Mä kuolen tähän hetkeen..

["yksin"]

Musta tuntuu siltä etten mä voi jatkaa näin mutta en toisinkaan. Mä olen tullut siihen pisteeseen etten mä enää voi elää tässä perheessä, mä en voi enää elää mieheni kanssa. Siitä ihmisestä jota joskus rakastin on tullut kylmä ja tunteeton, välinpitämätön. Näin sen kyllä jo vuosi sitten, mutta olen vain sokeasti kulkenut eteenpäin.. Olen tietoisesti sulkenut silmäni ja vain toivonut parasta, toivonut etten astu harhaan.. Mä tiedän etten mä pysty kaikkeen yksin.. Mä tiedän että mun elämäni suurin haaveeni tuhoutuu samalla.. Miten tämän kestää? Musta tuntuu että mä kuolen tähän hetkeen..

 

["mä"]

No joo, et ole ainoa, joka tuntee noin eikä tuo varmaan ole ainoa kerta elämässäsi, kun koet noin. - Mitä konkreettista on tapahtunut?

 

["yksin"]

[QUOTE="mä";24242467]No joo, et ole ainoa, joka tuntee noin eikä tuo varmaan ole ainoa kerta elämässäsi, kun koet noin. - Mitä konkreettista on tapahtunut?[/QUOTE]

Ei oikeastaan mitään ole tapahtunut. Hitaasti olemme ajatuneet erillemme, minä pitäen kiinni kynsin hampain niistä pienimmistäkin hetkistä kun olen voinut tuntea rakkautta. Peläten päivää kun huomaan ettei sitä enää ole.

 

["yksin"]

nyt kuitenkin on tullut se hetki kun ei enää voi teeskennellä. En voi enää edes pettää itseäni ja uskotella että vielä tästä noustaan.

 

["hupakko"]

Blaa blaa. Ompahan eri teatraalista tekstiä. Se on kuule elämää, mitään semmosta rakkautta ookkaan joka vanhuuteen asti olis uunituoreen tuntusta. Välillä väljähtyy, kuuluu asiaan. Ihmissuhde siinä ku muutki, ylä-ja alamäkineen. Jos paremmin ymmärrät, sanon sen näin: ruusuissa on piikkinsä.

 

["vieras"]

Tuo hetki on raastava, mutta toisaalta myös vapauttava. Voimia sinulle mitä ikinä päätätkin tehdä :hug:

 

["yksin"]

[QUOTE="vieras";24242504]Tuo hetki on raastava, mutta toisaalta myös vapauttava. Voimia sinulle mitä ikinä päätätkin tehdä :hug:[/QUOTE]

Ei mun taida tarvita tehdä mitään. Mies antoi avaimensa lähtiessään ja sanoi että mennään siihen tahtiin kun musta tuntuu. Poishan tästä on muutettava kun tämä on miehen talo..

 

["yksin"]

[QUOTE="hupakko";24242502]Blaa blaa. Ompahan eri teatraalista tekstiä. Se on kuule elämää, mitään semmosta rakkautta ookkaan joka vanhuuteen asti olis uunituoreen tuntusta. Välillä väljähtyy, kuuluu asiaan. Ihmissuhde siinä ku muutki, ylä-ja alamäkineen. Jos paremmin ymmärrät, sanon sen näin: ruusuissa on piikkinsä.[/QUOTE]

tiedän kyllä että rakkauden määrä ei ehkä pysy vakiona, mutta sitten kun lakkaa välittämästä niin ei taida ruusuissa olla terälehtiä enää ollenkaan..

 

["hupakko"]

Sori nyt vaan, mutta musta tää ketju on jotensakin viihdyttävä Ihan kun paluu teinivuosiin ja sinäminän palstalle..