Mä en sitten halua mitään paskaa niskaani tästä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Syöpäläinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Syöpäläinen

Vieras
Juh, koittakaa ymmärtää että mä mietin koko ajan tätä syöpää ja yritän suhtautua siihen oikein. Ja nyt mistä haluan teidän neuvoa koskee lapseni isää.

Tyttäreni isä sairastaa masennusta, jo useamman vuoden.
Lääkitys on ja terapia mutta omasta mielestäni hän ei pyri parantumaan. Hän puhuu masennuksestaan monelle eri ihmiselle. Hän jopa heti sairaalassakin lähti mainitsemaan omasta masennuksestaan. Puhuin omista huolistani diakonissalle ja kerroin tästä jälkikäteen ex miehelleni. Hänen kommentti oli että kerroinko minä diakonissalle hänen masennuksestaan.
Olen monesti sanonut miten hänen pitää yrittää suhtautua positiivisesti , nähdä pieni positiivisia asioita ja alkaa muuttamaan omaa käytöstään niin että se paraneminenkin tapahtuisi jossakin kohtaa.

Meidän tytön sairaus...alussa ex mieheni sanoi että hän osallistuu tyttömme hoitoon. Sitten hän sanoi ettei uskalla ottaa tyttöä hoitoonsa, tämän sairauden, haittavaikutusten sekä sen keskuslaskimokatetrin takia.
Olemme nyt riidelleet tekstiviesteillä. Alkoi ihan mitättömästä mutta jokainen tekstiviesti jonka lähetin koski ainoastaan yhtä asiaa

Hänen masennustaan, kuinka hänen pitää olla vahva, meidän tyttömme takia. Kuinka hänen pitää nyt asennoitua myös siihen itsensä parantamiseen koska ei terapia ja lääkkeet yksinomaa auta. Missään vaiheessa en sanonut hänen olevan huono isä tai välinpitämätön isä. Puhuin että mitä jos käy se pahin mahdollinen tyttäremme kohdalla, niin tämä masennus vain pahentuu. Hoidot tyttärellä tulee olemaan erittäin rankat ja tyttäremme ansaitsee vahvan isän. Tämä tulee olemaan rankkaa myös meille ja siksi yritin hänelle peräänkuuluttaa sitä että paneutuu myös omaan hoitoonsa.
Mutta viimeisin teksti viesti mikä tuli häneltä oli suoranainen syytös että minä olen sanonut hänen olevan huono isä. Mulla on tekstiviestit todisteena etten ole niin sanonut. Nyt hän epäilee olemassa oloaan, mitä pahaa hän on tehnyt. Ja minä vain yritin sanoa että hänen pitää nyt alkaa toimimaan.

Tänään hän sanoi että varmaan voi ottaa tytön luokseen.
Ja minä jäin junnaa sen varmaan kohdalle. Siis varmaan?
Mä tarvitsen hänet vahvana joka osaa huolehtia lapsestaan edes sen sovitun tapaamissopparissa olevan määrän jotta minä ehdin välillä levätä jatkaakseni pääasiallisena tytön hoitajana. Uskallanko tytön antaa? Jos hän ei sittenkään osaa huolehtia? Mitä minä teen?
Jos isä ei näe sitä että hän ei voi vain mässäillä tällä masennuksellaan , tämä tulee olemaan erittäin rankkaa ihan normi terveelle ihmiselle, niin miten sitten masentuneelle?
 
Melko haasteellinen yhtälö :/
Ymmärrän ett haluaisit lapsen isän asiaan mukaan mutta ellei hänestä ole? Masennus taitaa peittää alleen aikalailla kaiken muun. Kahden pisteen vierailijan kanssa olen samoilla linjoilla.
Jaksamista rankkaan tilanteeseesi - nyt ei ole väliä kuka se auttava aikuinen on kunhan saat jonkun/jotkut siihen avuksesi.
 
[QUOTE="Maura";23185471]Melko haasteellinen yhtälö :/
Ymmärrän ett haluaisit lapsen isän asiaan mukaan mutta ellei hänestä ole? Masennus taitaa peittää alleen aikalailla kaiken muun. Kahden pisteen vierailijan kanssa olen samoilla linjoilla.
Jaksamista rankkaan tilanteeseesi - nyt ei ole väliä kuka se auttava aikuinen on kunhan saat jonkun/jotkut siihen avuksesi.[/QUOTE]

isä ei halua kuulla omasta sairaudestaan, ja on sanonut että keskittyy nyt täysvaltaisesti tyttäremme sairauteen. Mä olen aika vahva ihminen mutta mullakin tuottaa vaikeuksia välillä ymmärtää tai purkaa tunteitani. Hän ei vain suostu ymmärtämään.
Olen samaa mieltä ja onneksi olen tosiaan ottanut jo lastensuojeluun yhteyttä, kyllä mä sieltä sitten apua saan
 
Mun lapsi on myös ollut vakavasti sairas ja siinä vaiheessa ex-mies, lapsen isä, katosi kuin pieru saharaan. Hän ei vaan yksinkertaisesti kyennyt asiaa käsittelemään.

Mulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin jaksaa ja tietysti jaksoinkin. En olisi kyllä enää lapsen lisäksi kaivannutkaan toista huolehdittavaa, ei minusta olisi ollut tukikepiksi vielä exällekin.
 
Mun lapsi on myös ollut vakavasti sairas ja siinä vaiheessa ex-mies, lapsen isä, katosi kuin pieru saharaan. Hän ei vaan yksinkertaisesti kyennyt asiaa käsittelemään.

Mulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin jaksaa ja tietysti jaksoinkin. En olisi kyllä enää lapsen lisäksi kaivannutkaan toista huolehdittavaa, ei minusta olisi ollut tukikepiksi vielä exällekin.

minäkin katkaisen nämä välittämisen hanat kiinni, enkä enää huolehdi. Mä huolehdin ainoastaan meidän lapsesta =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Syöpäläinen;23185549:
minäkin katkaisen nämä välittämisen hanat kiinni, enkä enää huolehdi. Mä huolehdin ainoastaan meidän lapsesta =)

Juuri näin! Riittää kun huolehdit nyt lapsestasi ja MYÖS itsestäsi. Kaikkea hyvää teille!
 
Lukaisin tekstisi nopeesti. Mä antaisin miehen olla ja tehdä masennukselleen mitä tahtoo, en varmaan jaksaisi tukea aikuista ja keskittyisin lapseen. Antaisin miehen tulla lasta katsomaan silloin kun jaksaa olla positiivinen. Hankkisin apua ja tukea omaan jaksamiseeni muualta. Eli yrittäisin vähentää omaa taakkaani.
 
Voimia sulle Syöpäläinen! Saanko kysyä, mikä sairaus sun tytöllä on ja minkä ikäinen hän on?

masennus ei vain katoa, joten pyytäisin lapsen isän kylään, jos tytöllä on häntä ikävä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minä79;23185669:
Voimia sulle Syöpäläinen! Saanko kysyä, mikä sairaus sun tytöllä on ja minkä ikäinen hän on?

masennus ei vain katoa, joten pyytäisin lapsen isän kylään, jos tytöllä on häntä ikävä.

No syöpä. Tyhmäkö olet?
 
No kyllä minä ymmärrän sitä isääkin. On masentunut ja sitten great, tyttö sairastuu syöpään. Lisäksi äiti alkaa inttämään, että yritä nyt parantua ja olla kaikin tavoin parempi => "et ole tähän mennessä ollut tarpeeksi hyvä". Kiitos...Vaikka varmasti tytön sairaus ja hänen hoitonsa on isälläkin päällimmäisenä mielessä ja tuntee itsekin pakokauhua siitä, että pitää selvitä molemmista.
 
Siis jos mä nyt ymmärsin oikein niin haluaa keskittyä tytön sairauteen, ei omaansa? Mä näen kyllä ton niin että sehän on hyvä, jos keskittyy lapsen hyvinvointiin niin ei tule ryvettyä itsesäälissä samalla lailla, kun sitten täytyy vaan jaksaa lapsen takia...

Voi olla sitten että olen ihan väärässäkin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minä79;23185669:
Voimia sulle Syöpäläinen! Saanko kysyä, mikä sairaus sun tytöllä on ja minkä ikäinen hän on?

masennus ei vain katoa, joten pyytäisin lapsen isän kylään, jos tytöllä on häntä ikävä.

tytöllä on syöpä, harvinainen ja kiinteä munuaissyöpä.
hän on 3 vuotias. Isä saa tulla käymään, kunhan ei enää tukeudu minuun. Koska edelleen hän käyttää minua siihen tukeutumiseen ja mulla ei riitä enää voimavarat kannatella häntä
 
Siis jos mä nyt ymmärsin oikein niin haluaa keskittyä tytön sairauteen, ei omaansa? Mä näen kyllä ton niin että sehän on hyvä, jos keskittyy lapsen hyvinvointiin niin ei tule ryvettyä itsesäälissä samalla lailla, kun sitten täytyy vaan jaksaa lapsen takia...

Voi olla sitten että olen ihan väärässäkin..

Kyllä hän haluaa keskittyä tytön sairauteen. Mutta tämä mikä tilanne nyt on on helppoa, tämä tulee pahentumaan ja vielä pahasti. Vielä tulee aika kun tyttö taistelee hengestää infektiota vastaan. Lääkäri sanoi että jokaisen kohdalle tulee ainakin yksi infektio. Entä silloin kun tyttö makaa eristyshuoneessa kun kaikki valkosolut on tuhoutuneet, sekin on tulossa. Häneltä otetaan sitä varten kantasoluja vai mitä lie jotta pystyvät ne siirtämään takaisin
Se vaikka hän keskittyykin tytön sairauteen, ei estä masennuksen pahentumista, tuo on jokaiselle vanhemmalle painajainen. Miten mun exäni pärjäisi masennuksensa kanssa siinä tilanteessa?
Ja sitten JOS se pahin tapahtuu ja menetämme tyttömme niin mikä hänen masennuksestaan tulee? Se pahenee. Niin eikö se olisi kaikkien etu yrittää hoitaa sitä masennusta pois alta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Syöpäläinen;23186080:
Kyllä hän haluaa keskittyä tytön sairauteen. Mutta tämä mikä tilanne nyt on on helppoa, tämä tulee pahentumaan ja vielä pahasti. Vielä tulee aika kun tyttö taistelee hengestää infektiota vastaan. Lääkäri sanoi että jokaisen kohdalle tulee ainakin yksi infektio. Entä silloin kun tyttö makaa eristyshuoneessa kun kaikki valkosolut on tuhoutuneet, sekin on tulossa. Häneltä otetaan sitä varten kantasoluja vai mitä lie jotta pystyvät ne siirtämään takaisin
Se vaikka hän keskittyykin tytön sairauteen, ei estä masennuksen pahentumista, tuo on jokaiselle vanhemmalle painajainen. Miten mun exäni pärjäisi masennuksensa kanssa siinä tilanteessa?
Ja sitten JOS se pahin tapahtuu ja menetämme tyttömme niin mikä hänen masennuksestaan tulee? Se pahenee. Niin eikö se olisi kaikkien etu yrittää hoitaa sitä masennusta pois alta?

Lisäksi todennäköisesti masentuu vielä enemmän(ja nyt siihen masennukseen on todellinen syykin) jos tyttö menehtyy ja hän ei ole ollut läsnäoleva silloin kun tyttö vielä eli ja tarvitsi häntä.
Minua ärsyttää jotenkin nuo masentuneet miehet.minullakin puoliksi sellainen täällä ja vinkuu ja vikisee kokoajan vain omasta voinnistaan ja kivuistaan milloin missäkin.Muista ja heidän kivuistaan ei ole mitään väliä.häntä vaan pitää tukea,ymmärtää ja hieroa kipeää
niskaa.
Tämä huusholli kaatuisi jos en minä tätä pystyssä pitäisi.Miehen kun pitää nukkua 4.t päikkäritkin että jaksaa.
kun tulee flunssa(Huom:nuha )hän on varma että hänellä on sikainfluenssa ja kuolee pian(On saanut juu rokotteen).Jos lapset kipeitä ei haittaa yhtään jos eivät vaan häneen tartuta!!!
 

Yhteistyössä