Mä just mietin et oon niin säälittävä

[vieras]

Oon suhteessa, jossa mulla ei pahemmin tunteita miestä kohtaan, ollaan kaikesta eri mieltä ja halutaan ihan eri asioita, meillä on pieni lapsi jota en halunnut (pillerit petti), oon lihonnut ja inhoon itteeni (163cm ja 73kg), oon menettänyt melkeen kaikki kaverit (kavereilla ei lapsia ja kaikki vaan käy baareissa, opiskelee, käy töissä ja viettää aikaa kavereiden kanssa) ja oon masentunut enkä jaksa melkeen ikinä lähteä mihinkään kotoa vaan vietän aikani neljän seinän sisällä.

Oon niin säälittävä, en tee asioille mitään, makaan vaan kotona.

 

[aaa]

ei lapsen kannalta kovinkaan hyvä.. lapsi saattaa alkaa oireilla vanhempana kun huomaa ettei ole toivottu ja äiti vaan makaa päivät pitkät kotona..

 

[niina]

Et sä ole säälittävä, vaan sun valinnat on ollut huonoja. Tee lista asioista joita haluat muuttaa, ja mieti vielä miten voisit niihin itse vaikuttaa. Eli jos todella haluat eroon miehestösi, niin onko yh-elämä niin ruusuista kun kuvittelet? Joskus ihminen kokee, että oma elämä ei ole hallussa, niin siitä syyttää ympärillään olevia. Voisko sullakin olla näin?

 

[vieras]

Mullakin on vähän sama juttu.
Ei ole yhtään kaveria enään :/
Lapsen kanssa ollaan päivät kaksistaan.
Miestä kyllä rakastan ja hän on ihana,päivät hänkin on töissä.
töitä olen koittanut etsiä,mut ei oikein innosta.
Autoakaan en omista,ei päästä oikein mihinkään liikkumaan kotoolta.
Välillä jaksan rannalla käydä lapsen kanssa ja hiekkalaatikolla istuskella.

 

[ap]

Eniten inhoon vaan sitä, etten saa aikaiseksi mitään. Mä haluisin olla hyvä äiti ja hyvässä kunnossa ja saada taas ystäviä ja ylläpitää jonkinlaista sosiaalista elämää mut en vaan onnistu missään. Ja laihduttaa mä voisin jos vaan tekisin jotain enkä istuis kotona ahmimassa, kaverit tosin vaikeempi juttu ku niitä ei ennenkään ollut paljon ja nyt ei oikeastaan sitäkään.

 

[ev]

oi, toi on kun kun kertomaa. tosin mulla lapset jo koulussa ja mä olen senkuin lihonut kaikki nää vuodet. kaikki alkoi kuitenkin vain 5kg ylipainosta. nyt painan jo 120kg...

mua ei van nappaa mikään. en jaksa mitään. ennen olin siisti ihminen, iloinen ihminen. se on vain harmaa muistikuva jossain. olin täsä välissä vakavasti masentunutkin, söin lääkkeitä ja olin 1v verran kunnossa. olin taas oma itseni. nyt taas viimeisen puoli vuotta olen ollut vaan.... no, mikä olisi oikea sana. turta.

 

[ap]

Mullakin on vähän sama juttu.
Ei ole yhtään kaveria enään :/
Lapsen kanssa ollaan päivät kaksistaan.
Miestä kyllä rakastan ja hän on ihana,päivät hänkin on töissä.
töitä olen koittanut etsiä,mut ei oikein innosta.
Autoakaan en omista,ei päästä oikein mihinkään liikkumaan kotoolta.
Välillä jaksan rannalla käydä lapsen kanssa ja hiekkalaatikolla istuskella.

Ootko minkä ikänen? Mä oon vasta 23, harmittaa kun ei oo elämässä mitään, muut viettää nuoruttaan, matkustelee, opiskelee, tekee kaikkea... Mä vaan istun kotona lihoamassa ja surkuttelemassa mun elämää. Mä asun vielä pk-seudulla et täällä sentään pääsee liikkumaan ihan minne haluu mut mihin mä menisin? No käyn mä tietty ruokakaupassa

 

[ap]

Mä vaan notkun tällä palstalla kaiken aikaa ja luen nuorten menestyvien ihmisten blogeja ja kadehdin heidän elämäänsä. Vituttaa etten saa itteeni niskasta kiinni ja hankittua itelleni elämää.

 

[nereida]

Olisiko sinun mahdollista yrittää hankkia äitikavereita? Vaikka palstan kautta tai puistosta tai vaikka seurakunnan lapsikerhoista? Niin saat samassa elämäntilanteessa olevilta vertaistukea, seuraa ja ystävyyttä. Yleensä elämä alkaa maistua kun löytyy ihmisiä jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa. Aloita uusi harrastus, sellainen mihin lapsenkin voi ottaa mukaan. Kun saat edes yhden asian aktivoitua, alat huomaamattasi aktivoitua muillakin elämän osa-alueilla

 

[voi lapsi raukkaa]

Olisit antanut sdoptoitavaksi lapsesi

 

[ap]

Olisiko sinun mahdollista yrittää hankkia äitikavereita? Vaikka palstan kautta tai puistosta tai vaikka seurakunnan lapsikerhoista? Niin saat samassa elämäntilanteessa olevilta vertaistukea, seuraa ja ystävyyttä. Yleensä elämä alkaa maistua kun löytyy ihmisiä jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa. Aloita uusi harrastus, sellainen mihin lapsenkin voi ottaa mukaan. Kun saat edes yhden asian aktivoitua, alat huomaamattasi aktivoitua muillakin elämän osa-alueilla

Oon muutaman kerran yrittänyt palstan kautta, ei oikeen onnistunut Puistossa en edes käy, mies vie aina lapsen puistoon ja mä istun kotona. Joka päivä mietin, että huomenna mä lähden lapsen kanssa puistoon mut en oo vieläkään mennyt Mä tiedän, että jotain pitäisi tehdä, ei tää nyt kovin tervettä ole.

 

[vieras]

Minkäikäinen lapsi? Kannattaisi lähteä opiskelemaan tai töihin ennen kuin hajoat kotiisi. Se on jo hyvä alku olla syömättä ja lihomatta kotona, kun töissä ja koulussa on tietyt ruoka-ajat ja muutenkin säännöllinen päivärytmi, paikka minne mennä aamulla ja ryhmä, johon kuulut.

 

[ap]

Olisit antanut sdoptoitavaksi lapsesi

No eipä tuo mies olisi suostunut, hän on kuitenkin hyvä isä.

 

[nereida]

Mitäs jos menisit miehen ja lapsen mukana puistoon, ja siitä se alkaa? Ota vaikka puistohetkiin kamera mukaan ja nappaa hauskoja kuvia lapsen leikeistä Tee niistä lapsi-äiti albumi Minkä ikäinen lapsesi on? Ilmoittaudu harrastusryhmään, ihan mihin tahansa.. vauva-uintiin tai naperoliikuntaan, satujumppaan jne. Niin saat ainakin lähdettyä kotoa pois. Missä päin asutte?

 

[nereida]

Mitäs jos menisit miehen ja lapsen mukana puistoon, ja siitä se alkaa? Ota vaikka puistohetkiin kamera mukaan ja nappaa hauskoja kuvia lapsen leikeistä Tee niistä lapsi-äiti albumi Minkä ikäinen lapsesi on? Ilmoittaudu harrastusryhmään, ihan mihin tahansa.. vauva-uintiin tai naperoliikuntaan, satujumppaan jne. Niin saat ainakin lähdettyä kotoa pois. Missä päin asutte?

Ja aloita blogi! Voit alkaa bloggaamaan kuvillanne ja pikkuhiljaa se saattaa innostaa keksimään vaikka mitä hauskaa tekemistä, jonka vieläpä voit jakaa kaikille! Tee itsestäsi nuori, menestyvä bloggaaja! Ei se vaikeaa ole

 

[ap]

lapsi on vuoden. Koulusta just valmistuin mut oman alan töitä ei oikeen ole ja uudet opinnot jossain vaiheessa kyllä houkuttelisi...jos vaikka jonkun kaverinkin löytäisi, tosin en kyllä lukiosta ja ammattikorkeastakaan pahemmin kavereita saanut.

 

[vieras]

lapsi on vuoden. Koulusta just valmistuin mut oman alan töitä ei oikeen ole ja uudet opinnot jossain vaiheessa kyllä houkuttelisi...jos vaikka jonkun kaverinkin löytäisi, tosin en kyllä lukiosta ja ammattikorkeastakaan pahemmin kavereita saanut.

Ala nyt etsiä kiinnostavaa koulutusta, niin voit alasta riippuen ehkä jo ensi keväänä aloittaa opinnot, tai sitten ensi syksynä.

 

[ap]

Kiitos, ootte tosi kannustavia kaikki! Mä haluun vaan saada itteeni niskasta kiinni ja elämälle jonkun suunnan, tiedän et oon tehnyt huonoja valintoja ja oon laiska mut kai tästä pääsee vain ylöspäin.

 

[ei hyvä]

ei lapsen kannalta kovinkaan hyvä.. lapsi saattaa alkaa oireilla vanhempana kun huomaa ettei ole toivottu ja äiti vaan makaa päivät pitkät kotona..

Lapsesta tulee myös sulkeutunut kun ei saa kontaktia äitiin, ei näe tunteita, hellyyttä, äiti vain makaa. Lapsi matkii vanhempiensa ilmeitä.