Mä en tiedä miten mä tämänkin jaksan :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "appelsiini"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"appelsiini"

Vieras
mieheni sisko saanut juuri lapsen... nyt sitä toki pitäis jossain vaiheessa mennä katsomaan... mä en tiedä miten mä siitäkin taas selviän... niin kovasti mä olen kaivannut meillä lisää lapsia mutta mies ei tunnu haluavan... :(

Ja mä inhoan sitä että jos siinä käy niin että vuodet kuluu ja mä alan keskittymään muihin asioihin ja yhtäkkiä 5-vuoden kuluttua mies alkaakin haluta lasta.. siinä vaiheessa juna on kyllä mennyt jo mun osalta.. en ryhdy enää siihen sitten..
 
No oliskohan oppimalla hyväksymään tosiasiat ja olemmalla joskus jostain edes kiitollinen? Elämä ei mene aina yhden ihmisen pillin mukaan ja aikuisena viimeistään olis syytä alkaa sisäistää. Kyky selvitä pettymyksistä tuntuu liian usealla olevan nykyään kadoksissa.
 
Ajattele positiivisesti, nyt lähipiirissänne on pieni ihana vauva joka hyvällä säkällä tartuttaa mieheesikin pienen vauvakuumeen!
Voit edesauttaa asiaa olemalla iloinen miehesi siskon puolesta äläkä näytä myrtsiä naamaa. "Voiii ku ihana, eiks ois kiva ku meilläki ois tämmönen" jne :)
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Mä en osaa olla nyt kauhean myötätuntoinen, anteeksi vaan. Ap:lla on ilmeisesti vähintään kaksi lasta, niin en ihan täysin osaa sympatiseerata, kun hänkään ei osaa yhtään iloita toisten puolesta. Kun ilmeisesti voit saada lapsia, niin ota ero ja hanki kisää lapsia jonkun muun miehen kanssa.
 
[QUOTE="vieras";26985769]Mä en osaa olla nyt kauhean myötätuntoinen, anteeksi vaan. Ap:lla on ilmeisesti vähintään kaksi lasta, niin en ihan täysin osaa sympatiseerata, kun hänkään ei osaa yhtään iloita toisten puolesta. Kun ilmeisesti voit saada lapsia, niin ota ero ja hanki kisää lapsia jonkun muun miehen kanssa.[/QUOTE]

Minulla on kaksi lasta.. joista vain yksi on meidän yhteinen... sain esikoiseni yksin hyvin nuorena... olen hyvinkin iloinen heidän puolestaan miksen olisi.. eihän se ole heidän vika että mun mies ei innostu tekemään toisenkin yhteisen lapsen... en halua ottaa eroa koska en halua lasta kenenkään muun kanssa kun oman mieheni kanssa...
 
Kyllä minä nyt sitä katsomaan voin mennä, en kehtaisi olla menemättä. Pelkään vaan että alan itkemään siellä.. :( Olen jotenkin tosi herkillä tämän asian suhteen.. Olisi noloa yhtäkkiä ruveta siellä pillittämään...
 
voi vittu,sulla on sentään lapsia,miksi niitä yhteisiä pitäs olla enempi,eikö se yksikin yhteinen ole jo paljo??!!

Mun teki aina pahaa nähä lähipiirissä lapsia syntyvän kun me ei exän kanssa ehitty niitä tekemään,itkin aina asiaa.No myöhäistä se nyt on kun erottiin jo ajat sitten ja ei mulla ole ees uutta suhdetta. Eka ajatus eron aikaan mulla oli et siinä meni perhehaaveet mutta nyt kun tässä pyörinyt yksin niin miettinyt et olisko se ihan kauheeta jos en ikinä saisikaan sitä lasta,ei se kivalta tuntuis mutta en mä tekis lasta ihan kenen kanssa tahansa sen takia et lapsi pitäs olla. ja mä olen aina ollut se joka on halunnut monta lasta ja nyt olisin iloinen siitä yhdestäkin.

Joko meet katsomaan tai et mee mutta turhaan sä täällä vingut asiasta!
 
[QUOTE="jere";26985863]Oliskohan ammattiapu paikallaan? Ei ole hyväksi jäädä tollaiseen junnaamaan kun elämä voi antaa niin paljon muutakin.[/QUOTE]

En mä näitä joka päivä murehdi... Tällaiset tapahtumat vaan nostaa tunteet pintaan.. ja näitä tapahtumia on nyt vaan ollut viime aikoina paljon...
 
Minulla on kaksi lasta.. joista vain yksi on meidän yhteinen... sain esikoiseni yksin hyvin nuorena... olen hyvinkin iloinen heidän puolestaan miksen olisi.. eihän se ole heidän vika että mun mies ei innostu tekemään toisenkin yhteisen lapsen... en halua ottaa eroa koska en halua lasta kenenkään muun kanssa kun oman mieheni kanssa...
Eikö sulla jo ole...?

No joo, eroon ei mun mielestä taida olla syytä. Minkä ikäinen teidän yhteinen lapsi on, ja paljonko sulla on ikää? Ts. onko vielä mahdollisuutta sille, että mies muuttaa mielensä jossain vaiheessa, ja voitte lisää muksuja hankkia.
 
Kyllä minä nyt sitä katsomaan voin mennä, en kehtaisi olla menemättä. Pelkään vaan että alan itkemään siellä.. :( Olen jotenkin tosi herkillä tämän asian suhteen.. Olisi noloa yhtäkkiä ruveta siellä pillittämään...

Ääh ainahan sitä keksii jotain sanottavaa tuollaisessa tilanteessa. Iha vaikka,et ku pieni on niin suloinen ja olen niin onnellinen teidän puolesta.
 
Sinulla on kaksi lasta.
Oletko koskaan miettinyt, että miksi haluat noin paljon lisää lapsia, että se haittaa jo elämääsi,
miksi kaksi ei riitä.

Kuinka monta haluat. riittääkö yksi lisää, vai haluatko sen jälkeen taas toisen ja taas toisen.

Onko sinulla vauvan kaipuu vai lapsen kaipuu.
Joillain naisilla on vauvan kaipuu. Kun lapsi syntyy ja kasvaa hiukan on pakko taas saada uusi nyytti kainaloon, mutta kun sekin taas kasvaa.

Entä jos ottaisit koiranpennun
 
Eikö sulla jo ole...?

No joo, eroon ei mun mielestä taida olla syytä. Minkä ikäinen teidän yhteinen lapsi on, ja paljonko sulla on ikää? Ts. onko vielä mahdollisuutta sille, että mies muuttaa mielensä jossain vaiheessa, ja voitte lisää muksuja hankkia.

yks lapsi on miehen kanssa mutta haluaisin kokea sen uudestaan... on nimittäin ihan eri juttu saada lapsi pariskuntana kun nuorena yksin...

Lapsi on 4v. itse olen 31v.
 
[QUOTE="Hmmm";26985927]Sinulla on kaksi lasta.
Oletko koskaan miettinyt, että miksi haluat noin paljon lisää lapsia, että se haittaa jo elämääsi,
miksi kaksi ei riitä.

Kuinka monta haluat. riittääkö yksi lisää, vai haluatko sen jälkeen taas toisen ja taas toisen.

Onko sinulla vauvan kaipuu vai lapsen kaipuu.
Joillain naisilla on vauvan kaipuu. Kun lapsi syntyy ja kasvaa hiukan on pakko taas saada uusi nyytti kainaloon, mutta kun sekin taas kasvaa.

Entä jos ottaisit koiranpennun[/QUOTE]

haluan vain yhden lapsen lisää sen jälkeen sterilisaatio...
 
yks lapsi on miehen kanssa mutta haluaisin kokea sen uudestaan... on nimittäin ihan eri juttu saada lapsi pariskuntana kun nuorena yksin...

Lapsi on 4v. itse olen 31v.
Sulla on kymmenkunta vuotta aikaa lisääntyä vielä. Ja voi olla, että miehesi mieli muuttuu, kun lapsenne on hieman isompi, liikkuu yksikseen kodin ulkopuolella, jne...

Meillä mies oli kolmatta lasta vastaan aika monta vuotta. Kun ekat muksut ehti 7½ v ja 5½ v ikään, niin mieli muuttui, ja sitten me tekaistiin kolmas mukelo :)

Toivon, että saat vielä lapsen, jos ja kun sitä kerran haluat.
 
Mä en kans tiedä miten jaksan. Sisareni yli 20 vvuotinen aviolitto loppuu kun mies petti. Mun isä sairastui ja sydämen rytmisiirto ei tiedä miten menee. Äiti kuuroutuu. VVeljen vaimo on dialyysissä joka toinen päivä ja odottaa toista munuaissiirtoa. Ystäväni menee tiistaina sydänleikaukseen, ilman sitä elinaikaa joulukuuhun.Kaikki tAPAHTUNU KUUKaudessa.
 
Tiedän tavallaan, miltä susta tuntuu ja tavallaan en. Kun tilanteeni on vähän eri. Minulla siis lapsi toisesta suhteesta, hän on päälle viis vuotinen. Olen ollut nykyisen mieheni kanssa kaks vuotta yhdessä ja hänelle ei vaan vielä tule kuuloonkaan yhteinen lapsi. Vaikka on hän sanonut, että kaksi lasta haluaisi elämäänsä. No, mutta itse koen tämän iän tulevan esteeksi jossain vaiheessa. Nyt tosin olen 26 vuotta, mutta jos tässä vielä menee vuos tai toinenkin siihen, että edes käydään yrittämään sitä ensimmäsitä yhteistä, niin.... mites sitten sen toisen yhteisen kanssa?? ja tuleeko edes sitä ensimmäistä. Mä haluan lapset tehdä nuorena ja sit keskittyä uraan. Nyt opiskelen toista ammattia ja valmistuisin kesällä. Mieheni ei suostu tässä talven jälkeen alkaa yrittämään. Mun on mentävä töihin. Noh, ei siinäkään mitään..olen alkanut jo sitä asiaa niin ajattelemaan, että se niin menee. Mutta voi olla joskus sitten sanomista, kun minä en niitä lapsia haluakaan!
 
Juuri kaksi keskenmenoa kokeneena ja nyt toivottavasti ensimmäistä odottaessa tekisi mieli halata ap:ta kaulasta aika lujaa. Vaikka ap:lla olisi kaikki huonommin kuin naapurilla, sisaruksella, kaverilla tai millä vaan ja nuo kaikki saisivat viikonloppuna lottovoiton, niin ei se ap:n oma tilanne muutu siitä mihinkään. Nyt jotain suhteellisuudentajua omaan ja muiden elämään, jumalauta.
 
Mä haluan lapset tehdä nuorena ja sit keskittyä uraan. Nyt opiskelen toista ammattia ja valmistuisin kesällä. Mieheni ei suostu tässä talven jälkeen alkaa yrittämään. Mun on mentävä töihin. Noh, ei siinäkään mitään..olen alkanut jo sitä asiaa niin ajattelemaan, että se niin menee. Mutta voi olla joskus sitten sanomista, kun minä en niitä lapsia haluakaan!
Uhmaikä?
"Mä haluun lapset nyt, jos mies ei suostu niin en takuulla tee lapsia enää myöhemmin, vaikka mies haluais!".
Öh...mies vaihtaa sitten naista, ja tekee ne haluamansa lapset. Se riski on olemassa.
Ei näin isoja asioita sovi vallan ja näpäyttelyn välineenä käyttää, mun mielestä ei edes ajatuksen tasolla.
 

Yhteistyössä