Mä halveksin naisia jotka elää väkivaltaisen miehen kanssa

[argh]

Tai toisinpäin mutta useimmiten se kai on mies joka lyö.
Eli mä en voi sietää naisia jotka ottaa turpiinsa kerta toisensa jälkeen ja sitten vaan piipittää että ei se enää lyö tai luulee että kun tarpeeksi rakastaa niin toinen muuttuu eikä sitten enää lyökään. Jos ei kerrasta usko ja lähde meneen niin itseensä saa syyttää jos seuraavalla kerralla ei jääkään henkiin tai joutuu sairaalaan.

 

[illuusia]

Niin, en mäkään heitä oikein ymmärrä vaikka yrittänyt olen.
Etenkin, jos suhteessa on vieläpä lapsia. :/

 

[Kowalski]

Hit her once - shame on him.
Hit her twice - shame on her.

Tuota mieltä mä olen. Enkä pysty kunnioittamaan naista, jolla ei ole sen verran munaa, ettei kykene häipymään väkivaltaisen miehen luota. Etenkin jos on lapsia.

 

[Pamppelsson]

Ei riitä ymmärrystä minultakaan, varsinkaan kun itse olen saanu exältä turpiin ja lähtenyt suhteesta. Jos minä pystyn, pystyy muutkin. Eri asia sitten jos ei edes halua :headwall:

 

[vieras]

Joo, mä kans en ymmärrä. Isä hakkas äitiä vuosikymmenet ja en tajuu miks äiti heittäyty avuttomaks uhriks. Mua se ei oo kuulemma koskenut kun ei ole mun elämää.

 

[Miä]

Väkivaltainen ihminen voi muuttua mutta ei rakkaudella vaan ihan omasta tahdostaan.

 

[Rukoilijasirkka]

Ei se varmana ole helppo lähteä, eikä niiden naisten halveksiminen niitä auta. Päin vastoin semmosia naisia pitäs nostaa ja kannustaa, että ne sais voimaa lähteä.

Se halveksunta kuuluisi sille, joka lyö.

 

[hakattu nainen]

Enkä minä ymmärrä. Mutta sen ymmärrän että jos mies koittaa tappaa tai uhkaa tappaa vakavissaan.. niin silloin ei suhteesta pääse irti edes poliisin avulla *koettu on*

Mutta tosiaan.. pelkässä anteeksiannossa en hyväksy ja en kunnioita jos nainen vain sallii ja rakastaa. Todella säälittävää ja kuvottavaa..

 

[Kowalski]

Ei se varmana ole helppo lähteä, eikä niiden naisten halveksiminen niitä auta. Päin vastoin semmosia naisia pitäs nostaa ja kannustaa, että ne sais voimaa lähteä.

Se halveksunta kuuluisi sille, joka lyö.

Nääh. Kun on aikansa nostanut ja kannustanut, turhaan (kun toisella ei ole halua tai aikomustakaan lähteä ) niin voi ihan hyvin tyytyä vaan toteamaan että jos tykkäät ottaa turpiisi, niin ota sitten, mutta älä ruikuta.

En mä sitä lyöjääkään kyllä kunnioita, sen puoleen.

 

[sisko ja sen veli]

Niin.. Se tilanne voi olla myös toisinpäin. Väkivalainen nainen. Nainen käyttää henkistä väkivaltaa miestään ja lapsia kohtaan. Lapsille myös fyysistä. On muuten kamalaa kuunneltavaa kun se nainen alkaa kiljumaan!

 

[Katherine Wheel]

Mitään sen turpiin saavan naisen elämästä tietämättä en kyllä menis sanomaan että halveksin heitä

 

[argh]

Mä oon yrittänyt auttaa yhtä kaveriani mutta minkäs sille voi jos toinen ei vaan usko?
Ja kerta toisensa jälkeen saa turpiin.
Halveksin siis niitä jotka ei ota apua vastaan. Ja halveksin "mielessäni", en päin naamaa. Todellakin olen yrittänyt auttaa.

 

[eikö]

enää muuta halveksittavaa löydy?Jessus sentään.... eli kun puoliso lyö ja päälle päätteeksi syyllistää toteamalla että oma vikas niin sitten naiset jatkaa syyllistämistä halveksimalla? Jepp...

 

[Markiisi musculocutaneus]

vaikeapa sitä on ymmärtää jos ei itse sitä ole kokenut.ja varsinkin jos mies uhkaa tappaa jos lähdet ja kun sitten kun tosissaan lähdössä olet niin mies yrittää tosissaan sen sitten tehdä :/

 

[Katherine Wheel]

Mä oon yrittänyt auttaa yhtä kaveriani mutta minkäs sille voi jos toinen ei vaan usko?
Ja kerta toisensa jälkeen saa turpiin.
Halveksin siis niitä jotka ei ota apua vastaan. Ja halveksin "mielessäni", en päin naamaa. Todellakin olen yrittänyt auttaa.

Ehkä se kaveris pelkää enemmän sitä miestä kuin sun halveksuntaas.

 

[Rukoilijasirkka]

vaikeapa sitä on ymmärtää jos ei itse sitä ole kokenut.ja varsinkin jos mies uhkaa tappaa jos lähdet ja kun sitten kun tosissaan lähdössä olet niin mies yrittää tosissaan sen sitten tehdä :/

Ja näitä tapahtuukin, siten, että mies vielä onnistuu. Voin vaan kuvitella, miten paineistettua elämä tälläsen miehen kanssa voi olla ja miten se pelottaa ja kaikki energia varmaan menee vaan selviytymiseen, eikä jaksa ehkä lähteä.

 

[argh]

enää muuta halveksittavaa löydy?Jessus sentään.... eli kun puoliso lyö ja päälle päätteeksi syyllistää toteamalla että oma vikas niin sitten naiset jatkaa syyllistämistä halveksimalla? Jepp...

Ensimmäinen kerta voi olla yllätys mutta sitten kun se alkaa toistua niin mun ymmärrys loppuu. Ja kuten sanottu, en mene halveksuntaani sanomaan päin naamaa mutta niin ajattelen. Varsinkin kun ei oteta tarjottua apua vastaan.
Ja joo, mua on itseeni lyöty ja siksipä mies on nykyään ex.

 

[Tunnelma Tuuli]

enää muuta halveksittavaa löydy?Jessus sentään.... eli kun puoliso lyö ja päälle päätteeksi syyllistää toteamalla että oma vikas niin sitten naiset jatkaa syyllistämistä halveksimalla? Jepp...

Juuri näin. Nainen on naiselle susi Mun mielestä ihmiset, jotka eivät ole vastaavassa tilanteessa olleet eivät voi asiaan mitään sanoa. Ei se lähteminen tapahdu mitään sormia napsuttamalla. Mies voi uhata tapppaa lapset tms. Ja turha nyt kenenkään tulla selittämään, että sit pitää hakea lähestymiskielto jne, kun on miehiä, joilta ei lait suojaa. Tuttavani tappoi miehensä, että pääsi pois tilanteesta. Vaihtoehtoja ei ollut.

Eikä tarvii tulla sanomaan, että ois ollut, kun ei ollut.

 

[something]

vaikeapa sitä on ymmärtää jos ei itse sitä ole kokenut.ja varsinkin jos mies uhkaa tappaa jos lähdet ja kun sitten kun tosissaan lähdössä olet niin mies yrittää tosissaan sen sitten tehdä :/

Näinpä. Tämän pelon takia minäkin valmistelin "pakoa" monta kuukautta salassa. Kun sitten häivyin ja mies tajusi, että olen sen tehnyt, tuli uhkauksia viikon verran kännyyn vielä senkin jälkeen. Onneksi pitkä välimatka, joten uhkaukset ei toteutuneet. Myöhemmin olen kuullut, että sain rauhan, koska sillä on nykyään uusi uhri...

 

[Markiisi musculocutaneus]

vaikeapa sitä on ymmärtää jos ei itse sitä ole kokenut.ja varsinkin jos mies uhkaa tappaa jos lähdet ja kun sitten kun tosissaan lähdössä olet niin mies yrittää tosissaan sen sitten tehdä :/

Ja näitä tapahtuukin, siten, että mies vielä onnistuu. Voin vaan kuvitella, miten paineistettua elämä tälläsen miehen kanssa voi olla ja miten se pelottaa ja kaikki energia varmaan menee vaan selviytymiseen, eikä jaksa ehkä lähteä.

näinpä,itse olen tälläsestä suhteesta lähtenyt ja tappelin tosissaan vastaan että mä jatkan elämää maanpäällä enkä tuonpuoleisessa :/

 

[Isä -]

Hit her once - shame on him.
Hit her twice - shame on her.

Tuota mieltä mä olen. Enkä pysty kunnioittamaan naista, jolla ei ole sen verran munaa, ettei kykene häipymään väkivaltaisen miehen luota. Etenkin jos on lapsia.

Täsmälleen samaa mieltä. Varsinkin kun on lapsia... minkälaisen parisuhdemallin tämä uhri siinä antaa lapsilleen kun ei nosta kytkintä!

Joo, uhria pitäisi ymmärtää ja kannustaa... Pitää kuitenkin miettiä sitäkin, että ettei sillä ymmärtämisellä mahdollista tilanteen jatkumista ennallaan. No, maalta on niin helppo neuvoa merihädässä olevia että mitään jyrkkää kantaa en kyllä ota tässäkään asiassa.

 

[ior]

Helppo tuomita ja halveksia muita, kun ei itse tarvitse pelätä henkensä ja lastensa henkien edestä. :/ Monen äidin mielestä on parempi sietää ja odottaa, että lapset tulevat täysi-ikäisiksi ja muuttavat kotoa, niin ovat ainakin elävien kirjoissa...

Ottaa pannuun tällaiset pumpulissa eläneet halveksijat, jotka eivät tiedä miltä tuntuu, kun isä sanoo hakevansa haulikon ja tappavansa kaikki, jos äiti koskaan hänet jättää.

 

[Kowalski]

Mun ystäväni mies hakkasi häntä.
Ystävä soitti aina mulle, kun mies oli hakannut. En edes muista montako kertaa ryntäsin apuun: siivoamaan kotia, kokkaamaan lapsille, jne. Vein ystävää lääkäriin, hain turvakodin tiedot, yms.

Joka kerta hän otti miehen takaisin, päivän tai parin päästä. Rukoili tätä palaamaan, kun ei osaa elää ilman häntä. Joka kerta mies oli muuttunut, sanonut että se oli viimeinen kerta, jne. Ystäväni ei kuulemma ole mikään luuseri, joka luopuu hyvästä miehestä ja alkaa yyhooksi vain siksi, että mies stressaantuneena ja väsyneenä hieman ylireagoi...

Ei ollut tappouhkauksia, ei mitään sellaista. Pari kertaa allekirjoittivat eropaperit ja mies suosiolla antoi lasten huoltajuuden vaimolleen. Sitten erohakemus vedettiin takaisin.

Kun kysyin, että miten luulet tämän vaikuttavan lapsiisi, niin ystäväni sanoi että ei ne tiedä. Katsos kun mies ei koskaan hakkaa lasten nähden, ja hän ei itke ääneen, ja osaa meikata ruhjeet piiloon... :headwall:

Sanoin, että kiitti mulle riitti. Sanoin, että ota turpaasi kun siitä kerran nautit, mutta älä prkl mulle soita ja pyydä auttamaan. Soita, jos on jotain muuta asiaa kuin se, että mies taas hakkasi ja pitäisi siivousapua saada. Jos otat eron, autan sua kaikin tavoin, mutta jos jäät hakattavaksi niin älä mulle enää ruikuta.

En mä vaan pysty kunnioittamaan sitä, että toinen haluaa turpiinsa kerta toisensa jälkeen. Pari on edelleen "onnellisesti" yhdessä, lapset oireilee, yms.

Ja hitostako kukaan tietää, millaisia suhteita meillä muilla on takanamme

 

[Orion-]

Eipä se halveksiminen ja sääliminen niitä yhtään ainakaan auta. Päinvastoin. Yhä enempi vaan sellanen nainen voi tuntea huonommuutta ja ansaitsevansa sitä väkivaltaa. Kun halveksimalla murennetaan loputkin itsetunnosta...

Tukea ne tarvitsee ja rakkautta, että ymmärtäisivät oman arvonsa ja lähtisivät suhteesta.

 

[Katherine Wheel]

Joo, munkin kaveri otti monen monta kertaa turpaansa exältään. Vihdoin kun pääsi siitä eroon kun viimein uskalsi, vuosikausia pelkkä miehen äänen kuuleminen tai ohimennen näkeminen sai hänet pois tolaltaan, ja pelkäämään. Että sellainen luuseri ämmä