[QUOTE="tea";23360303]Ihanteellisintahan on, että ensin pariskunta menee naimisiin KESKINÄISEN rakkautensa takia ja vasta sitten alkavat hankkia lapsia ja ottavat asuntolainan. Avioliitto on puolisoiden välinen sitoutuminen, jossa sitoutumista ei määritä mikään tai kukaan ulkopuolinen, vain puolisoiden oma tahto ja sydän.
Ei niin päin, että vauvakuumeen tai talokuumeen takia alkavat hankkia lapsia ja asuntolainan sellaisen kumppanin kanssa, joka ei tunnu niin Oikealta, että hänen kanssaan voisi mennä naimisiin. Jotkut naiset tosin luulevat tuollaisessa tilanteessa, että he saavat miehen "alistumaan" naimisiin kanssaan LAPSEN takia, mutta noinhan ei sitten usein käykään. Sitten naiset itkevät kun mies ei suostu naimisiin vaikka on lapsikin tai sitten muuttuvat happamiksi "en ois halunnukkaan naimisiin, se on pelkkä paperinpala"- hokijoiksi.
Tai jos mies sitten suostuukin naimisiin LAPSEN takia, niin ei tuollainen kovin romanttiselta tunnu. Siis jos naimisiinmeno johtuu vain lapsesta ja sen takia halutaan juridiset edut ja kun "sama kai tuon kanssa on naimisiin mennä, kun ei nyt taida parempaakaan löytyä ja kun on tuo lapsikin".[/QUOTE]
Mun olisi ilmeisesti pitänyt jättää muuten rakas mies (ja hyvä isä), kun ei naimisiin päästy, mutta enpä ruvennut kiristämään erolla, vaan ostettiin asunto ja tehtiin lapsi. Totta on se, että tuskin ketään muutakaan löytäisin (ainakaan ketään joka menis kanssani naimisiin), mutta myös se, että tuota miestä rakastan. Haluaisin vain sen osoituksen, että hän haluaa olla juuri minun kanssani, minun takiani, eikä mistään käytännön syistä. Mutta kuten sanottu, nyt se on jo liian myöhäistä, kun käytännön syitä on niin paljon. Jossittelu on vähän turhaa, kun en naimisiin olisi päässyt kenenkään muunkaan kanssa, kun eihän mua ole koskaan edes kosittu... En vaan ilmeisesti ole miesten mielestä mitään vaimotyyppiä
.
