Mä haluaisin olla oikea nainen, mutta se ei miehelleni käy:(

["Vaimo"]

Olemme korkeakoulutettu pariskunta, yhdessä olleet 4 vuotta ja nyt olisi aika miettiä perheenlisäystä. Työskentelemme molemmat teknisillä, hyvin palkatuilla aloilla ja asumme omassa asunnossa.

Nyt on vain tullut harmittavia ongelmia yhteiseloon. Aiemmin olin sitä mieltä, että kun saamme vauvan, hoidamme häntä noin vuoden kotona ja laitamme sitten hoitoon. Olin ehdottoman varma itsenäisyydestäni ja omasta ajastani, halusin myös uran.

Nyt 27-vuotiaana kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että mun tarkoitus on jäädä lapsen kanssa kotiin mahdollisimman pitkäksi ajaksi, haluan olla kotiäiti. Mielestäni miehen tehtävä on olla mies ja elättää perhe, eikä hänen näin ollen tarvitsisi huolehtia kodinhoidosta ja lapsesta niin paljoa. Toivoisin perinteistä kuvioita, haluan olla nainen ja mieheni olevan perinteinen mies. Olen pehmentynyt paljon muutaman vuoden aikana ja tajunnut sukupuolten roolien merkityksen, niillähän tämä yhteiskunta toimii. Molemmat yhtä arvokkaita omissa tehtävissään ja naisen tehtävä on hoitaa vauvaa, miehen pitää huolta perheestä.

Miehelleni tämä ei kuitenkaan käy. Hän toivoisi minulta reippaampaa asennetta ja itsenäisyyttä, ei haluaisi myöskään ottaa kokonaan vastuuta perheen taloudellisesta toimeentulosta. En kuulemma ole enää sama nainen, johon hän rakastui, vaikka nytkin tietty rakastaa minua.

HÄn on ns. moderni mies, jonka mielestä työt jaetaan tasan ja molemmat käyvät töissä ja hoitavat kotia ja vauvaa. Häntä myös ahdistaa, kun en enää jaksa llähteä mihinkään ja nyhvään vain kotona, jota toivoisin myös häneltä. Ei minua kiinnosta, haluan pesän ja perheen. Jonkun, joka pitää huolta minusta ja tulevasta lapsesta, on mies. Kuulemma epäreilua ja liikaa paineita hänelle, jos lopettaisin työt ja jättäytyisin kotiäidiksi, hänkin haluaisi olla lapsen kanssa. Minusta se on vaan enemmänkin äidin juttu ja mies tuo leivän.

Toivoisin mieheltäni myös enemmän perhekeskeisyyttä, ei tosin ryyppää tms, mutta harrastaa aktiivisesti sälhyä (kolme krt/vko) ja minä taas haluaisin laitella kotia ja olla mieheni kanssa. Tämä ahdistaa häntä, kuulemma rajoitan häntä liikaa. Haluaa myös perheen, mutta toivoisi minulta reippautta ja sopeutumista nyky-yhteiskuntaan, töiden ja lapsen jakamista.

Tuntuu pahalta. Ei naista ole luotu paahtamaan töissä miehen kilpailijana, eikä miestä ole tarkoitettu kotiin hyysäämään vauvaa. Miksi mies ei voi ymmärtää tätä?!

Sinun asenteesi kuulostaa aivan oikealta! Älä nyt vaan mene nojautumaan tähän asiaan, mutta jos teille ikinä tulisi vauvaa, niin aika pian se miehesi sysäisi sen vauvan sinun hoiviisi, vaikka kuinka onkin olevinaan "moderni mies".

Minä itse olen täysin Helsinkiläinen ja asunut aina ihan keskustan tuntumassa, joten onhan täällä uraputkityyppejä... Itse tapasin kuitenkin onnekseni aivan ihanan, rauhallisen, perinteisen ja vastuuntuntoisen miehen maalta, jonka kanssa ollaan perustettu perhe. Asumme kyllä nytkin ihan Helsingissä. Hän on sitä mieltä, että hän ainakin elättää perheensä, mutta jos minua kiinnostaa seurata jotain unelmaani tämän perheen ohessa, niin hän tukee minua siinä täysin. Hän hoitaa miesten työt ja minä naisten, mutta meistä kumpikaan ei ole aivan käsiä hoitamaan toisen hommia, jos tilanne sitä vaatii. Meidän molempien työt ovat aivan yhtä arvokkaita. Toivottavasti kaikki kääntyy sinun kohdallasi parhain päin!

 

["Neith"]

Se olisi taloudellisesti ihan mahdollista, toki joutuisimme kiristämään jonkin verran ja mies joutuisi luopumaan harrastuksistaan ja pidentämään hieman päiväänsä (tekee nyt 6 tuntista) muissakin kuluissa nipistämistä tulisi. Mut hän haluaisi minunkin tekevän töitä eikä tahdo, että kaikki rahat menevät välttämättömyyksiin ja harrastuksille ja mukavuuksille ei jää rahaa.

Minua se ei haittaisi, koska en kaipaa esim. harrastuksia. Kai hän sitten kokee kädestä suuhun elämisen jotenkin vastenmielisenä. Itselleni se kävisi, kunhan toimeen tulee. Minusta mies on se,joka tuo leivän taloon.

mutta jos mies on sitä mieltä että molemmat tuovat rahaa taloon ja molemmat saavat hoitaa lasta niin silloin se on siihen tyydyttävä..
ei nainen voi yksin päättää että nyt mä jään kotiäidiksi ja mies maksaa elämisen
jos mies haluaa harrastaa ja nauttia myös elämän kivoista asioista niin hänellä on siihen oikeus, omilla rahoillaan kun saa tehdä mitä haluaa..

 

[trgdf]

Alkuperäinen, minusta sinun on etsittävä itsellesi oikea mies. Älä kuuntele näitä femakkoja täällä, sillä kyllähän kaikki, joilla on järkeä päässä, tietävät, että naisella ja miehellä on ihan oikein olla naisen ja miehen roolit perheessä. Se on oikea perhe se.

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="Vaimo";22324464]Sinun asenteesi kuulostaa aivan oikealta! Älä nyt vaan mene nojautumaan tähän asiaan, mutta jos teille ikinä tulisi vauvaa, niin aika pian se miehesi sysäisi sen vauvan sinun hoiviisi, vaikka kuinka onkin olevinaan "moderni mies".

Minä itse olen täysin Helsinkiläinen ja asunut aina ihan keskustan tuntumassa, joten onhan täällä uraputkityyppejä... Itse tapasin kuitenkin onnekseni aivan ihanan, rauhallisen, perinteisen ja vastuuntuntoisen miehen maalta, jonka kanssa ollaan perustettu perhe. Asumme kyllä nytkin ihan Helsingissä. Hän on sitä mieltä, että hän ainakin elättää perheensä, mutta jos minua kiinnostaa seurata jotain unelmaani tämän perheen ohessa, niin hän tukee minua siinä täysin. Hän hoitaa miesten työt ja minä naisten, mutta meistä kumpikaan ei ole aivan käsiä hoitamaan toisen hommia, jos tilanne sitä vaatii. Meidän molempien työt ovat aivan yhtä arvokkaita. Toivottavasti kaikki kääntyy sinun kohdallasi parhain päin! [/QUOTE]

Tuo kuulostaa vähän, miten sen sanoisi, en keksi sanaa, mutta miehen tulee tuoda leipä pöytään ja jos nainen menee töihin, hän seuraa unelmaa. Jotenkin unelmaisen pehmoisen kuuloista. Naisen osalta siis.

 

["Vaimo"]

Tuo kuulostaa vähän, miten sen sanoisi, en keksi sanaa, mutta miehen tulee tuoda leipä pöytään ja jos nainen menee töihin, hän seuraa unelmaa. Jotenkin unelmaisen pehmoisen kuuloista. Naisen osalta siis.

Jep. Olen mieheni unelmanainen. Minulla on myös kutsumusammatti, joten se on unelma se.

 

["vieras"]

Se olisi taloudellisesti ihan mahdollista, toki joutuisimme kiristämään jonkin verran ja mies joutuisi luopumaan harrastuksistaan ja pidentämään hieman päiväänsä (tekee nyt 6 tuntista) muissakin kuluissa nipistämistä tulisi. Mut hän haluaisi minunkin tekevän töitä eikä tahdo, että kaikki rahat menevät välttämättömyyksiin ja harrastuksille ja mukavuuksille ei jää rahaa.

Minua se ei haittaisi, koska en kaipaa esim. harrastuksia. Kai hän sitten kokee kädestä suuhun elämisen jotenkin vastenmielisenä. Itselleni se kävisi, kunhan toimeen tulee. Minusta mies on se,joka tuo leivän taloon.

Minun käy sääliksi miestäsi. Olette molemmat olleet tähän asti samoilla linjoilla koulutuksen, harrastamisen ja urakehityksen kannalta, mutta nyt sinä muutat kelkkaasi täysin toiseen suuntaan, ja miehen pitäisi luopua harrastuksistaan, lisätä työntekoa ja tinkiä vielä muistakin menoista. Älkää hankkiko lasta yhdessä, jos noin eri linjoilla olette, molemmille varmasti löytyy kumppani, jolla on enemmän yhteisiä arvoja ja haaveita tulevaisuuden suhteen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22324969]Minun käy sääliksi miestäsi. Olette molemmat olleet tähän asti samoilla linjoilla koulutuksen, harrastamisen ja urakehityksen kannalta, mutta nyt sinä muutat kelkkaasi täysin toiseen suuntaan, ja miehen pitäisi luopua harrastuksistaan, lisätä työntekoa ja tinkiä vielä muistakin menoista. Älkää hankkiko lasta yhdessä, jos noin eri linjoilla olette, molemmille varmasti löytyy kumppani, jolla on enemmän yhteisiä arvoja ja haaveita tulevaisuuden suhteen.[/QUOTE]

Ihan samaa mieltä.

 

["vieras"]

Kyllä nyt on parempi ettiä mies ittelles, sellanen mies joka edes jossain asiassa on sun kanssa samalla aaltopituudella.

 

["leijona"]

vielä on turha murehtia huomista. arki muuttuu lasten synnyttyä ja urautuu.

 

["Juu"]

Mä varmaan kuolisin jos mun mieheni ois niin "perhekeskeinen" että ei sallis edes liikuntaharrastusta (ap:n miehen sähly) kolme kertaa viikossa. Liikunta kolme kertaa viikossa taitaa olla kansallinen terveyssuosituskin kunnossa pysymiselle! Esim. minä käyn kolme kertaa viikossa erilaisissa ohjatuissa jumpissa, mies katsoo lapsia sillä välin.

Mutta ap:lle, teillä oli alunperin yhteisymmärrys, ja sitten sinä muutit mielesi. Ei tässä ole kysymys siitä millainen on "oikea nainen", tässä on kysymys siitä mikä SINUN MIELESTÄSI on oikea nainen ja mitä sinä haluat. Sinä et ehkä ole oikea nainen, mutta mielestäsi olet oikeassa oleva nainen ja sinua ketuttaa kun miehesi ei myönnä tätä.

 

[Blue]

Ensinnäkin miehesi on mennyt naimisiin uranaisen kanssa, sitä hän odottaa toki jatkossakin mutta toki ymmärtäen että äitiys pehmentää naista hieman. Jos hän olisi halunnut (vähän kärjistäen) kunnianhimottoman sohvan nurkassa lötvääjän, ei hän alunperin sinua olisi nainut.

Toisekseen, sinä et voi riistää mieheltäsi isyyttä vetoamalla siihen että mies on se joka tuo ruoan pöytään ja nainen hoitaa lapset. Miehelläsi on yhtälainen oikeus lapseen ja hänen kanssaan oloon kuin sinullakin.

Kolmanneksi, et voi vaatia, ainakaan vielä kun teillä ei ole lapsiakaan vielä, miestäsi muka perhekeskeisemmäksi siten että kiellät häneltä harrastuksen.

Sinun täytyy tyytyä kompromisseihin jos haluat miehesi pitää. Jos haluat lasta hoitaa kotona pitkään mutta miehesi haluaa sinun osallistuvan elätykseen myös ja haluaa myös aikaa lapsen kanssa niin mene ilta- ja viikonlopputöihin. Tällöin sinä osallistut elätykseen ja miehesi saa rauhassa tällöin hoitaa lasta ja kotia.

 

["vieras"]

Onko sulla ap. nyt ihan oikeasti kyse tässä tulevien lasten hoidosta ja edusta vai oletko muuten vaan leipiintynyt työhösi ja näet roolinmuutoksen uranaisesta äidiksi ainoana yleisesti hyväksyttynä pakoreittinä päästä töistä pois?

Pelkäätkö jääväsi kakkoseksi miehen kavereille, oletko itse yksinäisempi kuin hän ja siksi haluaisit rajoittaa hänen harrastustaan ja saada hänetkin käpertymään kotiin, vaikkei mitään lapsia ole vielä tiedossakaan?

Voin varoittaa sinua, että jos alat kontrolloida miehesi elämää jo nyt tulevan perhe-elämän varjolla, niin hyvin äkkiä miehesi mieli voi muuttua niin, että hän ei haluakaan lapsia ollenkaan, koska jos tekisitte sinun haluamallasi tavalla, niin hänen näkökulmastaan se tarkoittaisi vain kaikesta kivasta ja hänelle itselleen merkityksellisestä luopumista eikä kuitenkaan toisi hänelle muuta kuin lisää velvollisuuksia.

 

[vieras.]

[QUOTE="Neith";22324503]mutta jos mies on sitä mieltä että molemmat tuovat rahaa taloon ja molemmat saavat hoitaa lasta niin silloin se on siihen tyydyttävä..
ei nainen voi yksin päättää että nyt mä jään kotiäidiksi ja mies maksaa elämisen
jos mies haluaa harrastaa ja nauttia myös elämän kivoista asioista niin hänellä on siihen oikeus, omilla rahoillaan kun saa tehdä mitä haluaa..[/QUOTE]

Eli nainen menee töihin kun mies käskee, jotta miehen elämä pysyisi ennallaan harrastuksia myöten ja lasta hoidetaan kun sattuu huvittamaan... Jos nainen ei saa päättää yksin, miksi mies saisi?

Tilanteeseen on kaksi vaihtoehtoa: Kompromissi tai ero. Ensinmainittu voisi olla vaikkapa hoitovapaan jakaminen 1,5vuotta-1,5-vuotta, tai sinä hankkisit vanhempainvapaan päätyttyä ilta/vkonlopputyötä sen verran, että elintaso pysyy tai jokin muu ratkaisu. Mielestäni harrastaminen 3 krt/vko on ihan ok määrä, ja vauva-aikaa ajatellen sinäkin ehkä saatat haluta silloin aikuista ihmiskontaktia ja omaa aikaa. Yleensä vauva kääntää vanhempiensa tärkeysjärjestyksen päälaelleen, ja jotkut etukäteissuunnitelmat lentää romukoppaan: Vuoden ikäisen hoitoonlaitto ilman pakkoa ei ehkä tunnukaan miehestä enää hyvältä idealta, ja sinä saatatkin haluta että mies hoitaa vauvaa ja luo häneen vahvan suhteen heti alusta. Mielenmuuttumisen varaan ei kuitenkaan kannata laskea, vaan ennemminkin molempien pitäisi ajatella niin että on valmis kaikenlaisiin skenaarioihin: Teidän molempien pitäisi pystyä siihen ja jos näin ei ole, niin järkevämpää olisi jatkaa parisuhdetta lapsettomana tai erota ja etsiä sellainen kumppani, jonka kanssa ajatukset käy enemmän yksyhteen.

 

["Neith"]

Eli nainen menee töihin kun mies käskee, jotta miehen elämä pysyisi ennallaan harrastuksia myöten ja lasta hoidetaan kun sattuu huvittamaan... Jos nainen ei saa päättää yksin, miksi mies saisi?

Tilanteeseen on kaksi vaihtoehtoa: Kompromissi tai ero. Ensinmainittu voisi olla vaikkapa hoitovapaan jakaminen 1,5vuotta-1,5-vuotta, tai sinä hankkisit vanhempainvapaan päätyttyä ilta/vkonlopputyötä sen verran, että elintaso pysyy tai jokin muu ratkaisu. Mielestäni harrastaminen 3 krt/vko on ihan ok määrä, ja vauva-aikaa ajatellen sinäkin ehkä saatat haluta silloin aikuista ihmiskontaktia ja omaa aikaa. Yleensä vauva kääntää vanhempiensa tärkeysjärjestyksen päälaelleen, ja jotkut etukäteissuunnitelmat lentää romukoppaan: Vuoden ikäisen hoitoonlaitto ilman pakkoa ei ehkä tunnukaan miehestä enää hyvältä idealta, ja sinä saatatkin haluta että mies hoitaa vauvaa ja luo häneen vahvan suhteen heti alusta. Mielenmuuttumisen varaan ei kuitenkaan kannata laskea, vaan ennemminkin molempien pitäisi ajatella niin että on valmis kaikenlaisiin skenaarioihin: Teidän molempien pitäisi pystyä siihen ja jos näin ei ole, niin järkevämpää olisi jatkaa parisuhdetta lapsettomana tai erota ja etsiä sellainen kumppani, jonka kanssa ajatukset käy enemmän yksyhteen.

siis lähinnä tässätapauksessa naisen tulisi pitää kiinni yhdessä sovitusta..
eli nainen ei voi ilmoittaa jäävänsä kotiin ja että mies hoitaa elatuksen.. ja että miehellä ei ole näin ollen oikeutta hoitaa omaa lastaan koska se ei kuulu miehen hommiin..
kun on yhteinen koti ja perhe niin on yhteiset menot ja niihin tuo molemmat yhdessä rahaa.. siitä ei yksin nainen päätä siis, eikä kyllä mieskään.. mutta tässä tapauksessa kun kyse on siitä että miehen tehtäväksi jäisi perheen elatus, on miehellä enemmän sananvaltaa asiassa

 

[Hirnahdus]

No propagandaa en tälle päivälle vielä ollut saanutkaan. Nauranut sentään olen ja nyt sain nauraa hieman lisää.