A
"alma"
Vieras
Tätä minäkin mietin. Lentokoneetkin on keksitty, riippuu tietenkin paikkakunnasta, onko niistä apua, mutta jos kerran hitaasti synnytät, niin autollakin ehtii melko kaukaa avuksi.
Tätä minäkin mietin. Lentokoneetkin on keksitty, riippuu tietenkin paikkakunnasta, onko niistä apua, mutta jos kerran hitaasti synnytät, niin autollakin ehtii melko kaukaa avuksi.
V
"vieras"
Vieras
Minusta tuntuu, että aloittajaa nyt ahdistaa moni muukin asia, olisiko juuri tämä ystävien ja tukiverkon puute? Ja jos et jaksa mitään asialle tehdä, niin oletko mahdollisesti aavistuksen masentunut? Ei ihminen automaattisesti erakoidu ja käänny sisäänpäin kun ikää tulee lisää, kyllä siinä joku taustalla on, ettei jaksa muiden ihmisten kanssa olla vaan enemmän haluaa kyhjätä yksinään, vaikkakin perheen kesken. Kehottaisin lapsen synnyttyä hankkiutumaan perhekerhoon tms. ja tutustumaan muihin ihmisiin! Perheneuvolassa voisit muutenkin käydä juttelemassa tosta tukiverkoston puutteesta ja siitä, mitä asialle voisi tehdä. Lapsillekin ihan hyvä saada vanhemmista sellaista esikuvaa, että on normaalia hankkia ystäviä ja pitää yllä sosiaalisia suhteita.
Kaikkea hyvää aloittaja sinulle ja tsemppiä synnytykseen!
Kaikkea hyvää aloittaja sinulle ja tsemppiä synnytykseen!
A
"aapee"
Vieras
Mä en vaan tajua miksi mun pitäisi pitää yhteyttä ihmisiin joista en pidä ja joita en jaksa vain siksi että se olisi normaalia. Siksi ehkä että olisi joku joka hoitaa isompia kun menen synnyttämään mutta mieluummin menen sitten yksin kuin roikotan elämässäni vuositolkulla ihmisiä jotka ei kiinnosta.
Mua ei myöskään huvita tutustua uusiin ihmisiin moikkailutasoa enempää. Enkä koe silti olevani mitenkään masentunut tms. Masentuneempaa mun elämä oli nuorempana kun ei osannut yhtään olla yksin.
Mulle riittää hyvin pitkälti sosiaaliseksi elämäksi vaikka tämä palsta, täällä on juttuseuraa mutta kukaan ei vaadi multa mitään ja jos ei huvita niin voin olla vaikka puoli vuotta avaamatta palstaa ilman että kukaan vetää herneitä nenään.
Mua ei myöskään huvita tutustua uusiin ihmisiin moikkailutasoa enempää. Enkä koe silti olevani mitenkään masentunut tms. Masentuneempaa mun elämä oli nuorempana kun ei osannut yhtään olla yksin.
Mulle riittää hyvin pitkälti sosiaaliseksi elämäksi vaikka tämä palsta, täällä on juttuseuraa mutta kukaan ei vaadi multa mitään ja jos ei huvita niin voin olla vaikka puoli vuotta avaamatta palstaa ilman että kukaan vetää herneitä nenään.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="aapee";26141307]Mä en vaan tajua miksi mun pitäisi pitää yhteyttä ihmisiin joista en pidä ja joita en jaksa vain siksi että se olisi normaalia. Siksi ehkä että olisi joku joka hoitaa isompia kun menen synnyttämään mutta mieluummin menen sitten yksin kuin roikotan elämässäni vuositolkulla ihmisiä jotka ei kiinnosta.
Mua ei myöskään huvita tutustua uusiin ihmisiin moikkailutasoa enempää. Enkä koe silti olevani mitenkään masentunut tms. Masentuneempaa mun elämä oli nuorempana kun ei osannut yhtään olla yksin.
Mulle riittää hyvin pitkälti sosiaaliseksi elämäksi vaikka tämä palsta, täällä on juttuseuraa mutta kukaan ei vaadi multa mitään ja jos ei huvita niin voin olla vaikka puoli vuotta avaamatta palstaa ilman että kukaan vetää herneitä nenään.[/QUOTE]
Sori vaan, mutta ei silti kuulosta normaalilta, ettet halua tosielämässä yhtään ystävää. Tai kuulostaisi normaalilta, jos sulla ei olis sitten sitä miestäkään tai lapsia, mutta ihmetyttää vain. Eikö ne lapset ikinä ihmettele, kun teillä ei käy vieraita tai te ette käy koskaan missään?
Mua ei myöskään huvita tutustua uusiin ihmisiin moikkailutasoa enempää. Enkä koe silti olevani mitenkään masentunut tms. Masentuneempaa mun elämä oli nuorempana kun ei osannut yhtään olla yksin.
Mulle riittää hyvin pitkälti sosiaaliseksi elämäksi vaikka tämä palsta, täällä on juttuseuraa mutta kukaan ei vaadi multa mitään ja jos ei huvita niin voin olla vaikka puoli vuotta avaamatta palstaa ilman että kukaan vetää herneitä nenään.[/QUOTE]
Sori vaan, mutta ei silti kuulosta normaalilta, ettet halua tosielämässä yhtään ystävää. Tai kuulostaisi normaalilta, jos sulla ei olis sitten sitä miestäkään tai lapsia, mutta ihmetyttää vain. Eikö ne lapset ikinä ihmettele, kun teillä ei käy vieraita tai te ette käy koskaan missään?
A
"aapee"
Vieras
[QUOTE="vieras";26141345]Sori vaan, mutta ei silti kuulosta normaalilta, ettet halua tosielämässä yhtään ystävää. Tai kuulostaisi normaalilta, jos sulla ei olis sitten sitä miestäkään tai lapsia, mutta ihmetyttää vain. Eikö ne lapset ikinä ihmettele, kun teillä ei käy vieraita tai te ette käy koskaan missään?[/QUOTE]
Ei ne ehdi ihmetellä. Harrastavat monena iltana viikossa ja aika kuluukin aika pitkälti kuljetellessa heitä pitkin kaupunkia.
Mutta selvä, mä olen friikki sit
Ei ne ehdi ihmetellä. Harrastavat monena iltana viikossa ja aika kuluukin aika pitkälti kuljetellessa heitä pitkin kaupunkia.
Mutta selvä, mä olen friikki sit
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="aapee";26141385]Ei ne ehdi ihmetellä. Harrastavat monena iltana viikossa ja aika kuluukin aika pitkälti kuljetellessa heitä pitkin kaupunkia.
Mutta selvä, mä olen friikki sit[/QUOTE]
No en sanois että friikki, lähinnä hieman surullinen olen puolestasi. Mitäs sitten, kun ne lapset lähtee pesästä?
Mutta selvä, mä olen friikki sit
[/QUOTE]No en sanois että friikki, lähinnä hieman surullinen olen puolestasi. Mitäs sitten, kun ne lapset lähtee pesästä?
Meillä oli aikalailla sama tilanne ja eihän se yksin synnyttämään meneminen kovin kivalta kuulostanu mut ajan kanssa siihen asennoitui et sit se on vaan mentävä piste, ei ole vaihtoehtoja..
Kävi kuitenkin niin hyvä tuuri että supistukset alkoi pe iltana joten hälytin oman äitin (matkaa toistasataa kilometria) meille..
Mutta ei siinä oikein auta kun vaan tosiaan ottaa se pää et ulos se on saatava, vaikka sitten yksin.
Kävi kuitenkin niin hyvä tuuri että supistukset alkoi pe iltana joten hälytin oman äitin (matkaa toistasataa kilometria) meille..
Mutta ei siinä oikein auta kun vaan tosiaan ottaa se pää et ulos se on saatava, vaikka sitten yksin.
A
"aapee"
Vieras
[QUOTE="vieras";26141402]No en sanois että friikki, lähinnä hieman surullinen olen puolestasi. Mitäs sitten, kun ne lapset lähtee pesästä?[/QUOTE]
Sit mä luen ja harrastan enemmän liikuntaa. Ja matkustelen miehen kanssa. Ja käyn töissä. Iiiiihan tarpeeksi elämän sisältöä.
Saatanpa jopa ottaa koiran ja eiköhän lapsenlapsiakin jossain vaiheessa siunaannu ja mielelläni heitäkin hoitaisin.
Sit mä luen ja harrastan enemmän liikuntaa. Ja matkustelen miehen kanssa. Ja käyn töissä. Iiiiihan tarpeeksi elämän sisältöä.
Saatanpa jopa ottaa koiran ja eiköhän lapsenlapsiakin jossain vaiheessa siunaannu ja mielelläni heitäkin hoitaisin.
A
"aapee"
Vieras
Sulla kävi sit tuuri
Fiksu vauva osasi ajoittaa syntymänsä oikein.Mutta näin se on, enköhän mä yksiksenikin vauvan ulos saa.
A
"aapee"
Vieras
[QUOTE="aapee";26141307]Mä en vaan tajua miksi mun pitäisi pitää yhteyttä ihmisiin joista en pidä ja joita en jaksa vain siksi että se olisi normaalia. Siksi ehkä että olisi joku joka hoitaa isompia kun menen synnyttämään mutta mieluummin menen sitten yksin kuin roikotan elämässäni vuositolkulla ihmisiä jotka ei kiinnosta.
Mua ei myöskään huvita tutustua uusiin ihmisiin moikkailutasoa enempää. Enkä koe silti olevani mitenkään masentunut tms. Masentuneempaa mun elämä oli nuorempana kun ei osannut yhtään olla yksin.
Mulle riittää hyvin pitkälti sosiaaliseksi elämäksi vaikka tämä palsta, täällä on juttuseuraa mutta kukaan ei vaadi multa mitään ja jos ei huvita niin voin olla vaikka puoli vuotta avaamatta palstaa ilman että kukaan vetää herneitä nenään.[/QUOTE]
Mua ei huvita, mä en haluu, mua ei kiinnosta...
Se on ihan ok. Ei ole pakko elää sosiaalista elämää, jos sellainen ei tunnu omalta jutulta. On täysin sallittua olla "erakko"
Mutta ymmärrät kai sen, että silloin myöskään ei ole sellaista ystäväpiiriä, joka voisi tarpeen vaatiessa olla esim. lastenhoitoapuna? Mitään ei saa ilmaiseksi, joidenkin asioiden eteen pitää vähän nähdä vaivaa.
Vaan tuleehan se vauva ulos ilman miehen läsnäoloakin, se on varmaa. Ei liene edes mikään äärimmäisen harvinainen juttu, että nainen synnyttää ilman tukihenkilöä. Äidin läsnäolohan se pakollinen juttu on, isä voi tukea etäämmältäkin. Ja merkityksellisempää on isän läsnäolo arjessa lapsen syntymän jälkeen, kuin se että isä on läsnä lapsen syntyessä.
Mua ei myöskään huvita tutustua uusiin ihmisiin moikkailutasoa enempää. Enkä koe silti olevani mitenkään masentunut tms. Masentuneempaa mun elämä oli nuorempana kun ei osannut yhtään olla yksin.
Mulle riittää hyvin pitkälti sosiaaliseksi elämäksi vaikka tämä palsta, täällä on juttuseuraa mutta kukaan ei vaadi multa mitään ja jos ei huvita niin voin olla vaikka puoli vuotta avaamatta palstaa ilman että kukaan vetää herneitä nenään.[/QUOTE]
Mua ei huvita, mä en haluu, mua ei kiinnosta...
Se on ihan ok. Ei ole pakko elää sosiaalista elämää, jos sellainen ei tunnu omalta jutulta. On täysin sallittua olla "erakko"
Mutta ymmärrät kai sen, että silloin myöskään ei ole sellaista ystäväpiiriä, joka voisi tarpeen vaatiessa olla esim. lastenhoitoapuna? Mitään ei saa ilmaiseksi, joidenkin asioiden eteen pitää vähän nähdä vaivaa.
Vaan tuleehan se vauva ulos ilman miehen läsnäoloakin, se on varmaa
. Ei liene edes mikään äärimmäisen harvinainen juttu, että nainen synnyttää ilman tukihenkilöä. Äidin läsnäolohan se pakollinen juttu on, isä voi tukea etäämmältäkin. Ja merkityksellisempää on isän läsnäolo arjessa lapsen syntymän jälkeen, kuin se että isä on läsnä lapsen syntyessä.
N
"noh"
Vieras
Masentuneelta mun mielestä kanssa kuulostat, ihan niinkuin joku jo aikaisemmin mainitsikin siitä. Et ehkä niin syvästi masentunut, että tunnistaisit sitä itse. Tuntuu todella oudolta, ettei kaipaa ketään ympärilleen. Yleensähän ystävistä saa jotain iloa elämään, eikä sen pitäisi tuntua työläältä tai ahdistavalta. Eihän kaikki mitään väkijoukkoa ympärilleen kaipaa, mutta ystävä tai kaksi ei liene paha asia. Kannattaa tosissaan yrittää tsempata itseään, ettei ihan erakoidu.
Käy hyvin paljon sääliksi miestä. Miten mies kehtaa lähteä omien kavereidensa kanssa johonkin, jos olet aina kotona? itse muutin juuri uudelle paikkakunnalle ja olen nyt aloittanut kavereiden hankkimisoperaation täältä, ei ole kuitenkaan ihmisellä ihna tervettä ripustautua vain siihen yhteen ihmiseen ja lapsiin..
[QUOTE="aapee";26141795]Miten muihin yksin synnyttämään menneisiin on suhtauduttu? Ihmetteleekö kätilöt tms?[/QUOTE]
En huomannut mitään ihmeellistä suhtautumista. Toisaalta, en ole kovin herkkä aistimaan mitään paheksuntaa tmv, koska asia ei varsinaisesti kiinnosta. Salissa en ollut lainkaan yksin, mutta en siellä kyllä ehtinyt ollakaan kuin pari minuuttia ennen kuin lapsi syntyi. Hyvin meni, itse tykkään mieluiten synnyttää omissa oloissani.
Ei ne mitään ihmetelleet, kysyivät onko joku tulossa mukaan ja sanoin että ei. Kun lapsi oli syntynyt, kysyivät soitetaanko jollekin ja pyysin ilmoittamaan lapsen isälle että homma on hoidettu ja kaikki hyvin.
En huomannut mitään ihmeellistä suhtautumista. Toisaalta, en ole kovin herkkä aistimaan mitään paheksuntaa tmv, koska asia ei varsinaisesti kiinnosta. Salissa en ollut lainkaan yksin, mutta en siellä kyllä ehtinyt ollakaan kuin pari minuuttia ennen kuin lapsi syntyi. Hyvin meni, itse tykkään mieluiten synnyttää omissa oloissani.
Ei ne mitään ihmetelleet, kysyivät onko joku tulossa mukaan ja sanoin että ei. Kun lapsi oli syntynyt, kysyivät soitetaanko jollekin ja pyysin ilmoittamaan lapsen isälle että homma on hoidettu ja kaikki hyvin.
A
"aapee"
Vieras
Ei mun mieskään mahdottomasti kavereidensa kanssa missään käy, parhaat kaverinsa ovat samassa työpaikassa ja sit siellä satojen kilometrien päässä mistä mies kotoisin. Mies käy siellä välillä lasten kanssa, mä harvemmin menen mukaan.
Ja miten niin mä olen aina kotona? Toki olen nyt hoitovapaalla että töissä en käy mutta kyllä mä harrastan ja käyn lasten kanssa jossain (esim. isompien kanssa leffassa tai pienempien kanssa kauppakeskuksessa tai ihan yksin ostoksilla).
Kyllä mä talvella pari kertaa kävin yhden tutun luona kylässäkin mutta ei sekään oo mikään sellainen tuttu joka vois meidän lapsia tulla vahtimaan (ihan töittensäkään takia)
A