mä en vaan kohta enä jaksa,sit kun räjähtää niin räjähtää kunnolla..

[llll]

Voi, niin tuttua.. meillä asustaa ihan samanlainen mies, nytkin olisi erittäin tärkeä asia mielenpäällä, tulevaisuuteen liittyvä iso juttu mulle. Mutta kun aiheesta kysyn, ei vastausta. kysyn toisen kerran, ei vastausta. kysyn kolmannen kerran, ärähtää ku jankutan.. huoh.. miks ei voi vastata? Mistään vaikeammista asioista meillä ei voi puhua, tai hän ei puhu. Mustaki tuntuu että kohtaa vuosien puhumattomuus räjähtää käsiin ..

 

["mä"]

Voi, niin tuttua.. meillä asustaa ihan samanlainen mies, nytkin olisi erittäin tärkeä asia mielenpäällä, tulevaisuuteen liittyvä iso juttu mulle. Mutta kun aiheesta kysyn, ei vastausta. kysyn toisen kerran, ei vastausta. kysyn kolmannen kerran, ärähtää ku jankutan.. huoh.. miks ei voi vastata? Mistään vaikeammista asioista meillä ei voi puhua, tai hän ei puhu. Mustaki tuntuu että kohtaa vuosien puhumattomuus räjähtää käsiin ..

Eli et anna toiselle tärkeässä asiassa miettimisaikaa, vaan jankuttamalla jankutat kysymystä kuin papukaija?

 

[voip]

[QUOTE="mies";24674627]Oletko kuullut, että töissäkin voi olla netti?
Oletko kuullut, että töissäkin voi olla taukoja?

Kysymys kuuluu, mitä kotiäiti tekee palstalla tähän aikaan? Eikö sinun pitäisi olla ruokkimassa lapsia?[/QUOTE]

ruokittu on, siivottu on ja nyt murut nukkuu päiväunia =)

 

[Ken guru]

Voi, niin tuttua.. meillä asustaa ihan samanlainen mies, nytkin olisi erittäin tärkeä asia mielenpäällä, tulevaisuuteen liittyvä iso juttu mulle. Mutta kun aiheesta kysyn, ei vastausta. kysyn toisen kerran, ei vastausta. kysyn kolmannen kerran, ärähtää ku jankutan.. huoh.. miks ei voi vastata? Mistään vaikeammista asioista meillä ei voi puhua, tai hän ei puhu. Mustaki tuntuu että kohtaa vuosien puhumattomuus räjähtää käsiin ..

Sori, mutta mun on pakko nyt sanoa mun oma mielipide tähän, eikä ole tarkoitus olla näsäviisas tai muuta sellaista.

Mulle suhteen perus kivet on luottamus, ja toisen kunnioittaminen. Jos näitä kahta ei ole, ei ole toimivaa, järkevää suhdettakaan. Ja jos mun mies ei vastaisi mulle kuin murahtamalla kun olen kolmannen kerran kysynyt, on tuo merkki täydellisestä kunnoituksen puutteesta.

En siis ykseinkertaisesti pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa, jos siis olisi jatkuvaa ja päivittäistä. Mun oma hyvin vointi kärsisi paljon, eikä se ole minkään suhteen arvoista.

 

["taru"]

Älkää vittu ottako niitä tuppisuu-ukkoja. Jumalauta. Jops ei verbaliikka pelaa alussa ei se tuu koskaan pelaa. Tunnekylmät möhlkyt vaan pois pois pois. Ei se siitä parane. Samaa sarjaa noi on. Ja sit ku nainen lähtee, ihmetellään että "öö eihän meillä ollu mikään vikana... öööö"

Ja älkää kasvattako pojistanne vastaavia. Oikeesti.

 

[Ken guru]

[QUOTE="mä";24674646]Eli et anna toiselle tärkeässä asiassa miettimisaikaa, vaan jankuttamalla jankutat kysymystä kuin papukaija?[/QUOTE]

Jos mies tarvitsee miettimisaikaa, on korrektejakin tapoja ilmaista se.
Mykkäkoulut ja puhumattomuudet kuuluvat teini-ikäisten maailmaan.

 

[samperin puusilmä]

Joo ja puhumaankin voi opetella-rakentavallakin tavalla..

 

["mä"]

on kaks lasta, mä teen arkihommat,siivous ja ruoanlaitto,mieshän käy töissä!

seksi...hhmmm..mitä se on,nopea pano...kuvastaa meiän seksielämää,ja sitäkin ehkä 2krt kuussa

Yks vinkki, osta jotain pientä kivaa seksikästä päällesi... jotain mikä pukee kroppaasi. Järjesä lapset hoitoon yhdeksi yöksi, osta kuoharipullo ja tee jotain hyvää ruokaa ja kynttilä palaan. Odota miestäsi yksin kotona perjantaina kotona... eli lapset jo tuolloin pois kotoa. Laita parastasi, jos ei tehoo mieheen niin sit tiedät että pelastettavissa ei taida enää paljon olla. Seksielämä kuntoon niin arkikin luistaa

 

[llll]

[QUOTE="mä";24674646]Eli et anna toiselle tärkeässä asiassa miettimisaikaa, vaan jankuttamalla jankutat kysymystä kuin papukaija?[/QUOTE]

No olen noin puolivuotta ollut asiasta hiljaa ja antanu ukon miettiä asiaa.. Mutta ei vieläkään vastausta tule, eikä minulle tärkeästä asiasta keskustella, niin tällä papukaijalla alkaa kiehua puhumattomuus päässä..

 

[llll]

Sori, mutta mun on pakko nyt sanoa mun oma mielipide tähän, eikä ole tarkoitus olla näsäviisas tai muuta sellaista.

Mulle suhteen perus kivet on luottamus, ja toisen kunnioittaminen. Jos näitä kahta ei ole, ei ole toimivaa, järkevää suhdettakaan. Ja jos mun mies ei vastaisi mulle kuin murahtamalla kun olen kolmannen kerran kysynyt, on tuo merkki täydellisestä kunnoituksen puutteesta.

En siis ykseinkertaisesti pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa, jos siis olisi jatkuvaa ja päivittäistä. Mun oma hyvin vointi kärsisi paljon, eikä se ole minkään suhteen arvoista.

Ihan totta. Se alkaa olla jo henkistäväkivaltaa, ja se on aika rankkaa se..

 

[Rieputarallaa]

hiljaako naisten tulisi olla kun herra tulee töistä, että saa olla rauhassa?????????????

Olen tullut sekä oman että kavereiden kokemuksen perusteella, että kyllä. Kotiutuvalle pitäisi antaa hetki aikaa lepuuttaa aivoja ja ruumista, syödä jotakin jne. Vasta sitten kaataa päivän moskat hälle niskaan. Ja sekin kannattaa miettiä, raportoiko ihan jokaista ikävää yksityiskohtaa.

Molempien pitäisi muistaa kysyä toiselta, mitä kuuluu.

 

[dfvbnj]

Olen tullut sekä oman että kavereiden kokemuksen perusteella, että kyllä. Kotiutuvalle pitäisi antaa hetki aikaa lepuuttaa aivoja ja ruumista, syödä jotakin jne. Vasta sitten kaataa päivän moskat hälle niskaan. Ja sekin kannattaa miettiä, raportoiko ihan jokaista ikävää yksityiskohtaa.

Molempien pitäisi muistaa kysyä toiselta, mitä kuuluu.

meillä ainakin kotiutuva saa nollata päätään matkalla, 45min...

 

["mä"]

No olen noin puolivuotta ollut asiasta hiljaa ja antanu ukon miettiä asiaa.. Mutta ei vieläkään vastausta tule, eikä minulle tärkeästä asiasta keskustella, niin tällä papukaijalla alkaa kiehua puhumattomuus päässä..

Eli ääripäästä toiseen? Ei vaikuta kovin rakentavalta ensin hokea yhtä kysymystä ja sitten "unohtaa" se puoleksi vuodeksi. Ei miehetkään mitään ajatustenlukijoita ole.

Monelle auttaisi myös se, että hankkii keskustelukumppaneita, eikä kaada kaikkea miehensä niskaan. Niistä leikkipuistossa nähdyistä naapurin kummin kaiman serkun taaperon vihreänsinisista vaippalöydöistä voi puhua pulputtaa jonkun toisen mamman kanssa, niistä verhoista voi puhua pälpättää kolme tuntia jonkun naispuoleisen kaverin kanssa, mutta antakaa niille miehillenne edes se työpäivän 8 tuntia olla rauhassa sen ihmeellisempiä soittelematta ja tekstiviestittelemättä.

Eikä liene mahdotonta antaa miehelle kotiintullessa puoli tuntia aikaa rauhoittua ja kääntää työpaikan ilmapiiri kodin ilmapiiriin. Voitte jopa yllättyä miehen alkaessa kertomaan päivän kuulumisista itse, sen sijaan että heti eteisessä on vastassa kuulustelukomppania ja sarjatulen lailla puhetta tuottava mamma.

 

["Man"]

meillä ainakin kotiutuva saa nollata päätään matkalla, 45min...

Joten, sitten saakin heti hyökätä täyslaidallisen kanssa niskaan kun ukko tulee kotiin. EI juma. Vittu mä jättäsin tulematta kohta.

 

[Rieputarallaa]

meillä ainakin kotiutuva saa nollata päätään matkalla, 45min...

No, useimmilla on kuitenkin lyhyempi työmatka. Etkä sä voi toisen pään toimintaa määrätä. Ihmiset on erilaisia. Toisilla se siirtyminen käy nopeammin kuin toisilla.

 

["efg"]

[QUOTE="Man";24674879]Joten, sitten saakin heti hyökätä täyslaidallisen kanssa niskaan kun ukko tulee kotiin. EI juma. Vittu mä jättäsin tulematta kohta.[/QUOTE]

ei meillä ole em.ongelmaa!
Lisäksi emme kiroile, se on moukkamaista...

 

["vieras"]

Olen tullut sekä oman että kavereiden kokemuksen perusteella, että kyllä. Kotiutuvalle pitäisi antaa hetki aikaa lepuuttaa aivoja ja ruumista, syödä jotakin jne. Vasta sitten kaataa päivän moskat hälle niskaan. Ja sekin kannattaa miettiä, raportoiko ihan jokaista ikävää yksityiskohtaa.

Molempien pitäisi muistaa kysyä toiselta, mitä kuuluu.

Samaa mieltä. Töistä tulevalle täytyisi antaa vaikka puoli tuntia aikaa rauhoittua ja irtautua työfiiliksestä.
Huikata vaan että moi kulta, kiva kun tulit ja jättää hetkeksi rauhaan.
Sitten vasta kerrotaan ja kysellään.
Tämä toiminut myös meillä ja ystävillämmekin jo pidemmän aikaa.

 

[Ken guru]

[QUOTE="mä";24674825]Eli ääripäästä toiseen? Ei vaikuta kovin rakentavalta ensin hokea yhtä kysymystä ja sitten "unohtaa" se puoleksi vuodeksi. Ei miehetkään mitään ajatustenlukijoita ole.

Monelle auttaisi myös se, että hankkii keskustelukumppaneita, eikä kaada kaikkea miehensä niskaan. Niistä leikkipuistossa nähdyistä naapurin kummin kaiman serkun taaperon vihreänsinisista vaippalöydöistä voi puhua pulputtaa jonkun toisen mamman kanssa, niistä verhoista voi puhua pälpättää kolme tuntia jonkun naispuoleisen kaverin kanssa, mutta antakaa niille miehillenne edes se työpäivän 8 tuntia olla rauhassa sen ihmeellisempiä soittelematta ja tekstiviestittelemättä.

Eikä liene mahdotonta antaa miehelle kotiintullessa puoli tuntia aikaa rauhoittua ja kääntää työpaikan ilmapiiri kodin ilmapiiriin. Voitte jopa yllättyä miehen alkaessa kertomaan päivän kuulumisista itse, sen sijaan että heti eteisessä on vastassa kuulustelukomppania ja sarjatulen lailla puhetta tuottava mamma.[/QUOTE]

Ei tämä kirjoitus mun mielestä ihan susi ollut, vaikka ähinnä tulikin kyllä mieleen se 40-luvun opas naisille, miten käyttäytyä kun mies tulee töistä kotiin.

Mulle mies on tasavertainen kumppani, enkä ala pelleilemään mitenkään vain miestä miellyttääkseni, pukeutuimisen tai sen suhteen, että mistä "saan" puhua ja mistä en.

Toki yleensä asiat painottuu niin, että niiden ihmisten kanssa, keillä on samat mielenkiinnon aiheet, puhuu niistä asioista, mutta jos musta siltä tuntuu, niin puhun myös miehelleni vaikka vaatteiden värisävyistä, ja kuuntelen jos mieheni puhuu mulle häntä kiinnostavista asioista.

En pystyisi elämään mitään varpailla kävely elämää kenenkään kanssa, että pitää opetella olemaan jotain tiettyä omalle puolisolle. En nyt usko että "mä" kirjoituksellaan kyllä sellaista tarkoittikaan.

 

["hmm"]

"Älkää vittu ottako niitä tuppisuu-ukkoja"
-Nooh, eipä tuo omani ainakaan ollut tuppisuu silloin 7-vuotta sitten kun yksiin mentiin.
Meillä toki pieniä lapsia, joten sekin varmasti osaltaan vaikuttaa rassaavasti, mutta yhdessäpä nekin on päätetty hankkia.
Seksiä on ollut, hmm ehkä joskus kesällä viimeksi. En edes muista koska viimeksi. Tämä tosin johtuu siitä, että itseäni ei pahemmin kiinnosta koska toinen ei välitä mitenkään panostaa omaan itseensä ja ulkonäköönsä. Ei pahemmin innosta kun kuljetaan epäsiistinä kaiken aikaa. Ja en tosiaan kaada kaikkea paskaa miehen niskaan, mulla on ystäviäkin!
Ja tässä vaan osa ongelmista. Vaihtoehdot alkaa olla vähissä

 

["mä"]

Ei tämä kirjoitus mun mielestä ihan susi ollut, vaikka ähinnä tulikin kyllä mieleen se 40-luvun opas naisille, miten käyttäytyä kun mies tulee töistä kotiin.

Ei kirjoituksen tarkoituksena ollut sukupuolirooleihin kangistuminen, mutta toki se oli naisille tarkoitettu, sillä pääosa täällä kai naisia on.
Ihan sama sisältö koskee myös miehiä. Ei töistä kotiin tulevaa vaimoakaan varmasti kiinnosta heti eteisessä alkaa pohtimaan onko naapurin päältäajettava ruohonleikkuri taka- vai nelivetoinen ja paljonkohan se pentin jakoavainsarja maksoikaan.
Kotiin tullaan rauhoittumaan, ei tentattavaksi.

 

[Ken guru]

[QUOTE="mä";24674997]Ei kirjoituksen tarkoituksena ollut sukupuolirooleihin kangistuminen, mutta toki se oli naisille tarkoitettu, sillä pääosa täällä kai naisia on.
Ihan sama sisältö koskee myös miehiä. Ei töistä kotiin tulevaa vaimoakaan varmasti kiinnosta heti eteisessä alkaa pohtimaan onko naapurin päältäajettava ruohonleikkuri taka- vai nelivetoinen ja paljonkohan se pentin jakoavainsarja maksoikaan.
Kotiin tullaan rauhoittumaan, ei tentattavaksi.[/QUOTE]

Ymmärsin kyllä että tuollaiseksi sen varmaan tarkoititkin, ja olen kyllä siinä samaa mieltä. Toisen hyvään kohteluun kuuluu yhtälailla oman tilan antaminen kuin konkreettisten asioidenkin tekeminen (halutessa, tarvittaessa). Ja vaikka parisuhteessa ollaankin, ei se tarkoita sitä, että puolisot on toistensa omaisuutta, ja aina pitää jaksaa koko ajan kaikki mitä sen toisen puolelta tulee. Se balanssi pitäis osata löytää tämänkin asian suhteen.

OT: taas viljelen kirjoitusvirheitä. Sorry! (Syy/tekosyy: liian pitkät kynnet :vampire.