Henna sitten haluaa.
Mutta homma hiertää siitä kohdasta että Myy&Mona päiväkotiin 7.45.
Sen jälkeen menen töihin.
Yhdeksältä tulen ja vien Helmin. Mutta Henna ei kerkeä sitten sinne videotuntiin. Henna menee siis eskariin perjantaisin yksin. Siitä tunnen kovaa syyllisyyttä, ja ovatpa ihmiset minulle huomautelleet, että tokaluokkalaisen vien ja eskarilainen kulkee yksin. Ennen mies saattoi viedä Hennan. Ja minä pienet. Muttei enää.
Sitten on lasten harrastusrumba. Käyn Myyn kanssa muskarissa ja vauvauinnissa. Mona käy isompien muskarissa, Henna soittaa kanteletta ja käy baletissa, Helmi soittaa pianoa ja luistelee.
Muskarit ja soittamiset ovat kaikki peräkanaa. Ensin on Myyn vauvamuskari. Sinne minun on otettava kaikki mukaan. Se alkaa kolmelta ja pääsen töistä silloin- minun on siis lähdettävä puoli tuntia aikasemmin että kerkeän hakea kaikki ja mennä sinne.
Sitten kun Myyn muskari on ohi me lähdetään kaikki kotiin haukkamaan jotain paitsi Mona, joka jää omaan muskariinsa.
Sen jälkeen haen Monan ja jätän Hennan kanteletunnille, ja lähden loppujen kanssa kotiin. Sitten Henna kotiin ja Helmi sinne, Helmi kotiin.
Seitsemältä vihdoinkin pääsemme hengähtämään. Puoli kahdeksan alkaakin sitten pienempien nukutus jne iltatoimet.
Hennan tanssi on tiistaina, Helmin luistelu keskiviikkona ja Myyn uinti perjantaina.
Ja vielä päälle arki kotona kuunnelen näiden tappelua, kiukuttelua, valitusta, kaikkea.
Ihan oikeasti, minä en jaksa. Ja kun kukaan ei auta.
Mitä tässä tulis nyt oikein tehdä?
Eli minulla on 4 lasta. Helmi, 8v, Henna, 6v, Mona 3v ja Myy 1v.
Erosin lasten, kaikkien, isästä vasta. Olin täysin varma, että osaan pyörittää arkea, koin aikaisemminkin että olen tässä yksin. En siis odottanut tulevan muutosta. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen mulla olikin paljon. Aina olkapää johon voi nojautua -edes vähän.
Ongelma 1. Päivähoito & "koulutus":
Mutta kun joka aamu saan viedä Helmin kouluun sillä en voi luottaa hänen pääsystään yksin sinne. Hän ei osaa liikennesääntöjä, tai sisäistä ohjeita himppuakaan. Jos matkalta löytyy kiinnostava polku, Helmi unohtaa heti kaikki kiellot, ja lähtee sinne muitta mutkitta. Siksi on minusta ihan normaalia pelätä, että tyttö lähtee jonnekin ja eksyy, jos ei muuta niin myöhästyy ainakin. Kokeiltu on, aina se lähtee johonkin... Muuten on aivan normaali joten ei voida saada apua tähän.
Olen joutunut järkkämään nyt työaikanakin tähän neidin rytmiin sopivaksi. Maanantaina ja tiistaina menen kahdeksaan, keskiviikkona yhdeksään, torstaina kahdeksaan ja perjantaina yhdeksää. Olen yrittänyt järjestää Hennan eskariin viemiset noin mutta keskiviikkona eskarissa on kahdeksasta yhdeksään videotunti, jonne Henna sitten haluaa.
Mutta homma hiertää siitä kohdasta että Myy&Mona päiväkotiin 7.45.
Sen jälkeen menen töihin.
Yhdeksältä tulen ja vien Helmin. Mutta Henna ei kerkeä sitten sinne videotuntiin. Henna menee siis eskariin perjantaisin yksin. Siitä tunnen kovaa syyllisyyttä, ja ovatpa ihmiset minulle huomautelleet, että tokaluokkalaisen vien ja eskarilainen kulkee yksin. Ennen mies saattoi viedä Hennan. Ja minä pienet. Muttei enää.
Sitten on lasten harrastusrumba. Käyn Myyn kanssa muskarissa ja vauvauinnissa. Mona käy isompien muskarissa, Henna soittaa kanteletta ja käy baletissa, Helmi soittaa pianoa ja luistelee.
Muskarit ja soittamiset ovat kaikki peräkanaa. Ensin on Myyn vauvamuskari. Sinne minun on otettava kaikki mukaan. Se alkaa kolmelta ja pääsen töistä silloin- minun on siis lähdettävä puoli tuntia aikasemmin että kerkeän hakea kaikki ja mennä sinne.
Sitten kun Myyn muskari on ohi me lähdetään kaikki kotiin haukkamaan jotain paitsi Mona, joka jää omaan muskariinsa.
Sen jälkeen haen Monan ja jätän Hennan kanteletunnille, ja lähden loppujen kanssa kotiin. Sitten Henna kotiin ja Helmi sinne, Helmi kotiin.
Seitsemältä vihdoinkin pääsemme hengähtämään. Puoli kahdeksan alkaakin sitten pienempien nukutus jne iltatoimet.
Hennan tanssi on tiistaina, Helmin luistelu keskiviikkona ja Myyn uinti perjantaina.
Ja vielä päälle arki kotona kuunnelen näiden tappelua, kiukuttelua, valitusta, kaikkea.
Ihan oikeasti, minä en jaksa. Ja kun kukaan ei auta.
Mitä tässä tulis nyt oikein tehdä?
