Miksi ihmeessä uusioperheen äidillä voi olla niin vaikeaa? Tai siis miksi mikään mitä mä teen, ei kelpaa? Mikään, mitä mä teen ei ole hyvin.... Mitähän tässä pitäisi tehdä, lähteä pois?
mikä ei kelpaa , lapsille vai miehelle? Eihän tää herkkua ole aina , mut mä ainakin oon niin ajatellu että olen noille nyt edes jonkunlainen äiti, saavat rauhas mulle kiukuta pahaa oloaan, eikös ne sillon ainakin vähä mua rakasta.
mies on ihan ok, mutta miehen lapsi (15 v) on mua kohtaan hankala. Se ei puhu mulle MITÄÄN. ja siis nyt todella tarkoitan, ei mitään, ei sanaakaan. mitkään mun tekemät ruuat ei kelpaa, oikeastaan mitään, mitä mä teen tai yritän ehdottaa että tehtäis ei käy. miehen mielestä antaa olla.
älä yritä, ole normaali itsesi... joskus välinpitämättömyys on kultaa... turha yliyrittäminen korostaa vain tilannettanne. Riität sellaisena kuin olet. Lisäksi anna lapselle aikaa
kuulostaa, että murkkuikäinen protestoi teidän suhdetta!
15v:n kanssa on biologisillakin vanhemmilla monesti vaikeaa, ni saati sitten uusioperheessä!
Oletteko uusi uusioperhe?
Ensinnäkin lopeta mielistely! Anna nuoren olla.. ilmaise, että olet läsnä ja käytettävissä, mutta elä heittäydy liian lähelle! Nuori kokee sinut nyt jotenkin uhkana! Rajoista ja sopimuksista toki pidätte kiinni, mutta löysää muuten!
tälle murkulle et varmaan voi mitään ehkä moneen vuoteen, mutta omasta hyvinvoinnista voit huolehtia!!!! Älä turhaan väsytä itteäs, kun toivot, ,että tekisitte kaikkee kivaa yhdesssä. Miehesi kanssa kuitenkin olet suhteessa, et tämän lapsen. Hän voi sitten yhtäkkiä muutttua tai sitten muuttaa omaan kämppään jonkin ajan kuluttua!
