Mä kadun että olen tehnyt noita lapsia!

[3 pienen erittäin väsynyt äiti]

Matoja! Täitä! Matoja! Täitä!

En syö! Hyi mitä ruokaa! En mene ulos! Tappelua tappelua tappelua!!

Miksi mä ikinä olen tehnyt noita lapsia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????

Jumankauta jos mä olisin mies, mä olisin lähtenyt jo kauan sitten!! Mä en kestä tätä jatkuvaa työtä työtä työtä. Työtä kotona, työtä töissä!!!

Koko ajan joku on vinossa ja sitten helvettttti joutuu siivomaan kun on taaas matoja ja täitä!!!!!!!!

Ja voitte uskoa että helevata mä seisoisin päälläni että tänne ei tulisi noita paskoja....

Mä olen niin hirveän väsynyt tähän kaikkeen, ja KUN TÄMÄ KAIKKI SONTA EI EDES LOPU!!!

Mä lähtisin kävelemään heti jos mä vaan voisin.....

 

[M]

Äläs nyt. Sä olet siellä HYVIN HYVIN tärkeä!! :hug:

 

[Satu]

Halit. Kuulostaa hyvin tutulta jos yhtään helpottaa sinua

 

[väsymystä täälläkin]

samat aatokset käy mielessä täälläkin aina ajoittain... Onneks ne ei yleensä kestä hyvin kauan. Voimia ja käy katsomassa lapsiasi sitten kun ne nukkuu niiiiin suloisina sängyissään Sit taas muistaa et kyllä ne on silti ihaninta maan päällä!

 

[ixus]

:hug: Hengitä sisään ja ulos ja todellakin, sinä olet äärettömän tärkeä ihminen siellä kotona.

 

[kaksonen67]

yritä ottaa omaa aikaa aina kun vain voit... mä odotan joskus vaatteet päällä et kello olis jo 5 ja mies tulis töistä, mä lähen yleensä kirjastoon vaikken aina mitään lainaakkaan.
Mutta se ihana hiljaisuus,hermolepo. ja taas jaksaa muutaman päivän...
tai vie lapset anopille, mummolaan, kaverille minne vaan joskus hetkeksi, ei se tartte olla joskus kuin tunti ja maailma tuntuu jo toisenlaiselta...

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Ota omaa aikaa, vaikka väkisin. Ei kukaan jaksa jos ei saa hetkeäkään omaa aikaa. :hug:

 

[ap]

Kiitos vastauksista! Tukea ja rohkaisua tarvitsen, olen jotenkin ihan lukossa....

Lapset olivat isänsä kanssa mökillä ja sain olla kokonaista kaksi päivää yksin kotona / töissä. Ja kun he tulivat takaisin, menin ihan shokkiin siitä, kuinka stressaannuin 100 % vaan siitä että he tulivat. Järkytyin, olen ihan järkyttynyt siitä tunteesta mikä tuli, että "taas se hässäkkä alkaa, mä en jaksa enkä kestä enkä pysty"...

Mun kurkkua kuristaa kun mä tulen töistä kotiin ja täällä odottaa taas tämä järkyttävä kaaos. Ja kun koulut alkaa, tokaluokkalaiset ovat taas niin intoa piukassa ja koko hässäkkä rämähtää käyntiin...

Ja kun tuo täiepidemia taas kouluissa alkaa, niin mä kärsin jo nyt unettomia öitä siitä hässäkästä. Ja kun näitä matoja on koko ajan vaikka mitä tekisi.....

Mä en jaksa enkä mä halua, mä HALUAN POIS!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kokonaan pois!!!!!!!!!!!

 

[Mrs Cunningham]

usko vaan ap, et ole yksin noitten ajatustesi kanssa, meitä on monta kanssasisarta samoissa aatoksissa. Kantapään kautta sitä on opittava siihen , että ilman omaa aikaa ei jaksa arkea. Omaa aikaa ajatuksille, hiljaisuudelle, ystäville, harrastuksille, lomalle, hyvälle kirjalle tms. Eräs ystäväni lähti 2 viikoksi etelän lomalle kolmen lapsen jälkeen. Nuorimmainen aloitti koulun niin siinä vaiheessa mamma otti ja lähti. Otti takas kaiken. Sanan hyvässä merkityksessä. Itse olen alkanut harrastamaan liikuntaa ja käyn ystävien kanssa syömässä ja leffassa, ostoksilla, kahvilla. Jo se, että saa käydä kaupassa YKSIN on ylellisyyttä jota oppii arvostamaan vasta kun on jäänyt "jumiin" sinne kotiin lasten kanssa. Lenkillä saan ajatella ja vaikka puhua kännykkään ilman häiriötekijöitä. Sillä aikaa puoliso hoitaa esim lapsen nukkumaan laiton muine asiaan kuuluvinen rutiineineen. On se kiva mennä kotiin kun lapset on jo untenmailla ja saa rauhassa mennä suihkuun ja vaikka vain istuksia ittekseen sen jälkeen. Olisiko sinulla esim sukulaisia, lasten kummeja, ystäviä jotka pystyisivät katsomaan lapsia jotta saisit välillä hengähtää? Kuuluuko perheeseen puoliso joka voisi myös osallistua peheen rutiineihin ja auttaisi sillä tavoin? Voisitteko palkata esim siivojan, tai voisiko esim äitisi tulla tekemään välillä ruokaa teille ja pyykkäämään?

 

[a.p.]

usko vaan ap, et ole yksin noitten ajatustesi kanssa, meitä on monta kanssasisarta samoissa aatoksissa. Kantapään kautta sitä on opittava siihen , että ilman omaa aikaa ei jaksa arkea. Omaa aikaa ajatuksille, hiljaisuudelle, ystäville, harrastuksille, lomalle, hyvälle kirjalle tms. Eräs ystäväni lähti 2 viikoksi etelän lomalle kolmen lapsen jälkeen. Nuorimmainen aloitti koulun niin siinä vaiheessa mamma otti ja lähti. Otti takas kaiken. Sanan hyvässä merkityksessä. Itse olen alkanut harrastamaan liikuntaa ja käyn ystävien kanssa syömässä ja leffassa, ostoksilla, kahvilla. Jo se, että saa käydä kaupassa YKSIN on ylellisyyttä jota oppii arvostamaan vasta kun on jäänyt "jumiin" sinne kotiin lasten kanssa. Lenkillä saan ajatella ja vaikka puhua kännykkään ilman häiriötekijöitä. Sillä aikaa puoliso hoitaa esim lapsen nukkumaan laiton muine asiaan kuuluvinen rutiineineen. On se kiva mennä kotiin kun lapset on jo untenmailla ja saa rauhassa mennä suihkuun ja vaikka vain istuksia ittekseen sen jälkeen. Olisiko sinulla esim sukulaisia, lasten kummeja, ystäviä jotka pystyisivät katsomaan lapsia jotta saisit välillä hengähtää? Kuuluuko perheeseen puoliso joka voisi myös osallistua peheen rutiineihin ja auttaisi sillä tavoin? Voisitteko palkata esim siivojan, tai voisiko esim äitisi tulla tekemään välillä ruokaa teille ja pyykkäämään?

Mies tekee tätä taloa niin, että mulle jää täysin koko koti. Myös tämä helvatun matosiivous ja pyykkäys...

Ja kun nuorimmaisen terapiat alkaa, kolme kertaa viikossa, musta tuntuu että hirressä roikutaan...

Mun äiti on joskus mulle tehnyt pakkaseen ruokaa, mutta lapset eivät ole suostuneet syömään niitä ruokia

Siivouksiin ja pyykinpesuun se on liian vanha ja väsynyt.

Mä haluaisin siivojan, mutta olen varma että se omissa räteissään tuo meille kaikkia öllöjä, vaikka jotain kirppuja :/ Mä olen ihan vainoharhainen jo...

Mulla on joskus ollut siivooja, mutta se hajotti niin paljon paikkoja ja tavaroita, että se jäi vaan muutamaan kertaan...

MÄ olen niin umpikujassa, että en pysty enää nukkumaan, ja sitten kaikki ajatukset kasaantuvat... Mulla on fibromyalgia jota en pysty enkä jaksa hoitaa, ja sitten kaikki on ihan pielessä...

Mikään ei auta!

 

[helmeilevä urpo]

no oikein paljon voimia sulle sinne koita kestää :hug:

 

[jaksamista]

Etteköhän te onnistu sen luotettavan siivoojan jostain löytämään. Se ainakin helpoittaisi arkea.

 

[lääkäriin]

kannattaisi mennä jutteleen jollekkin ammattilaiselle joka osaa kuunnella paremmin ja neuvoa mitä tolle sun ahdistukselle pitäis tehdä (lääkitystä) soita paikkakuntasiterveyskeskukseen ja kerro jaksamisestasi niin saat varmasti apua ei täältä 2+sivustoilta oikein kunnollista apua saa.

 

[ap]

kannattaisi mennä jutteleen jollekkin ammattilaiselle joka osaa kuunnella paremmin ja neuvoa mitä tolle sun ahdistukselle pitäis tehdä (lääkitystä) soita paikkakuntasiterveyskeskukseen ja kerro jaksamisestasi niin saat varmasti apua ei täältä 2+sivustoilta oikein kunnollista apua saa.

Olet varmasti oikeassa, nyt vaan tuntuu että olen niin yksin ja ainoa joka tuskailee...

 

[hmmm]

Minun mielestäni sinulla on alkavaa paniikkihäiriötä stressin takia, pelkäät sairauksia ym. Tarviitkos masennuslääkkeitä? Keskusteluapua?

 

[ö]

sama täällä Meillä vieläpä vanhin lapsista kiukkuinen teini ja kahdella muulla ollut tänään muuten vain vaikea päivä. Eikä meillä edes ketään kelle viedä lapsia hoitoon, nuorimmainen 2v ei ole olut yhtään yötä erossa minusta...