S
Syöpäläinen
Vieras
Juh, koittakaa ymmärtää että mä mietin koko ajan tätä syöpää ja yritän suhtautua siihen oikein. Ja nyt mistä haluan teidän neuvoa koskee lapseni isää.
Tyttäreni isä sairastaa masennusta, jo useamman vuoden.
Lääkitys on ja terapia mutta omasta mielestäni hän ei pyri parantumaan. Hän puhuu masennuksestaan monelle eri ihmiselle. Hän jopa heti sairaalassakin lähti mainitsemaan omasta masennuksestaan. Puhuin omista huolistani diakonissalle ja kerroin tästä jälkikäteen ex miehelleni. Hänen kommentti oli että kerroinko minä diakonissalle hänen masennuksestaan.
Olen monesti sanonut miten hänen pitää yrittää suhtautua positiivisesti , nähdä pieni positiivisia asioita ja alkaa muuttamaan omaa käytöstään niin että se paraneminenkin tapahtuisi jossakin kohtaa.
Meidän tytön sairaus...alussa ex mieheni sanoi että hän osallistuu tyttömme hoitoon. Sitten hän sanoi ettei uskalla ottaa tyttöä hoitoonsa, tämän sairauden, haittavaikutusten sekä sen keskuslaskimokatetrin takia.
Olemme nyt riidelleet tekstiviesteillä. Alkoi ihan mitättömästä mutta jokainen tekstiviesti jonka lähetin koski ainoastaan yhtä asiaa
Hänen masennustaan, kuinka hänen pitää olla vahva, meidän tyttömme takia. Kuinka hänen pitää nyt asennoitua myös siihen itsensä parantamiseen koska ei terapia ja lääkkeet yksinomaa auta. Missään vaiheessa en sanonut hänen olevan huono isä tai välinpitämätön isä. Puhuin että mitä jos käy se pahin mahdollinen tyttäremme kohdalla, niin tämä masennus vain pahentuu. Hoidot tyttärellä tulee olemaan erittäin rankat ja tyttäremme ansaitsee vahvan isän. Tämä tulee olemaan rankkaa myös meille ja siksi yritin hänelle peräänkuuluttaa sitä että paneutuu myös omaan hoitoonsa.
Mutta viimeisin teksti viesti mikä tuli häneltä oli suoranainen syytös että minä olen sanonut hänen olevan huono isä. Mulla on tekstiviestit todisteena etten ole niin sanonut. Nyt hän epäilee olemassa oloaan, mitä pahaa hän on tehnyt. Ja minä vain yritin sanoa että hänen pitää nyt alkaa toimimaan.
Tänään hän sanoi että varmaan voi ottaa tytön luokseen.
Ja minä jäin junnaa sen varmaan kohdalle. Siis varmaan?
Mä tarvitsen hänet vahvana joka osaa huolehtia lapsestaan edes sen sovitun tapaamissopparissa olevan määrän jotta minä ehdin välillä levätä jatkaakseni pääasiallisena tytön hoitajana. Uskallanko tytön antaa? Jos hän ei sittenkään osaa huolehtia? Mitä minä teen?
Jos isä ei näe sitä että hän ei voi vain mässäillä tällä masennuksellaan , tämä tulee olemaan erittäin rankkaa ihan normi terveelle ihmiselle, niin miten sitten masentuneelle?
Tyttäreni isä sairastaa masennusta, jo useamman vuoden.
Lääkitys on ja terapia mutta omasta mielestäni hän ei pyri parantumaan. Hän puhuu masennuksestaan monelle eri ihmiselle. Hän jopa heti sairaalassakin lähti mainitsemaan omasta masennuksestaan. Puhuin omista huolistani diakonissalle ja kerroin tästä jälkikäteen ex miehelleni. Hänen kommentti oli että kerroinko minä diakonissalle hänen masennuksestaan.
Olen monesti sanonut miten hänen pitää yrittää suhtautua positiivisesti , nähdä pieni positiivisia asioita ja alkaa muuttamaan omaa käytöstään niin että se paraneminenkin tapahtuisi jossakin kohtaa.
Meidän tytön sairaus...alussa ex mieheni sanoi että hän osallistuu tyttömme hoitoon. Sitten hän sanoi ettei uskalla ottaa tyttöä hoitoonsa, tämän sairauden, haittavaikutusten sekä sen keskuslaskimokatetrin takia.
Olemme nyt riidelleet tekstiviesteillä. Alkoi ihan mitättömästä mutta jokainen tekstiviesti jonka lähetin koski ainoastaan yhtä asiaa
Hänen masennustaan, kuinka hänen pitää olla vahva, meidän tyttömme takia. Kuinka hänen pitää nyt asennoitua myös siihen itsensä parantamiseen koska ei terapia ja lääkkeet yksinomaa auta. Missään vaiheessa en sanonut hänen olevan huono isä tai välinpitämätön isä. Puhuin että mitä jos käy se pahin mahdollinen tyttäremme kohdalla, niin tämä masennus vain pahentuu. Hoidot tyttärellä tulee olemaan erittäin rankat ja tyttäremme ansaitsee vahvan isän. Tämä tulee olemaan rankkaa myös meille ja siksi yritin hänelle peräänkuuluttaa sitä että paneutuu myös omaan hoitoonsa.
Mutta viimeisin teksti viesti mikä tuli häneltä oli suoranainen syytös että minä olen sanonut hänen olevan huono isä. Mulla on tekstiviestit todisteena etten ole niin sanonut. Nyt hän epäilee olemassa oloaan, mitä pahaa hän on tehnyt. Ja minä vain yritin sanoa että hänen pitää nyt alkaa toimimaan.
Tänään hän sanoi että varmaan voi ottaa tytön luokseen.
Ja minä jäin junnaa sen varmaan kohdalle. Siis varmaan?
Mä tarvitsen hänet vahvana joka osaa huolehtia lapsestaan edes sen sovitun tapaamissopparissa olevan määrän jotta minä ehdin välillä levätä jatkaakseni pääasiallisena tytön hoitajana. Uskallanko tytön antaa? Jos hän ei sittenkään osaa huolehtia? Mitä minä teen?
Jos isä ei näe sitä että hän ei voi vain mässäillä tällä masennuksellaan , tämä tulee olemaan erittäin rankkaa ihan normi terveelle ihmiselle, niin miten sitten masentuneelle?