Alkuperäinen kirjoittaja siru:Minä mietin tässä jokin aika sitten, jos veisin miehen ulos syömään ja kosisin häntä sitten sielläEn polvillaan enkä muiden nähden/ kuullen kuitenkaan niinkuin elokuvissa x)
entäs jos tulee pakit??
mä sitä "pelkään" että se sivuttaa koko jutun. no jos noin käy niin pakitan takavasemmalle ja lähden lipettiin.
V
vieras
Vieras
Meillä oli yhteistä eloa takana 9 vuotta ja kihloissakin ehdittiin olemaan 6 vuotta ennen kuin sain ukon naimisiin... Tosin hän se aina siitä haaveile ja minä olin enempi pienten juhlien kannalla mutta, lopulta sen viimeisen sysäyksen annoin minä. Eli ilmoitin vaan että silloin ja silloin olis hyvä päivä, hanki se vapaaksi. Toimi, nyt oltu kohta puoltoista vuotta naimisissa. Luulen, että useimmat miehet saa liikenteeseen kun hellästi mutta vahvasti ohjaa oikeaan suuntaan, harva mies alkaa ominpäin suunnittelemaan häitä tai varamaan kirkkoja.
H
hankala
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rusinantte:Alkuperäinen kirjoittaja siru:Minä mietin tässä jokin aika sitten, jos veisin miehen ulos syömään ja kosisin häntä sitten siellä
entäs jos tulee pakit??
mä sitä "pelkään" että se sivuttaa koko jutun. no jos noin käy niin pakitan takavasemmalle ja lähden lipettiin.
No kysyn et onko sillä jotain naimisiinmenoa vastaan vai minua? saa luvan ukko perustella sitten näkemyksensä, selviääpähän sekin.
Samalla saa hän itse toivoa ajankohdan sitten.
J
Jaana
Vieras
Miksi ihmeessä pitää mennä naimisiin? Kyllä se hyvä parisuhde ja perhe-elämä lähtee ihan jostain muusta kuin vihkitodistuksesta. Ja raha ja laki asiat voi järjestää muutenkin. Jos yhdessä haluaa olla ja toista rakastaa ja kunnioittaa niin ei siihen mitään papin aamenta tarvita!
S
siru
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Jaana:
No siksi kun minä haluan!
Jos mies perustelee hyvin niin sitten voin unohtaa koko asian.
S
siru
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Jaana:
No siksi kun minä haluan!
Jos mies perustelee hyvin niin sitten voin unohtaa koko asian.
Alkuperäinen kirjoittaja Jaana:
Mä luulin pitkään etten halua naimisiin, vielä kun mieheni kanssa aloimme seurustelemaankin keskustelimme asioista ja sanoin, että tuskin koskaan haluan naimisiin...mutta vajaa vuosi tämän jälkeen oltiin kihloissa ja taas vajaa vuosi myöhemmin naimisissa ja lapsikin tuohon kihlauksen ja avioliiton solmimisen väliin mahtui. Jollain tavalla, se että olemme "virallisesti" luvanneet rakastaa toisiamme loppuelämän, vaan tuntuu hyvältä ja toki käytännössä myös se, että meillä on nyt kaikilla sama nimi, jotenkin vaan tuntuu yhtenäisemmältä. Mutta käytännössä, ei mikään nimen lisäksi ole muuttunut ja varmasti ihan yhtä onnellisia oltaisiin ilman papin aamentakin...