Mä en osaa rakastaa mun esikoista samalla tavalla kuin kuopusta.

[Jaana]

Minusta on hyvä, että tiedostat ongelman - silloin voit tehdä sille jotain. Eihän siihen kummenpaa vaadita, kuin että mutistat sitä esikoista vaan enemmän ja enemmän. Voit löytää siitä mukelosta ihan uusia puolia, kun otat sen ihan lähellesi ja näytät että olet kiinnostunut hänestä ja hänen jutuistaan.

Minä taas olen joskus oikein miettimällä miettinyt, että rakastanko yhtä paljon vai jompaakumpaa enemmän vaiko vähemmän ja yrittänyt saada itseäni 'kiinni' suosimisesta. Ihan turhaan. Rakastan molempia ihan hirveästi. Ja halin/pussaan kyllä kummankin kakrun ihan pilalle.

Mulla esikoinen on poika ja kuopus tyttö. Jotenkin ehkä suojelen enemmän tuota esikoista, en osaa selittää. Mutta rakkaita ovat kumpikin. Hirrrrveän rakkaita.

 

[Tallu -]

Itse olen ehkä liian samanlainen kuin esikoinen, siksi se ärsyttää. Kuopus taas on kuin avuton lintu, suojelunvaistot herättävä.

Näinpä meilläkin tytyn :heart: (keskimmäinen) ja kuopuksen kanssa Tyty on liikaa kaltaiseni, jonka vuoksi häntä on ristiriitaisin rakastaa, mutta toki häntä rakastan yhtä paljon kuin poikiani :heart:

 

[<3 lapset<3]

Itse omistan kaksi ihanaa ja herttaista lasta. Esikoinen 13 ja kuopus 9. Rakastan molempia koko syämmestäni,vaikka esikoisella onkin ''murkkuikä''. Välillä kyllä esikoisen kanssa menee hermot mutta se johtuu uhmaiestä. Kyllä ne hermot menee myös joskus kuopuksen kanssa. Vaikka vain neljä vuotta ikäeroa rakastan molempia niin hirvittävästi. Jos tuntuu siltä, että ei oikein rakasta toista lasta yhtäpaljon niin kannattaa antaa jollekkin joka oikeasti rakastaa. Toisaalta jos ei haluaisi antaa lasta pois niin silloin sitä on pakko rakastaa.