Mä olen kuulema välinpitämätön vanhempi, seuraavien asioiden perusteella:

["madame"]

Kun mun lapsi oli vauva, mä en elänyt kusi sukassa, vaan todellakin tiskasin ja katsoin tv:tä yms lapsen päiväunien aikaan (en meluamalla melunnut enkä möykännyt, mutta normaalit elämisen äänet...)

Kun lapsi esim.yöllä alkoi itkeä, en heti rynnännyt sen luo, vaan kuulostelin hetken millaista itku oli ja usein nukahtikin uudelleen.

En kantanut lasta sylissäni koko aikaa, koska mun piti tehdä myös paljon muita asioita ja lapsi tottui leikkimään keskenään jo pienenä. Ja tämä ei tarkoita etten ikinä pitänyt sylissä tai ikinä leikkinyt lapsen kanssa.

Nyt kun lapsi on eskari-ikäinen, niin saatan nukkua aamulla pidempään kun lapsi. Lapsi leikkii sen aikaa keskenään, katsoo tv:tä ja ottaa aamupalaa itse.
En palvele lapselle kaikkea nenän eteen, vaan esim.lasin voi ihan itse ottaa kaapista ja maidon jääkaapista ja kaataa siihen lasiin.
Lapsi vie joka ruokailun jälkeen omat astiansa tiskipöydälle ja iltaisin likaiset vaatteensa pyykkiin.

Jos lapsi "räjäyttää pommin" huoneessaan, niin saa myös aika pitkälle siivota itse, että tajuaa "tekonsa seurauksen" eikä luule, että joku on aina siivoamassa puolesta. Yhdessäkin siivotaan ja autan ja tietysti hoidan imuroinnit yms.
(Lelujen keräämistä vaadin myös lapsen kavereilta jos ovat sotkemiseen osallistuneet....)

Ruuat tarjoillaan ruoka-aikana ja jos ei maistu niin ei tarvitse syödä, mutta seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan.
Pöydässä ei pelleillä, ei lueta, eikä leikitä vaan syödään, jutellaan päivästä ja kaikesta.

Illalla kun lapsi menee nukkumaan, mennään iltapesulle, halitaan, peittelen ja se on siinä. Ei mitään satuja eikä lauluja ja sillä sipuli.

Ja näin MEILLÄ, mikä ei tarkoita että pitäisi olla KAIKILLA, mutta näistä asioista mut tuomittiin välinpitämättömäksi äidiksi. Olé!

no vauvaa ei tarte itkettää yksin,vaan silloin aikuisen kuuluu olla lähellä.

 

[Cecilia Algotsdotter]

[QUOTE="noh";24728731]Ihan varmasti on sekin positiivinen kokemus mutta ei se poista iltasadun tärkeyttä. Mikä siinä on niin kauheaa että lukisi iltasadun silloin tällöin?! Viekö se liikaa aikaa ja vaivaa? Ettekö KOSKAAN lue iltasatua??[/QUOTE]

Mä olen alkanut lukemaan iltasatua lapsille vasta viimeisen vuoden aikana. Aikaisemmin ihmettelin kyllä kovasti, miksi sitä ILTAsadun tärkeyttä niin korostetaan. Miksi siis? Meillä luettiin aamusatuja, iltapäiväsatuja, päiväsatuja ja vaikka mitä satuja, mutta ei kerta kaikkiaan koskaan sängyssä enää mitään. Lapset siellä selaili itsekseen lehtiä, mutta mä en nyt oikein edelleenkään ymmärrä, että miksi juuri iltasatu olisi jotenkin superhyperpositiivinen kokemus?

 

["moi"]

Toimin täysin kuten sinä! Ei mulle kukaan ole valittanut, fiksuna kasvattajana pitävät.

 

["moi"]

[QUOTE="moi";24728814]Toimin täysin kuten sinä! Ei mulle kukaan ole valittanut, fiksuna kasvattajana pitävät.[/QUOTE]

Paitsi iltasatu luetaan ja minun sängyssä ollaan tovi ennen kuin lapsi menee omaan petiin. Pidän tärkeänä iltaisin silittelyä, halimista ja juttelua. Kyllä eskarikin vielä hellyyttä kaipaa.

 

["vieras"]

kyllä, mulla on yksi lapsi. ja kyllä, se on ollut tietoinen valinta.

ja nimenomaan tuo on minun näkemys asiasta, en kai kenenkään muun puolesta vois kirjottaakaan..? mä ymmärrän sen, että vanhemmat on erilaisia ja jokainen varmasti toimii itse parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta tuo välinpitämättömyys-sana jotenkin jäi ärsyttämään... kun tiedän, etten ole välinpitämätön. tää "arvostelija" on aivan erilainen vanhempi kun minä ja siitä koko juttu johtuu, mutta en mä häntä silti hauku ylihuolehtivaks kanaemoks joka kasvattaa lapsensa pumpulissa -vaikka niin toisinaan ajattelenkin..

Miksi sitten kirjoitata lapsen leikkivän keskenään? Lapsihan leikki silloin yksin ja hoitaa aamutoimet yksin kun sinä nukut.

 

[Nyyh]

Minusta viestistäsi ja muiden äitienvastauksista huokuu nykyajan henki..lapsi itsenäistyköön mahdollisimman nopeasti ja toivotaan että hänestä on mahdollisimman vähän vaivaa vanhemmilleen. Ap:n kirjoituksesta selkeästi huokuu että saanut saman kohtelun lapsena jota toistaa lapselleen... surullista.

 

[tiiru]

Minusta viestistäsi ja muiden äitienvastauksista huokuu nykyajan henki..lapsi itsenäistyköön mahdollisimman nopeasti ja toivotaan että hänestä on mahdollisimman vähän vaivaa vanhemmilleen. Ap:n kirjoituksesta selkeästi huokuu että saanut saman kohtelun lapsena jota toistaa lapselleen... surullista.

Ai mitään ei saa tehdä helpommaksi vanhemmille? Mistä ap:n ja meidän muiden lapset jää paitsi?

 

[vakkari vierailee]

no voi anteeks tuo "keskenään" sana, ihan yhtä lasta sillä tarkoitan. mäkin teen asioita keskenäni eli yksin

hellyyttä ja rakkautta lapsi saa edelleen ja päivitääin.
ja sitten tohon "no vauvaa ei tarte itkettää yksin,vaan silloin aikuisen kuuluu olla lähellä."
mä olin lähellä, mutta mä myös tunnistin lapsen itkun et oliko hätä vai itkikö unissaan tms. kyse ei ole musta huudattamisesta jos ei heti hyökkää vauvan luo tyyliin: mikä sulla on hätänä??!!!! apuaaa!!!

 

[OT]

[QUOTE="vieras";24728824]Miksi sitten kirjoitata lapsen leikkivän keskenään? Lapsihan leikki silloin yksin ja hoitaa aamutoimet yksin kun sinä nukut.[/QUOTE]

Mistä päin olet kotoisin, jos et ole aikaisemmin kuullut tuollaista ilmaisua? Ainakin täällä itäisessä Suomessa ilmaisua "olla keskenään" käytetään niin yhdestä kuin useammastakin ihmisestä puhuttaessa.

 

[Phoebsi]

Kuulostaa ihan tavalliselta, eikä tietenkään ole kuvaus niistä asioista jotka teet lapsen kanssa ja ainoastaan niistä, vaan teilläkin varmasti päivät on joskus erilaisia?

Toivoisin, että moni muukin opettaisi lapsen pärjäämään hetken "keskenään" D) ja korjaamaan jälkensä, siivoamaan huoneensa. Ja jokainen tuntee oman vauvansa ja tietää, koska itku on hätäistä ja koska sellaista, että nukahtaa samoin tein uudelleen, kunhan kukaan ei mene sänkyyn kurkkimaan että mikä on? Siinähän se vauva herää.

 

["ilona"]

Ihan samanlaiselta kuulostaa mitä itekin oon tehny, kirjoja kyllä luetaan ennen nukkumaan menoo ja sen otan tavaks kun lapsi (nyt 1v2kk) siitä niin tykkää. Mut itsellä myös pyrkimys kasvattaa pojastani ITSENÄINEN mies, oma mieheni kun on viimesen päälle holhottu ja passattu lapsesta aikuisuuteen niin tiedän et se ei ole todellakaan puolisolle helppoa!

 

["Mira"]

Minä en ole koskaan lukenut lapsilleni iltasatua, mutta niin vain heistä on kasvanut fiksuja nuoria neitejä, jolla on sana hallussa, mielikuvitusta, ja koulunkäynti sujuu loistavasti...

 

["vieras"]

Mistä päin olet kotoisin, jos et ole aikaisemmin kuullut tuollaista ilmaisua? Ainakin täällä itäisessä Suomessa ilmaisua "olla keskenään" käytetään niin yhdestä kuin useammastakin ihmisestä puhuttaessa.

Olen asunut Länsi-, Keski- ja Pohjois-Suomessa enkä ole koskaan kuullut keskenään termin tarkoittavan samaa kuin yksinään.

 

[tiiru]

[QUOTE="vieras";24729187]Olen asunut Länsi-, Keski- ja Pohjois-Suomessa enkä ole koskaan kuullut keskenään termin tarkoittavan samaa kuin yksinään.[/QUOTE]

Mulle toi on ihan normi sana... Helsingissä olen ainoastaan asunut.
Enemmänkin tosin kuullut sitä " tee keskenäsi asia x" mutta kyllä noinkin.

 

["Iskä"]

Miksi naiset arvostelee niin usein ja kiihkeästi toistensa lastenhoitoa ja kasvatusta. Olen kuullut mm. purkauksen äidille jolla oli vauva kantoliinassa kasvot eteen päin. Mitä ihmeen merkitystä sillä on?

Lapset kasvaa ja voi hyvin vaikka ei hoideta juuri jonkin kultin oppien mukaan. Siinä sitä sitä vaan syyllistetään toisia äitejä, ja se on ihan väärin.

 

[hgfd]

Minua mietityttää tuo, että ruoan olisi pakko maistua juuri slloin kun äiti haluaa ja että kaavamaisesti sen ruoan pitää maistua, mitä äiti tykkää laittaa. Itse en tehnyt ruokailusta ja ruuista mitään isoa numeroa, koska sellainen mielestäni ruokkii syömishäiriöitä kun ruoka on vallankäyttöä. Tarvittaisiin joustavuutta.

 

["noh"]

Mä olen alkanut lukemaan iltasatua lapsille vasta viimeisen vuoden aikana. Aikaisemmin ihmettelin kyllä kovasti, miksi sitä ILTAsadun tärkeyttä niin korostetaan. Miksi siis? Meillä luettiin aamusatuja, iltapäiväsatuja, päiväsatuja ja vaikka mitä satuja, mutta ei kerta kaikkiaan koskaan sängyssä enää mitään. Lapset siellä selaili itsekseen lehtiä, mutta mä en nyt oikein edelleenkään ymmärrä, että miksi juuri iltasatu olisi jotenkin superhyperpositiivinen kokemus?

Jos set siis millään osaa asettua lapsen asemaan niin kysypä vaikka lapsiltasi. Sillähän se selviää onko iltasatu heille tärkeä vai ei

 

["noh"]

Minua mietityttää tuo, että ruoan olisi pakko maistua juuri slloin kun äiti haluaa ja että kaavamaisesti sen ruoan pitää maistua, mitä äiti tykkää laittaa. Itse en tehnyt ruokailusta ja ruuista mitään isoa numeroa, koska sellainen mielestäni ruokkii syömishäiriöitä kun ruoka on vallankäyttöä. Tarvittaisiin joustavuutta.

Samoilla linjoilla myös tässä. Ei voi olettaa että lapsille maistuu juuri ne ruoat mitä aikuiset tarjoavat ja se on ihan luonnollista. Lapsen makutottumukset ovat vasta kehittymässä ja pitäisi kunnioitta sen verran lapsen ihmisyyttä että ei jätä nälkään vaikka lapselle ei maistuisikaan se mamman upea pöperö. Tässäkin pitää olla järkevä ja joustava.

 

["vierastus"]

[QUOTE="noh";24729733]Samoilla linjoilla myös tässä. Ei voi olettaa että lapsille maistuu juuri ne ruoat mitä aikuiset tarjoavat ja se on ihan luonnollista. Lapsen makutottumukset ovat vasta kehittymässä ja pitäisi kunnioitta sen verran lapsen ihmisyyttä että ei jätä nälkään vaikka lapselle ei maistuisikaan se mamman upea pöperö. Tässäkin pitää olla järkevä ja joustava.[/QUOTE]

Lapsen maku tottumukset kehittyy vauvasta saakka, eskarilainen jo tietää mistä ruuasta tykkää ja mistä ei.
Lapset ei voi koulussakaan käydä sanomassa ruokatunnilla keittiöllä että " en syö tuota ruokaa, minulla ei ole nyt nälkä, laittakaa vaikka tunnin päästä mulle makaroonilaatikkoa."
Kun kotona äiti laittaa monipuolista ruokaa, lapsella on riittävästi ruokailuja päivässä ( aamupala,lounas,välipala,päivällinen ja iltapala ) Lapsi ei kuole nälkään eikä joudu nälässä kärsimään jos joku ruokailu jää väliin siksi ettei äidin tekemä ruoka juuri silloin kelpaa.

Lapsista on tarkoitus kasvattaa itsenäisiä, elämässään hyvin pärjääviä aikuisia, miten luulette että se onnistuu jos lapselta puuttuu rutiinit ja säännöt? Ne jotka antavat lapsen määritellä mitä ruokaa laitetaan, milloin syödään, milloin nukutaan jne, tekevät ison karhunpalveluksen lapselleen.
Lapsille rutiinit on tärkeitä ja ne luovat turvallisuuden tunnetta.

OT: hyi hitto minä inhoan mamma sanaa :x

 

[vakkari vierailee]

tottakai meillä on päiviä jolloin kysellään, että mitä te haluaisitte syödä? jolloin lapsen vastaus on lähes poikkeuksetta: lasagnea tai ranskalaisia ja nakkeja. mutta en mä todellakaan sen takia noita kahta ruokalajia pelkästään tee, että lapsi varmasti syö. joskus on keittoa, joskus kastikkeita, kalaa, salaattia, risottoa. sitä mitä on tarjolla, maistetaan ja jos ei maistamisen jälkeen maistu, saa leivän ja kun se on syöty, niin ruokailu on päättynyt ja amen.

mutta toki käytän järkeäni niin, että jos esim.hoidosta hakiessa mulle sanotaan, että lapsi ei ole syönyt tänään juuri mitään, niin teen jotain ruokaa mikä varmasti maistuu. ja jos ei mitään erityismainintaa syömisestä tule, niin meillä on tarjolla just sitä mitä minä laitan ja ne joille ei kelpaa tehköön itse tai menköön heseen :saint: (näin niinkun kärjistettynä..!)

elämässä kun ei asiat mene aina niinkun haluaa. elämä ei ole pelkkää pleikkarin pelaamista ja lasagnea, vaan pitää oppia siihen, että aina ei saa mitä haluaa ja sen kanssa on elettävä

myös syy ja seuraus on hyvä oppia pienestä pitäen ettei lapsi saa käsitystä että voi sikailla sata lasissa ja se on ihan ok..

 

[juuh]

[QUOTE="noh";24729733]Samoilla linjoilla myös tässä. Ei voi olettaa että lapsille maistuu juuri ne ruoat mitä aikuiset tarjoavat ja se on ihan luonnollista. Lapsen makutottumukset ovat vasta kehittymässä ja pitäisi kunnioitta sen verran lapsen ihmisyyttä että ei jätä nälkään vaikka lapselle ei maistuisikaan se mamman upea pöperö. Tässäkin pitää olla järkevä ja joustava.[/QUOTE]

Miten siis lapsen ruokailut pitää hoitaa? Ai, sulle ei maistu hernekeitto, otapa tästä leipää... Kohta ei maistu mikään ruoka, jos se leipä maistuu paremmalta lapsen suuhun.
Mä laitan ruuan, tarjoilen sen kanssa vihanneksia, leipää ja maitoa. Niistä voi valita mitä syö, mutta ruokaa pitää aina maistaa. Niin se makuaisti kehittyy. En käytä valtaa ruuan suhteen, jos ei maistu, en pakota. Ruokapöydässä ei tarvitse istua, kunnes lautanen on tyhjä, vaan ruuan voi lopettaa kun on kylläinen. Mutta jos ruoka ei maistu, ei myöskään jälkiruokaa saa, jos sitä on tarjolla, koska jälkiruualla ei täytetä vatsaa.

 

[juuh]

[QUOTE="Mira";24729183]Minä en ole koskaan lukenut lapsilleni iltasatua, mutta niin vain heistä on kasvanut fiksuja nuoria neitejä, jolla on sana hallussa, mielikuvitusta, ja koulunkäynti sujuu loistavasti...[/QUOTE]

Ei iltasatu ole itseisarvo, vaan lapselle ääneen lukeminen. Jos et ole sitäkään tehnyt, niin ehkäpä lapsistasi olsii voinut tulla vieläkin fiksumpia ja menestyksekkäämpiä.

 

[vrs]

Nyt kun lapsi on eskari-ikäinen, niin saatan nukkua aamulla pidempään kun lapsi. Lapsi leikkii sen aikaa keskenään, katsoo tv:tä ja ottaa aamupalaa itse.
En palvele lapselle kaikkea nenän eteen, vaan esim.lasin voi ihan itse ottaa kaapista ja maidon jääkaapista ja kaataa siihen lasiin.
Lapsi vie joka ruokailun jälkeen omat astiansa tiskipöydälle ja iltaisin likaiset vaatteensa pyykkiin.

Jos lapsi "räjäyttää pommin" huoneessaan, niin saa myös aika pitkälle siivota itse, että tajuaa "tekonsa seurauksen" eikä luule, että joku on aina siivoamassa puolesta. Yhdessäkin siivotaan ja autan ja tietysti hoidan imuroinnit yms.
(Lelujen keräämistä vaadin myös lapsen kavereilta jos ovat sotkemiseen osallistuneet....)

Ruuat tarjoillaan ruoka-aikana ja jos ei maistu niin ei tarvitse syödä, mutta seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan.
Pöydässä ei pelleillä, ei lueta, eikä leikitä vaan syödään, jutellaan päivästä ja kaikesta.

Näihin takerruin. Siis kun mainitset, että "nyt kun lapsi on eskari-ikäinen" jne. Meillä toimitaan ihan samalla tyylillä, vaikka jätkät on vasta 1v8kk ja 3v2kk. Olen siis ilmeisesti välinpitämättömyyden multihuipentuma? (Itse kutsun sitä kasvattamiseksi...)

 

[tiiru]

Ei iltasatu ole itseisarvo, vaan lapselle ääneen lukeminen. Jos et ole sitäkään tehnyt, niin ehkäpä lapsistasi olsii voinut tulla vieläkin fiksumpia ja menestyksekkäämpiä.

Muu ääneen lukeminen ei aja samaa asiaa, sen on oltava juuri iltasatu?

 

[vakkari vierailee]

Näihin takerruin. Siis kun mainitset, että "nyt kun lapsi on eskari-ikäinen" jne. Meillä toimitaan ihan samalla tyylillä, vaikka jätkät on vasta 1v8kk ja 3v2kk. Olen siis ilmeisesti välinpitämättömyyden multihuipentuma? (Itse kutsun sitä kasvattamiseksi...)

no siis on se jo muutaman vuoden itekseen touhuillu ko.tilanteessa vähän hassu toi mun sanavalinta...