V
"vieras"
Vieras
esim. täältä.
Meillä on jo isot lapset. 7v ja kohta 10v. Itselläni ikää 32v.
Nuorena esikoisen äitinä ajattelin, että ilman muuta lisää lapsia vielä sitten 30+ iässä, mutta jossain vaiheessa taas tuntui ettei missään nimessä enempää. Miehen kanssa jo päätettiin, että nämä oli tässä, mutta...
Nyt jotenkin olenkin alkanut miettimään. Onko se biologisen kellon tikitys vai mikä? Että vielä kerran olisi mahdollisuus olla raskaana, synnyttää, hoitaa omaa vauvaa, olla kotona muutama vuosi, keskittyä pieneen lapseen. Olisi mahdollisuus saada vielä yksi lapsi, joka voisi myöhemminkin olla rikkaus. Toisaalta tiedän ne kaikki valvomiset, rintatulehdukset, raskauspahoinvoinnit, pyykkivuoren kasvamisen, sen etten sitten saisikaan sitä omaa aikaa omille jutuille mikä jo häämötti edessä.
Tuntuu vaan jotenkin niin sellaiselta "No mitäs nyt sitten" kun molemmat lapset on jo niin itsenäisiä ja isoja. Toki puuhaavat minunkin kanssa mutta paljon keskenään, kavereidensa kanssa ja itsekseenkin esim. lukevat tuntikausia.
On jotenkin tyhjä olo. Jotain pitäisi saada tilalle pikkulapsiajan loputtua. Tai sitten se uusi vauva...
Mies oli aiemmin ehdottomasti sitä mieltä, ettei yhtään lasta enää. Nyt kuitenkin on alkanut vauvakuumetta pukata. Meidän monilla kavereilla on nyt ihan pieniä vauvoja/raskaana ovat ja siitä kait tuo miehenkin hempeily johtuu.
Ajatuksia? =)
Meillä on jo isot lapset. 7v ja kohta 10v. Itselläni ikää 32v.
Nuorena esikoisen äitinä ajattelin, että ilman muuta lisää lapsia vielä sitten 30+ iässä, mutta jossain vaiheessa taas tuntui ettei missään nimessä enempää. Miehen kanssa jo päätettiin, että nämä oli tässä, mutta...
Nyt jotenkin olenkin alkanut miettimään. Onko se biologisen kellon tikitys vai mikä? Että vielä kerran olisi mahdollisuus olla raskaana, synnyttää, hoitaa omaa vauvaa, olla kotona muutama vuosi, keskittyä pieneen lapseen. Olisi mahdollisuus saada vielä yksi lapsi, joka voisi myöhemminkin olla rikkaus. Toisaalta tiedän ne kaikki valvomiset, rintatulehdukset, raskauspahoinvoinnit, pyykkivuoren kasvamisen, sen etten sitten saisikaan sitä omaa aikaa omille jutuille mikä jo häämötti edessä.
Tuntuu vaan jotenkin niin sellaiselta "No mitäs nyt sitten" kun molemmat lapset on jo niin itsenäisiä ja isoja. Toki puuhaavat minunkin kanssa mutta paljon keskenään, kavereidensa kanssa ja itsekseenkin esim. lukevat tuntikausia.
On jotenkin tyhjä olo. Jotain pitäisi saada tilalle pikkulapsiajan loputtua. Tai sitten se uusi vauva...
Mies oli aiemmin ehdottomasti sitä mieltä, ettei yhtään lasta enää. Nyt kuitenkin on alkanut vauvakuumetta pukata. Meidän monilla kavereilla on nyt ihan pieniä vauvoja/raskaana ovat ja siitä kait tuo miehenkin hempeily johtuu.
Ajatuksia? =)