Mä en osaa jakaa itseäni...

[minävain]

Tajusin sen aamulla. Taapero koko viikonlopun ruikuttanut "äiiitiii" semmosella oikeen raivostuttavala ja vinkuvalla äänellä, mutta ihan sama mitä sille sanon/teen niin jatkaa vaan hokemista "äiiitiii, äiiitiii" ja multa menee hermot.
Oon ollu ihan hukassa tän äitiyden kans ja hakenut omaa paikkaani, omaa itseäni. Etsinyt sitä minääni joka katosi lapsen myötä, ottanut omaa aikaa, tehnyt omia juttuja yksin ja kavereiden kanssa.
Nyt sitten hoksasin, että koska päivät olen aikapitkälti tuon taaperon kanssa joka vie paljon aikaa ja kun sitten tulee pienikin mahdollisuus otan sen ajan omiin juttuihini...niin, pitäisi vaan vielä jostain repiä sitä aikaa parisuhteellekkin! Vaan mistä ajasta senkin nyppää, jos ei pääse omien juttujen pariin sekoaa pää ja kun parisuhde on ihan heitteillä sekoaa taas pää...

 

[vieras]

Oisko kivempaa, että lapsesi kutsuisi sinua nimeltä?? Anteeksi, mutta en näe tässä ongelmaa.

 

[vieras]

Minkälaista "omaa aikaa" ja "omaa tekemistä" kaipaat? Jos olet liikunnallinen, tee pitkiä rataslenkkejä. Jos pidät lukemisesta tai käsitöistä, yritä ottaa vaikka hiekkalaatikon reunalle kirja tai käsityö. Jos haaveilet kahviloissa luuhaamisesta, lapselle pillimehu ja jotain evästä ja kahvittelemaan.

Ei tuollaiseen kuvaamasi kaltaiseen kuvioon kovin monta tyhjää hetkeä mahdu. Siispä kannattaa yrittää tehdä perusarki vähemmän tappavaksi.

 

[LisaMarie]

kun sitten tulee pienikin mahdollisuus otan sen ajan omiin juttuihini....

Mun ongelma on ainakin juuri tää. Mä en ole koskaan läsnä, vaikka olen paikalla, koska mulla on pää kokoajan jossain omissa jutuissa ja lapset vinkuu taukoamatta. Viikonloppuisin kun olen töissä ja lapset isän kanssa, niillä ei tätä vinku ongelmaa ole, koska isä on läsnä silloin kun lapset sille puhuu, niin se saa tuntikausia olla ihan rauhassa ilman mitään tarpeita lasten taholta.

 

[as]

know the feeling!!!

 

[vieras]

Minkälaista "omaa aikaa" ja "omaa tekemistä" kaipaat? Jos olet liikunnallinen, tee pitkiä rataslenkkejä. Jos pidät lukemisesta tai käsitöistä, yritä ottaa vaikka hiekkalaatikon reunalle kirja tai käsityö. Jos haaveilet kahviloissa luuhaamisesta, lapselle pillimehu ja jotain evästä ja kahvittelemaan.

Ei tuollaiseen kuvaamasi kaltaiseen kuvioon kovin monta tyhjää hetkeä mahdu. Siispä kannattaa yrittää tehdä perusarki vähemmän tappavaksi.

Just näin.

 

[vieras]

kun sitten tulee pienikin mahdollisuus otan sen ajan omiin juttuihini....

Mun ongelma on ainakin juuri tää. Mä en ole koskaan läsnä, vaikka olen paikalla, koska mulla on pää kokoajan jossain omissa jutuissa ja lapset vinkuu taukoamatta. Viikonloppuisin kun olen töissä ja lapset isän kanssa, niillä ei tätä vinku ongelmaa ole, koska isä on läsnä silloin kun lapset sille puhuu, niin se saa tuntikausia olla ihan rauhassa ilman mitään tarpeita lasten taholta.

Tämäkin asiaa.....läsnäolo.

 

[ap]

Omalla ajalla todellakin tarkoitan sitä aikaa kun lapsi nukkuu tai on isänsä kanssa esim. ulkona että saan oikeasti olla yksin. Mutta ongelma siis on se, että mistä revin sitä aikaa parisuhteelle?
Miehelläkin on jonkinverran kumminkin hommia mitä pitää tehdä töiden jälkeen jolloin lapsi on edelleen minun vastuulla...Tuntuu ettei meillä ole mitään mitä voisimme tehdä koko perhe yhdessä. En viihdy kovin hyvin ulkona, mies taas viihtyy ja tykkää käydä lapsen kanssa vaikkapa pyöräilemässä yms...

 

[vieras]

Asioista on tapana tulla vaikeita, jos niistä haluaa tehdä vaikeita. Esim. jos oikeesti haluat tehdä asioita yhdessä perheenä, niin unohda se, että et viihdy ulkona.

 

[ap]

Asioista on tapana tulla vaikeita, jos niistä haluaa tehdä vaikeita. Esim. jos oikeesti haluat tehdä asioita yhdessä perheenä, niin unohda se, että et viihdy ulkona.

Onko se sitten hyvä, että menen ulos vaikkapa nyt sitten sille pyörälenkille ja vittuunnun heti alkumatkasta ja taas tulee riitaa...miten ihmeessä voi oppia nauttimaan asioista mitkä oikeasti alkavat ärsyttää samantein.

 

[viera]

Asioista on tapana tulla vaikeita, jos niistä haluaa tehdä vaikeita. Esim. jos oikeesti haluat tehdä asioita yhdessä perheenä, niin unohda se, että et viihdy ulkona.

Onko se sitten hyvä, että menen ulos vaikkapa nyt sitten sille pyörälenkille ja vittuunnun heti alkumatkasta ja taas tulee riitaa...miten ihmeessä voi oppia nauttimaan asioista mitkä oikeasti alkavat ärsyttää samantein.

oppiihan sitä ihminen kun haluaa. valintoja nämä ovat vain ja omaa asennettaan on maailman eniten helpon muuttaa! jos parisuhteessa ei ole mitään yhteistä tekemistä, on se kuollut, enkä tiedä onko sitä hyvä jatkaakaan. valittamisen sijaan voisit keskustella tästä "ongelmasta" miehesi kanssa ja tehkää yhdessä elämästänne kivaa.

 

[vieras]

Mä vaan olen sitä mieltä, että jossei ole valmis tekemään kompromissejä, niin sitten on turha valittaa.

 

[ap]

Toki olen valmis tekemään kompromissejäkin muutenhan mä lojuisin koko kesän kotona ja mies sais olla muksun kans mökillä... Yhteisiä juttuja mitä tehdään koko perhe on varmaan melko usein viikonloppusin kirppiskiertelyt. Miehen kanssa koitan keskustella, mutta koska mä oon semmonen et toistan aika paljon kun pohdin ja järkeilen asioita päässäni mies alkaa valittaan että jankutan samaa...