Mä luovutan. En enää edes yritä etsiä kavereita tai ystäviä.

[Keittiönoita]

Minä olen kiinnostunut samoista aiheista kuin ap, ja mielelläni olisin tutustunut / tutustuisin johonkuhun sellaiseen, joka tulee juuri niistä asiosta juttelemaan!

Niin koskas me tavataan?

 

[mä]

Laitoin sulle tuonne jo, että olen itsekin Pirkanmaalta. Osa kiinnostuksen kohteista osuu yksiin ja jos olet sellainen ihminen, että joskus kiinnostaisi iltaa istua ja pohtia elämän syviä asioita niin musta sais kyllä kaverin. Itseltäni puuttuu sellainen ystävä, joka jaksaisi oikeasti keskustella asioista myös ilman lasten läsnäoloa.

 

[Hemulitar]

pirkanmaalta myös, kirjaudu ja laita yv :tä,niin
katsotaan, löytyykö meiltä kenties jotain yhteistä, muutkin toki, ja etenkin uusperheellisiä.

 

[Sarru]

Tää on niin tuttu ilmiö, enkä suostu ajattelemaan että minussa olisi vikaa. Ku ei ole luontevaa ja yhteistä säveltä nii ei kai ne sitte saa tuulta purjeisiin sellaiset yritykset ystävystyä. Harmi. Olen kans yrittänyt löytää lapsilleni ja itselleni kavereita ku uusia asukkeja ollaan täällä, ehkä ajan kanssa löydänki mutta en rupea väkisin vääntään. Taidamme haaveidemme mukaan keretä muuttamaan lappiin ennen kuin ystäviä löytyy tai sitte ku muutto koittaa niin joku tuntuukin oikealta ystävältä. Sellaista elämä on.

 

[JonnaÄiti]

ja jos mä saan täällä samassa ketjussa valittaa, niin joskus ( näin uskon ) muutamat suhteet ovat jääneet solmimatta siksi koska olen yh ja tavallinen duunari.
Että =)

 

[Lilii lisänimetön]

Minä olen kiinnostunut samoista aiheista kuin ap, ja mielelläni olisin tutustunut / tutustuisin johonkuhun sellaiseen, joka tulee juuri niistä asiosta juttelemaan!

Niin koskas me tavataan?

Kunhan aikatauluista sovitaan =) Pitääkö antaa joku uhrilahja?

 

[vieras]

Mitä tulee tuohon muiden kanssa toimeen tulemiseen, niin oliskohan niin, että otat kaiken vähä liian vakavasti. Rehellisesti sanottuna lepposet ja hyväksyvät ihmiset saavat kavereita ja tutustuvat... sellaiset, jotka ei odota muilta liikoja. Eivätkä vaadi mitään. Muut aistivat paljon asioita, joita sinä et ehkä sano ääneen...

Tämä on totta, että pieni relaaminen ei varmasti olisi ap:llekaan pahitteeksi. Ehkä jännittää jo etukäteen kaikkia kohtaamisia, kun haluaa niin epätoivoisesti, että hänestä pidetään. Ota sellainen asenne, että kun tapaat ihmisen, ole hänestä kiinnostunut, mutta älä ajattele, että tästä on nyt tultava sinun uusi bestis, älä vaadi liikaa.

Mutta kun mut feidataan siis siinä vaiheessa jo, ennen kuin tavataan. Nää ihmiset, jotka täälläkin laittaa ilmoituksia, joissa etsitään kavereita. Muhun on vaikea tutustua "livenä" mutta kirjoittaessa osaan ilmaista itseni paremmin. Ehkä se on huono juttu sitten.

No siis, noissa ilmoituksissa on se, että monille voi tulla niitä vastauksia aika paljon ja vaikka aluksi luulisikin että on aikaa kirjoitella, niin lopulta huomaa, ettei ehdikään. Tämä on siis aivan yleinen piirre eikä mitenkään johdu sinun persoonastasi. oikeesti. Sehän oli ihan sama homma jo lapsena kirjekavereiden kanssa. Minä olisin mielellään ystäväsi, mutta pelkään tuottavani sinulle uuden pettymyksen, koska en ehdi enkä muista aina kirjoitella ja tiedän sen.

 

[päätön]

Minä olen kiinnostunut samoista aiheista kuin ap, ja mielelläni olisin tutustunut / tutustuisin johonkuhun sellaiseen, joka tulee juuri niistä asiosta juttelemaan!

Niin koskas me tavataan?

Kunhan aikatauluista sovitaan =) Pitääkö antaa joku uhrilahja?

pitää, tiedän mikä toimii ja voin antaa neuvoja yyveellä B)

 

[hei!]

Onko Mänttä-Vilppula toivottoman kaukana ap:sta nähden? :wave:

 

[Lilii lisänimetön]

pitää, tiedän mikä toimii ja voin antaa neuvoja yyveellä B)

Jaha, kysyn...

 

[Keittiönoita]

No siis, noissa ilmoituksissa on se, että monille voi tulla niitä vastauksia aika paljon ja vaikka aluksi luulisikin että on aikaa kirjoitella, niin lopulta huomaa, ettei ehdikään. Tämä on siis aivan yleinen piirre eikä mitenkään johdu sinun persoonastasi. oikeesti. Sehän oli ihan sama homma jo lapsena kirjekavereiden kanssa. Minä olisin mielellään ystäväsi, mutta pelkään tuottavani sinulle uuden pettymyksen, koska en ehdi enkä muista aina kirjoitella ja tiedän sen.

Näinpä juuri. Mä olen saanut uusia ystäviä ja kavereita ihan vaan kirjoittelemalla täällä Mitäs nyt?:illä. Mulla ei ole aikaa pitää tiivistä yhteyttä kehenkään, mutta eipä vielä ole tullut eteen tilannetta, etten olisi saanut seuraa kahville, ravintolaan syömään, baariin, messuille tai edes Tallinnan matkalle.

Jos on parempi kirjoittamaan kuin puhumaan, kannattaa kirjoitella tarpeeksi pitkään ennenkuin ehdottaa tapaamista. Mitä paremmin toisen "tuntee", sen helpompaa on huomioida tavatessa sekin, että toinen ei olekaan niin puhelias irl.

 

[Hahahaa]

Pirkanmaalla asun.

vähän kaukana minusta. mutta itse olen oppinut puhumaan myös tavallisista aiheista ja toki on niitä, jotka katsovat heti kieroon, kun käytät edes jotain epätavallisempaa sanamuotoa jutellessa yms. mutta on myös niitä, jotka pitää pientä erilaisuutta ihan mukavana. On ihan turha yrittääkään ystävystyä ihmisen kanssa, joka ei selvästikään pysty kestämään erilaisuutta. Luota minuun, on olemassa ihan äiti-ihmisiä, jotka pystyy kestämään erilaisuuden, kunhan sinäkin pystyt kestämään sen, että he eivät puhu filosofiasta tai ihmisoikeuksista.

Missä sä sit "vieras" asut? Minäkin kaipaan seuraa, asun helsingissä..

jyväskylässä

Mä osaan jutella ihan mistä vaan tarvittaessa, olen kiinnostunut kaikesta. Siksi lähinnä koska haluan oppia koko ajan, ja nimenomaan toisilta ihmisiltä oppii...
mutta: kestäiskö ap sen, että pidän myös pieruhuumorista, mustasta, nauran simpsoneille esim jne?
Osaan siis tarvittaessa olla "pinnallinen".

Onko pieruhuumori pinnallista?

Pieruhuumorihan se vasta syväl(lis)tä on

 

[Keittiönoita]

Kunhan aikatauluista sovitaan =) Pitääkö antaa joku uhrilahja?

Koitetaan kesän aikana nähdä Mä koitan joskus saada sen lomani, mikä oli ja meni työn parissa.

 

[rillipäät vaivautukaa :)]

Mistä sä oot kiinnostunut? Mistä tykkään jutella? Mitä puuhailla?

Mä oon kiinnostunut kirjallisuudesta, käsitöistä, maalauksesta, filosofiasta, ihmisoikeuksista, museoista, teattereista, musiikista, runoudesta, mustasta huumorista, sarjakuvista, musiikista... Joo, tiedän että oon sitten muiden mielestä kuiva ihminen :/

Mä oon kiinnostunut noista samoista, ja mulle saa heittää meiliä. Asun pk-seudulla. Oon muustakin kiinnostunut, ihan juttelusta ja kahvilla käymisestä. Kauhean paljon en baareile, joten ikävä kyllä musta saa huonosti bailausseuraa.

Kauepana olevatkin voi kirjoittaa. Mulla 1 syksyllä 5 v tyttö, mutta ei haittaa minkäikäiset lapset sulla on.

piikkis_@_gmail.com (välit pois)

 

[Mystery]

:wave: Hei ap! Mulla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Tykkään käydä esim teatterissa ja taidenäyttelyissä. Harrastan käsitöitä (virkkaus on parasta =) ) ja esim joku käsityöpiiri olis ihana laittaa pystyyn. Asun Pirkanmaalla eikä ystäviä juurikaan ole... Joten jos vaikka "mustut" ja laitat yv.tä, niin tutustutaan =)

 

[Phoebsi]

Mä en ihan ymmärrä, miksi sen "erilaisen" pitäisi normalisoitua saadakseen ystävän? Eikä ap mun silmään edes vaikuta erilaiselta. Minäkin olen kiinnostunut samoista aiheista, ainoastaan sarjakuvista jutustelu jäisi vähemmälle, ellei sitten puhuta Nemistä.

Minäkään en hiekkalaatikon reunalla saa jutunjuuresta oikeastaan koskaan kiinni. En osaa jutella ihan kaikeasta enkä halua mennä kesken kaiken pälpättämään omiani. Harmi että ap asut kauempana, olisin mielelläni lähtenyt kanssasi museoon

 

[Riitta]

Missä sä ap olet tutustunut kymmeniin äiteihin? Ku nyt tapais edes muutamia joskus jossain!

Netin kautta pääasiassa, jonkun verran hiekkalaatikolla... onhan se siitäkin kiinni, että missä asuu. Ja mä oon tätä tehnyt jo kuitenkin vuosikausia, esikoisen syntymästä asti. Ja se on jo koululainen.

Minusta olisi kiva tutustua näin netitse ap:hen tai johonkuhun muuhun kirjallisuus/käsityö/sarjakuva/tms.-ihmiseen. Miten se yksityispostiin siirtyminen toimii? Pitääkö hankkia uusi sähköpostiosoite, jonka voisi panna julki viestinsä mukana?

 

[Keittiönoita]

Mä en ihan ymmärrä, miksi sen "erilaisen" pitäisi normalisoitua saadakseen ystävän? Eikä ap mun silmään edes vaikuta erilaiselta. Minäkin olen kiinnostunut samoista aiheista, ainoastaan sarjakuvista jutustelu jäisi vähemmälle, ellei sitten puhuta Nemistä.

Minäkään en hiekkalaatikon reunalla saa jutunjuuresta oikeastaan koskaan kiinni. En osaa jutella ihan kaikeasta enkä halua mennä kesken kaiken pälpättämään omiani. Harmi että ap asut kauempana, olisin mielelläni lähtenyt kanssasi museoon

Vastasit kysymykseesi itse Eli jos et siellä hiekkalaatikon reunalla osaa tai halua puhua niistä aiheista, mitkä muita hiekkalaatikolla olevia kiinnostaa, jäät ilman juttuseuraa. Ihmisen ei tarvitse sinänsä muuttua, mutta jos haluaa kavereita niistä, jotka haluavat jutella vain lapsista, on juteltava heidän kanssaan lapsista. Muutoin voi tuttavuus lopahtaa alta aikayksikön.

 

[Phoebsi]

Mä en ihan ymmärrä, miksi sen "erilaisen" pitäisi normalisoitua saadakseen ystävän? Eikä ap mun silmään edes vaikuta erilaiselta. Minäkin olen kiinnostunut samoista aiheista, ainoastaan sarjakuvista jutustelu jäisi vähemmälle, ellei sitten puhuta Nemistä.

Minäkään en hiekkalaatikon reunalla saa jutunjuuresta oikeastaan koskaan kiinni. En osaa jutella ihan kaikeasta enkä halua mennä kesken kaiken pälpättämään omiani. Harmi että ap asut kauempana, olisin mielelläni lähtenyt kanssasi museoon

Vastasit kysymykseesi itse Eli jos et siellä hiekkalaatikon reunalla osaa tai halua puhua niistä aiheista, mitkä muita hiekkalaatikolla olevia kiinnostaa, jäät ilman juttuseuraa. Ihmisen ei tarvitse sinänsä muuttua, mutta jos haluaa kavereita niistä, jotka haluavat jutella vain lapsista, on juteltava heidän kanssaan lapsista. Muutoin voi tuttavuus lopahtaa alta aikayksikön.

Mä en suostu muuttumaan sen takia. Odotan, että hiekkalaatikkovaihe menee ohi Tai eihän sitä koskaan tiedä, ehkä siihen reunalle istuu joku samanlainen kuin minä?

Oikeastaan ajattelin sitä, että miksi sen erilaisen pitää muuttua, miksi se tavallinen ei voisi hetken kuunnella sitä erilaista? Miksi pitää leimata liian hienoksi tai tärkeileväksi jos tykkää museoista ja filosofiasta?

 

[Keittiönoita]

Mä en suostu muuttumaan sen takia. Odotan, että hiekkalaatikkovaihe menee ohi Tai eihän sitä koskaan tiedä, ehkä siihen reunalle istuu joku samanlainen kuin minä?

Oikeastaan ajattelin sitä, että miksi sen erilaisen pitää muuttua, miksi se tavallinen ei voisi hetken kuunnella sitä erilaista? Miksi pitää leimata liian hienoksi tai tärkeileväksi jos tykkää museoista ja filosofiasta?

Sillä "tavallisella" ehkä on jo kavereita niin, ettei hän koe tarpeelliseksi saada lisää kavereita? Tai hän viihtyy siellä hiekkalaatikolla ilman juttuseuraakin? Eli hän ei koe tilannetta mitenkään ongelmalliseksi, joten siksi hänen ei tarvitse yrittää muuttuakaan.

 

[aija]

Miksi pitää etsiä jotain täydellistä ystävää?? Kauhean korkealle asetatte riman!
Minä olen nähtävästi teidän mittapuullanne erilainen ihminen, harrastan käsitöitä, olen kiinnostunut luonnonsuojelusta, kuuntelen mainstreamista poikkeavaa musiikkia, näytänkin vähän erilaiselta kun pukeudun tietyn tyylisesti. Silti minulla on paljon kavereita ja ystäviä, laidasta laitaan. Yksikään heistä ei ole täysin samanlainen kuin minä, joidenkin kanssa on ikäeroa 10v ja ainoa yhdistävä tekijä lapset ja että käymme samassa leikkipuistossa.
En ole ikinä kokenut vaikeaksi tutustua ihmisiin ja saada ystäviä, johtuisikohan sitten siitä että osaan puhua kaikenlaisista asioista, hymyilen ja olen kaikille ystävällinen. Menen juttelemaan tuntemattomienkin ihmisten kanssa ja kun tutustun heihin, esittelen heitä myös muille ystävilleni. Näin on tullut ihan huomaamatta luotua mukava kaveriporukka ympärille, aina löytyy kavereita lenkille, taidenäyttelyyn, leikkipuistoon, leffaan. Ja joskus tehdään jopa jotain kaikki yhdessä

 

[ap]

Miksi pitää etsiä jotain täydellistä ystävää?? Kauhean korkealle asetatte riman!
Minä olen nähtävästi teidän mittapuullanne erilainen ihminen, harrastan käsitöitä, olen kiinnostunut luonnonsuojelusta, kuuntelen mainstreamista poikkeavaa musiikkia, näytänkin vähän erilaiselta kun pukeudun tietyn tyylisesti. Silti minulla on paljon kavereita ja ystäviä, laidasta laitaan. Yksikään heistä ei ole täysin samanlainen kuin minä, joidenkin kanssa on ikäeroa 10v ja ainoa yhdistävä tekijä lapset ja että käymme samassa leikkipuistossa.
En ole ikinä kokenut vaikeaksi tutustua ihmisiin ja saada ystäviä, johtuisikohan sitten siitä että osaan puhua kaikenlaisista asioista, hymyilen ja olen kaikille ystävällinen. Menen juttelemaan tuntemattomienkin ihmisten kanssa ja kun tutustun heihin, esittelen heitä myös muille ystävilleni. Näin on tullut ihan huomaamatta luotua mukava kaveriporukka ympärille, aina löytyy kavereita lenkille, taidenäyttelyyn, leikkipuistoon, leffaan. Ja joskus tehdään jopa jotain kaikki yhdessä

Mähän en nimenomaan etsi mitään täydellistä ystävää. Ellei sitten täydellisyyttä ole se, että voi pitää joskus yhteyttä Mä en kaipaa edes siis mitään tiivistä, joka päiväistä yhteydenpitoa tai tiivistä yhdessäoloa.

Joku kyseli miksi äitiystäviä. Siksi kai, että mun mielestä olis kiva joskus tavata muita ihmisiä vaikka mä olen lasten kanssa kotona. Muutakin elämää mulla on, ja tapaan sen tiimoilta muita ihmisiä, mutta sellaisia kavereita tai ystäviä mulla ei ole, joiden kanssa vois olla päivällä kun olen lasten kanssa.

Mä olen itse kaikille ystävällinen, en puhu pelkästään omista kiinnostuksenkohteistani vaan muustakin, mutta kai sekin on ihan ymmärrettävää että mä haluan välillä jutella muustakin. Tai siis jos mä käytän vapaa-aikaani vaikka lukemiseen ja käyn vaikka jollain keikalla, niin tuntuu hassulta että en puhuis siitä koskaan mitään Mä olen ujo, mutta silti pärjään ihan hyvin. Ujo siinä mielessä, että mun on vaikea antaa itsestäni livena ihan sellainen kuva kuin mitä olen oikeasti Mulla on aina ollut paljon kavereita, mutta sellaisia joita voisin nyt tavata päivällä lasten kanssa ei juurikaan ole. Musta olis kuitenkin kiva tavata useammin ihmisiä lastenkin seurassa, useammin kuin siis mitä nyt. Mä en tiedä miksi mulla on aina ollut paljon kavereita mutta vähän ystäviä, mutta niin se vaan on

Ja tällä kertaa mulla nyt vaan meni hermot siihen, että olin taas tutustumassa uuteen ihmiseen, joka sitten yhtäkkiä lopettaa yhteydenpidon kokonaan (tää on vielä ihan ok) mutta sitten se, että pitää teeskennellä ettei näe mua vaikka tunnistaa minut. Ja tää ei ollut ensimmäinen kerta.

Ja mulla siis on myös ystäviä olemassa, eikä heistä kukaan ole minun kanssani samanlainen, jokainen oma persoonansa Valitettavasti vain elämä on kuljettanut meitä niin kauas toisistamme, että sellainen arkinen yhdessäolo ei ole oikein mahdollista

 

[vieras]

Miksi pitää etsiä jotain täydellistä ystävää?? Kauhean korkealle asetatte riman!
Minä olen nähtävästi teidän mittapuullanne erilainen ihminen, harrastan käsitöitä, olen kiinnostunut luonnonsuojelusta, kuuntelen mainstreamista poikkeavaa musiikkia, näytänkin vähän erilaiselta kun pukeudun tietyn tyylisesti. Silti minulla on paljon kavereita ja ystäviä, laidasta laitaan. Yksikään heistä ei ole täysin samanlainen kuin minä, joidenkin kanssa on ikäeroa 10v ja ainoa yhdistävä tekijä lapset ja että käymme samassa leikkipuistossa.
En ole ikinä kokenut vaikeaksi tutustua ihmisiin ja saada ystäviä, johtuisikohan sitten siitä että osaan puhua kaikenlaisista asioista, hymyilen ja olen kaikille ystävällinen. Menen juttelemaan tuntemattomienkin ihmisten kanssa ja kun tutustun heihin, esittelen heitä myös muille ystävilleni. Näin on tullut ihan huomaamatta luotua mukava kaveriporukka ympärille, aina löytyy kavereita lenkille, taidenäyttelyyn, leikkipuistoon, leffaan. Ja joskus tehdään jopa jotain kaikki yhdessä

Mähän en nimenomaan etsi mitään täydellistä ystävää. Ellei sitten täydellisyyttä ole se, että voi pitää joskus yhteyttä Mä en kaipaa edes siis mitään tiivistä, joka päiväistä yhteydenpitoa tai tiivistä yhdessäoloa.

Joku kyseli miksi äitiystäviä. Siksi kai, että mun mielestä olis kiva joskus tavata muita ihmisiä vaikka mä olen lasten kanssa kotona. Muutakin elämää mulla on, ja tapaan sen tiimoilta muita ihmisiä, mutta sellaisia kavereita tai ystäviä mulla ei ole, joiden kanssa vois olla päivällä kun olen lasten kanssa.

Mä olen itse kaikille ystävällinen, en puhu pelkästään omista kiinnostuksenkohteistani vaan muustakin, mutta kai sekin on ihan ymmärrettävää että mä haluan välillä jutella muustakin. Tai siis jos mä käytän vapaa-aikaani vaikka lukemiseen ja käyn vaikka jollain keikalla, niin tuntuu hassulta että en puhuis siitä koskaan mitään Mä olen ujo, mutta silti pärjään ihan hyvin. Ujo siinä mielessä, että mun on vaikea antaa itsestäni livena ihan sellainen kuva kuin mitä olen oikeasti Mulla on aina ollut paljon kavereita, mutta sellaisia joita voisin nyt tavata päivällä lasten kanssa ei juurikaan ole. Musta olis kuitenkin kiva tavata useammin ihmisiä lastenkin seurassa, useammin kuin siis mitä nyt. Mä en tiedä miksi mulla on aina ollut paljon kavereita mutta vähän ystäviä, mutta niin se vaan on

Ja tällä kertaa mulla nyt vaan meni hermot siihen, että olin taas tutustumassa uuteen ihmiseen, joka sitten yhtäkkiä lopettaa yhteydenpidon kokonaan (tää on vielä ihan ok) mutta sitten se, että pitää teeskennellä ettei näe mua vaikka tunnistaa minut. Ja tää ei ollut ensimmäinen kerta.

Ja mulla siis on myös ystäviä olemassa, eikä heistä kukaan ole minun kanssani samanlainen, jokainen oma persoonansa Valitettavasti vain elämä on kuljettanut meitä niin kauas toisistamme, että sellainen arkinen yhdessäolo ei ole oikein mahdollista

Mä tiedän ap niin TASAN mitä sä tarkoitat. Kirjoitat aivan kuin kirjoittaisit minun elämästäni vuosi sitten. Monet ei usko, että ihmiset on tuollaisia kohdatessaan pientäkään erilaisuutta, mutta se on totta. Itselleen ihmiset tosin harvoin selittävät asiaa niin, että "en halua enää nähdä siä, kun se on liian outo, kun se tykkää niistä sarjakuvistakin". Olen huomannut usein tilanteen, jossa sanon jonkun kommentin, joka ei ehkä ole ihan mikään maailman tavallisin asia sanoa siihen tilanteeseen, mutta se vaan tulee suustani. Ei kuitenkaan mitään loukkaavaa tai härskiä tms. Niin, ihmiset kattoo jotenkin jännästi ja sen jälkeen ne alkaa kytätä kokoajan mun sanomisia ja tekemisiä jotenkin tarkemmin ja lopulta johtopäätös on että ei, tuon kanssa ei olla ystäviä.

 

[ap]

Mulle voi kyllä kirjoittaa, kiva kuitenkin tutustua uusiin ihmisiin vaikkei kukaan sattuis olemaan just vierestä, eikä voida tavatakaan!

mun osoite on gohippogo@gmail.com

 

[Mitäs jos?]

Oikeesti mun tuli mieleen, että onko sun vaikea sanoa omia mielipiteitä? Ootko joo-joo-ihminen tai vastaavasti tuleeko sun töksäytettyä kömpelösti hyvällä tarkoitetut asiat? Jospa annat tietämättäsi vähän ristiriitaista viestiä, sellaista, ettei sua oikeestaan kiinnostais tutustua enempää.

Mä oon tosi avoin ja sellainen lörppä, että tulen juttuun tosi oudoissakin paikoissa. Mulla on yksi kaveri, josta olin ekan vuoden ajan varma, että se varmana inhoo mua ja mun lörpötystä. Mutta aina se vaan tuli silti koulussa lähelle istumaan eikä lähtenyt, vaikka miten jauhoin omiani. Vähitellen se kaveri alkoi avautumaan, alkuun aika tökeröstikin (pahoitin mieleni muutaman kerran, kun luulin sen kettuilevan mulle) mutta siitä se kuitenkin lähti ja nykyään ollaan tosi hyviä kavereita. Olen hänen poikansa kummi ja enää ei ole kuin muisto hänen ujoudestaan. Hän on meistä kahdesta nykyään se kovempi puhumaan Hän vain syttyi hitaampaa.