Mä en vaan ymmärrä. Kertokaa te. Saatte kerrankin ihan luvan kanssa haukkua ja nälviä.

[että niin]

Ihan oikeasti. Mä en käsitä miksi mä oon edelleen sinkku.
Tätä on jatkunut kohta jo kuus vuotta. Kuusi vuotta. Se on ihan helvetin pitkä aika olla yksin.

Ok. Mulla on takana kaksi pitkää parisuhdetta jotka molemmat meni puihin. Varmaan suurimmaksi osaksi omaa ansiotani. Eka lähti toisen mukaan, toinen ei ikinä mua rakastanutkaan vaikka mä niin luulin ja halusin.

Sen jälkeen oon ollut yksin. On toki ollut jotain säätöä, mutta ei niistä koskaan ole mitään tullut. Ja olenhan mä ollut ihastunutkin, mutta siipeeni olen aina saanut.

Ja nyt mä en enää voi ymmärtää miksi.

Katoin toiseksi viimeisimmän satuhäät. Niissä kaksi outoa sai toisensa. Edellisessä lihava nainen sai miehen. Musta tuntuu, että kaikki muut mun ympärillä on kihloissa tai naimissa. Mä en. Mä en edes seurustele. Enkä mä ymmärrä miksi en. Mä en tajua mikä mussa on niin pahasti vikana, ettei muhun kukaan ihastu eikä rakastu. Mä saan vaan ja ainoastaan yhden illan seuraa, en mitään muuta.
Mun mielestä mä en ole ruma. Mua rumemmat seurustelee, on rakastuneita ja menee naimisiin. Mä en.
Mun mielestä mä en ole tyhmä. Mua yksinkertaisemmat seurustelee ja menee naimisiin. Löytää sen oikeen. Mä en.
Mä vaan oon yksin. Enkä vaan käsitä miksi helvetissä näin pitää olla?
Ok. Mä en ole epätoivoinen. En huoli ketä tahansa, mutta eipä niitä ehdokkaitakaan ole ensimmäistäkään. Mut jos edes ois, niin silti...
Mua alkaa ottaa päähän, itkettää ja surettaa. Mä en tajua miksi just mun pitää elää tää elämäni yksin ilman ketään, kun mä oisin niin valmis rakkauteen ja panostamaan parisuhteeseen.
Mä en ymmärrä tän kaiken pointtia, mä en tajua miksi kukaan ei ihastu muhun ei edes kiinnostu musta. Miksi ei?
Olenko mä tosiaan maailmankaikkeuden rumin ja typerin ihminen, mutta en sitä itse vain näe?

Mä en jaksa tätä paskaa enempää. Kuus vuotta mä oon kasvattanu itteeni ja koittanut ymmärtää itteeni ja rakastaa itteeni ja vaikka mitä. Kaikki mahdolliset itsensä kehittämisoppaat on luettu ja niitten mukaan toimittu. Käyn kampaajalla ja rahaa on mennyt kosmetiikkaan törkeästi. Mutta ei. Kun ei vaan onnistu eikä toimi.

Ok. Mä oon lihava, mutta en mikään törkeän lihava. Mua lihavammatkin on saaneet rakkauden. Mä en. Mä en jaksa, mä en enää ymmärrä, mä en jaksa enää analysoida enkä yrittää ymmärtää.
Ehkä se vaan tosiaan menee sitten niin, että jotkut on tarkoitettu elämään yksin riippumatta siitä, mitä itse haluaa.

Vituttaa.

 

[Anatolia]

Sinussa tuskin on mitään vikaa. Ei ole vaan osunut kohdalle sitä potentiaalista oikeaa vielä.

Yritätkö liikaa? Itsensäkehittämisoppaat, jne...unohda sellaiset. Ole oma itsesi

Mistä olet etsinyt seurustelukumppania? Tai siis missä sellaisissa paikoissa käyt, missä voisit heitä tavata?

 

[että niin]

Mä oon koittanut nettitreffejä, ei toimi. Facebookin kautta, ei toimi. Harrastuksiin mulla ei ole aikaa, mutta eipä töissä tai kaupan kassallakaan ole tullut ketään vastaan vaikka kaikki muut sitä tuntuu hehkuttavan. Baareissa silloin harvoin kun käyn, niin ainoot jotka lähestyy on yhden illan seuraa hakevat.
Monetkin miehet ottaa muhun kontaktia, mutta jostain kumman syystä ne kaikki hiipuu aina "paras kaveri" suhteiksi, joissa miehet uskoutuu mulle naisongelmistaan ja musta tulee niitten "bestis".

 

[voi harmi]

Olen surullinen puolestasi, on todella harmi, että elämänkumppania ei löydy vaikka etsisi Ymmärrettävästi harva haluaa elää elämänsä yksin. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta usein tuntuu käyvän niin että kolmekymppisinä alkaa suurin osa olemaan varattuja. Ei siis ole paljoa valinnanvaraa tai vaihtoehtoja. On surullista, että elämässäsi olleet suhteet ovat menneet pieleen. Toivotan kuitenkin onnea sen oikean etsintään ja ehkä joskus kannattaa vain luovuttaa ja se oikea saattaa tulla elämään mitä ihmeellisemmällä hetkellä, ilman etsimistä!

 

["niin"]

ehkä se on sun luonne. sun jutussa otti silmään toi että "mua rumemmat, mua yksinkertaisemmat, mua lihavammat" ehkä niillä nyt vaan on erilainen luonne kun sulla ja ne on helpommin lähestyttäviä tai jotain. Ei se tarkota että sua "rumempien" ja "lihavampien" pitäis olla kanssa yksin. Jännä ajattelutapa sinänsä. Jokainen ihminen on yksilö ja jos liian epätoivoisesti haluat rakkautta niin ei se sillon kohdalle tule.

Vanha sanonta on että rakkaus tulee silloin kun vähiten odottaa. Se jota et lähellesi päästä voikin olla se sun Se Oikea. ei sitä voi tietää ennenkun tutustuu ihmisiin ja lopettaa ton ajattelutavan että mua rumempi ja mua lihavampi ja minä minä minä. ei sitä kumppania kauniilla hiuksilla saa tai meikeillä, ulkonäköön joo ihastutaan mutta luonteeseen rakastutaan.

 

[hm]

Oletko epätoivoinen?
Ei sosiaalisissa suhteissa tai parisuhteessa ole mistään älystä tai kauneudesta kyse.

Tyhmiä ja rumia on enemmän joten he saavatkin helpommin toisensa, kuin sellainen, joka pohtii asioita. Siis vakka kantensa ja niin pois päin.

Oletko ujo? ja vaikutat täten ylpeältä ja sellaiselta, jolta voi saada pakit. se selittää joskus yksinäisyyttä.

Tai se, että on liian kiva ja liian fiksu: Jos hymyilee ja on iloinen ja on ystävällinen, niin sekin karkoittaa joskus. Kun on liian kiva tyyppi, ei juorua jne. niin ei löydy samanhenkistä seuraa, ksoka suurin osa ihmisistä tykkää juoruilla ja olla pinnallisia.

Todennäköisesti otat vaan asian ja itsesi liian vakavasti. Hellitä vähän. ei se parisuhde mikään onnela useimmille ole, lapsiperheellisyys vielä vähemmän. Helpommalla pääset yksin.

 

[että niin]

[QUOTE="niin";23014700]ehkä se on sun luonne. sun jutussa otti silmään toi että "mua rumemmat, mua yksinkertaisemmat, mua lihavammat" ehkä niillä nyt vaan on erilainen luonne kun sulla ja ne on helpommin lähestyttäviä tai jotain. Ei se tarkota että sua "rumempien" ja "lihavampien" pitäis olla kanssa yksin. Jännä ajattelutapa sinänsä. Jokainen ihminen on yksilö ja jos liian epätoivoisesti haluat rakkautta niin ei se sillon kohdalle tule.

Vanha sanonta on että rakkaus tulee silloin kun vähiten odottaa. Se jota et lähellesi päästä voikin olla se sun Se Oikea. ei sitä voi tietää ennenkun tutustuu ihmisiin ja lopettaa ton ajattelutavan että mua rumempi ja mua lihavampi ja minä minä minä. ei sitä kumppania kauniilla hiuksilla saa tai meikeillä, ulkonäköön joo ihastutaan mutta luonteeseen rakastutaan.[/QUOTE]

Noilla esimerkeillä mä vaan tarkoitin sitä, että mä en ole maailmankaikkeuden rumin tai tyhmin tai yksinkertaisin. Mä tiedän että en ole yksinkertainen tai ruma, vaan ihan normaali niitten suhteen. Ja että ulkonäkö tai pään sisältö ei voi olla se kriteeri saada elämänkumppania, koska musta tuntuu että kaikki muut löytää sen oikeen, paitsi mä. En osaa selittää. En tosiaan tarkoita nostaa itseäni millekään jalustalle kaikkien muitten yläpuolelle, yritin vain selittää että kaikki muut tuntuu löytävän elämänsä rakkauden riippumatta ulkonäöstä tai älykkyydestä, mutta mä en vain.

 

[että niin]

Oletko epätoivoinen?
Ei sosiaalisissa suhteissa tai parisuhteessa ole mistään älystä tai kauneudesta kyse.

Tyhmiä ja rumia on enemmän joten he saavatkin helpommin toisensa, kuin sellainen, joka pohtii asioita. Siis vakka kantensa ja niin pois päin.

Oletko ujo? ja vaikutat täten ylpeältä ja sellaiselta, jolta voi saada pakit. se selittää joskus yksinäisyyttä.

Tai se, että on liian kiva ja liian fiksu: Jos hymyilee ja on iloinen ja on ystävällinen, niin sekin karkoittaa joskus. Kun on liian kiva tyyppi, ei juorua jne. niin ei löydy samanhenkistä seuraa, ksoka suurin osa ihmisistä tykkää juoruilla ja olla pinnallisia.

Todennäköisesti otat vaan asian ja itsesi liian vakavasti. Hellitä vähän. ei se parisuhde mikään onnela useimmille ole, lapsiperheellisyys vielä vähemmän. Helpommalla pääset yksin.

Mä en koe olevani epätoivoinen. Päinvastoin, mulla on "rima" olemassa ja sitä ei aliteta. Ei mulla kyllä mitään epätodellisia vaatimuksia ole, mutta kuitenkin. Mä todellakin tiedän ettei parisuhde välttämättä ole mikään onnela, mutta mä niin haluaisin oikeasti kokea rakkauden ja rakastumisen ja parisuhteen jossa nuo molemmat toteutuu. Kaikki muutkin sen saa, miksi mä en?

 

[hm]

Mä en koe olevani epätoivoinen. Päinvastoin, mulla on "rima" olemassa ja sitä ei aliteta. Ei mulla kyllä mitään epätodellisia vaatimuksia ole, mutta kuitenkin. Mä todellakin tiedän ettei parisuhde välttämättä ole mikään onnela, mutta mä niin haluaisin oikeasti kokea rakkauden ja rakastumisen ja parisuhteen jossa nuo molemmat toteutuu. Kaikki muutkin sen saa, miksi mä en?

No tunnen pari vanhempaa tyyppiä, joilla oli kiire perustaa perhe. Halusivat siis perheen ja lapsia. Olivat tosi aktiivisia ja kertoivat heti aikeistaan ja ei siinä välttämättä mitään suurta romantiikkaa ollut. vain päätös että tuo on tarpeeksi kunnollinen: ei juo, ei polta, hyvä työpaikka, siisti, puhdas, ja tarpeeksi kiva ja kunnioittava ja tarpeeksi hyvännököinen.


siis sun pitää vaan löytää joku, jolla myös kiire päästä parisuhteeseen.

Onko sitä romanttista suhdetta mahdollista enää saada, niitä täydellisiä kemioita jne, sen jälkeen kun ikää yli 25v?

 

[<3]

Minä luulin monia vuosia, että minulle ei miestä löydy.. kukaan ei minua edes "sillä silmällä" katso
Mutta yks kaunis päivä, tai iltaa se jo oli, niin nousin bussiin ja kuskina oli kiva mies. Joka oli niin kova puhumaan, että huh... Onneksi vuorossa ei ollut montakaan matkustajaa ja nekin istuivat ihan takana... minä siinä jutustelin kuskin kanssa niitä näitä, ilman mitään "taka-ajatuksia" Sitten samaan bussiin satuin parin päivän päästä... jne... siitä se sitten "vahingossa" lähti, mentiin kahville, elokuviin jne. Nyt ollaan yhdessä oltu 10v, joista 8v naimisissa. Ja muksujakin on useampi.
Eli ressin ja pakko haun kautta sitä oikeeta ei kohdalle taho sattua, sen tiedän. Vaan tuolla normaalissa arjessa voi käydä hyvät mäihät, ja ihan vahinhossa
Ja ei, sinussa ei ole mitään vikana, kohdallesi ei vain ole sattunut sitä sopivaa.. mutta jossain se varmasti kohdallesi osuu.

 

["Hmmm"]

Miksi nettitreffailu ei sulla toiminut? Kiinnostaa, kun itse olen aviomieheni ja lasteni isän löytänyt netistä...

 

["vieras"]

Onko sitä romanttista suhdetta mahdollista enää saada, niitä täydellisiä kemioita jne, sen jälkeen kun ikää yli 25v?

No ON, onneksi!! =) Ja vielä paljon myöhemminkin.

 

[Debra]

Kyllä se vielä löytyy, usko pois!

Mä tiedän kolme ihmistä, jotka vuosia odottelivat, ihmettelivät, vaipuivat epätoivoonkin jossain vaiheessa, tapasivat monen monta väärää tyyppiä. Kunnes sitten yksi kaunis päivä, netissä osuikin se just sopiva kohdalle. Kahdelle kävi näin. Ja yksi tapasi matkoilla sen oikean. Ja sitten kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Ja kolmekymppisinä vasta heille kävi näin.

:hug:

 

[:)]

Onko sitä romanttista suhdetta mahdollista enää saada, niitä täydellisiä kemioita jne, sen jälkeen kun ikää yli 25v?

Tuli mieleen erään tytön kertomus: vl-tyttö selitti toiselle, että kuule, jos et ole 19v mennessä miestä itsellesi löytänyt, ei sitä enää ehdi etsimäänkään... olet jo 20v liian vanha... oujeah, siinä sai opettaja pitää pokkaansa Näinhän se menee...

Mutta siis, minä olen ollut lähemmäs 30, ja mies 30 vuotias kun tapasimme ja kyllä meillä on kemioita ja romanttinen suhdekin

 

[äiti 44 v]

En pysty haukkumaan kun en jaksa lukea tuota aloitusta.

 

["vieras"]

Joo ei ne "kemiat" ja tunteenpalo ole alle 25-vuotiaille varattu

 

[mjaa]

jos ne miehet kerran sua bestiksenään pitää, niin mikset kysy niiltä mikä mättää? Mulla silti on joku vainu olevinaan - sä sönkkäät vaan sitä samaa, ettet pidä itteäs muita parempana ja miten olet kuitenkin parempi kuin jotkut muut. Et ymmärtäny mun mielestä kirjoittajan pointtia, kun rupesit vaan vetämään takaisinpäin, vaikka aihe oli edelleen sama.

Eli joku pakkomielle sulla on siitä kuka on milläkin tasolla, ja kuvitelma, että parisuhteeseen kutsutaan paremmuusjärjestyksessä. Eiköhän useimmat etsi suunnilleen semmoista ihmistä, joka muistuttaa parhaiten itseä niin että sen kanssa on kotoinen olo. Mutta ei ahdistunut etsi toista vielä ahdistuneempaa, vaan turvaa. Eli angstisuus ei monia houkuttele. Eikä angsti lopu sillä, että itseäs kehität.

Mitä sä sieltä kirjoista sitten olet oppinu?

 

[7u6]

Mä en jaksa tätä paskaa enempää. Kuus vuotta mä oon kasvattanu itteeni ja koittanut ymmärtää itteeni ja rakastaa itteeni ja vaikka mitä. Kaikki mahdolliset itsensä kehittämisoppaat on luettu ja niitten mukaan toimittu. Käyn kampaajalla ja rahaa on mennyt kosmetiikkaan törkeästi. Mutta ei. Kun ei vaan onnistu eikä toimi.

Ok. Mä oon lihava, mutta en mikään törkeän lihava. Mua lihavammatkin on saaneet rakkauden. Mä en. Mä en jaksa, mä en enää ymmärrä, mä en jaksa enää analysoida enkä yrittää ymmärtää.
Ehkä se vaan tosiaan menee sitten niin, että jotkut on tarkoitettu elämään yksin riippumatta siitä, mitä itse haluaa.

Vituttaa.

No... Ehkä älyyttömästi kosmetiikkaa ei tosiaan tuo sitä miestä, en usko, että kielenkäyttösikään tuo positiivista lopputulosta. Kirjoituksestasi löytyi ainakin 2 sanaa, jotka ei mielestäni kuulu kauniiseen sanavarastoon.

 

[höm]

mulla pistää silmään tuo, että ovat SAANEET rakkauden. Aiemmin on sentään puhuttu löytämisestä, ja sekin on hullumainen verbi, ikään kuin rakkaus makoilisi kadulla kulkijoiden kompasteltavana.

Rakkaus on työtä, ei saamista.

 

[*****]

Liian pessimisti olet nyt ap. Rinta rottingille ja haku pois päältä, niin se parhaiten tärppää jos on tärpätäkseen Ole oma itsesi, älä liiaksi mieti miltä toiset sinun haluaisivat näyttävän tai millainen olevan.

 

["Ria"]

Miehet pelkäävät vahvoja naisia, ja tekstisi perusteella vaikutat olevan sellainen. Tiedät mitä tahdot, sinulla on mielipiteitä ja pidät niistä kiinni.

Tämän olen itse huomannut. Miehet tahtovat naisen, joka sekä ulkonäöllisesti että älyllisesti antaa heikon ja pikkutyttömäisen vaikutelman.

Monen vuoden kokemuksella olen huomannut, että ne naiset saavat helpoiten seuraa, jotka ovat lyhyitä, siroja, kasvonpiirteiltään lapsekkaita ja söpöjä. Käytökseltään vähän tyhmähköjä ja avuttoman oloisia, ylikilttejä ( Ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekkään )

Miehet yksinkertaisesti tahtovat naisen, joka on/ vaikuttaa olevan heitä heikompi. Miehet suorastaan pelkäävät naisia, jotka osaavat ottaa kantaa asioihin, keskustella asioista joista yleensä naisten ei ajatella mitään ymmärtävän, ja joilla on vahvat mielipiteet. Pitkät naiset eivät myöskään ole suomalaisten miesten suosiossa, eivät liioin kasvoiltaan terävä/ vahvapiirteiset. Naisen ei saa osata käyttää vasaraa tai vaihtaa lamppuja.

Kai se on joku luonnon määräämä asia, että naisen on oltava miestä joka tavalla heikompi, sellaista miehet tuntuvat etsivän.

 

[======]

Mika se sun rima on? Hyvaksytko esim sua lyhemman ja lihavemman miehen lahestymis yritykset?

Tuli mieleen kollega ( mies, n 160cm, liikuntavammainen ja 1 pojan yh) joka valitti samaa etta kukaan ei huoli...loydettiin sitten hanen netti profiili jossa oli hyvin tarkat rajat naisen painolle ja tuloille, eika lapsia olisi silla toisella kuitenkaan saanut olla...

Ma uskon kriteereihin jotka koskavat maailmankatsomusta ja arvoja, ei ulkoisia seikkoja.

 

["mies"]

Minulla on vaikeus ottaa kontaktia...

 

[=)]

[QUOTE="mies";23018150]Minulla on vaikeus ottaa kontaktia...[/QUOTE]

Näin varmaan on aika monella. Oma ukkokultani on kans aika ujo, joten kyllä se minä sen aloitteen tein... Olenkin nauranut, että jos minä en aloitetta ois tehnyt, niin vieläkin olisit omikses hih..

 

["vieras"]

Oletko ap havainnut kuinka monta minä-minää sinun tekstistäsi löytyy? Miksen minä, miksei minulla, minä minää minäää... Kannattaa kehittää itseään sellaiseksi, ettei ole täysin sisäänpäinkääntynyt ja käpertynyt vaikeuksiinsa. Se ei viehätä ketään.