Mä olen maailman huonoin äiti =(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kärsin lasteni puolesta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kärsin lasteni puolesta

Vieras
Mä rakastan lapsiani yli kaiken enkä tekisi heille koskaan mitään pahaa.
Vaikka tavallaan teen koko ajan,joka ikinen päivä.
Lasten isä oli aikanaan ihana ihminen.
Oli omille veljilleni,jotka minua huomattavasti nuorempia,todella ihana.
Heillä kun ei omaa isää ollut,oli mieheni mahtava isän "korvike".
Ajattelin silloin etten voisi ihanampaa isää lapsilleni löytää,että juuri tuon ihmisen kanssa tahdon lapsia tehdä.

No lapset syntyi ja alkuun menikin ihan hyvin.
Kunnes mieheni sairastui masennukseen ja alkoi lääkitä sitä alkoholilla.
Apua on hakenut mutta oikeanlaista ei ole saanut.

Saa kamalia raivokohtauksia ja rikkoo tavaroita,huutaa jne.
Käsiksi ei meihin käy mutta henkinen väkivalta on sietämätöntä.

Lähes poikkeuksetta itken itseni iltaisin uneen ajatellen mitä lapsilleni teen kun tällaisessa helvetissä heitä kasvatan.
Silti en vain saa repäistyä pois tästä kaikesta.
Haaveilen että asuisimme keskenämme omassa kodissamme jossa ei tarvitsisi kärsiä tuon yhden sairaan oikuista.

Mutta mä olen niin luuseri etten saa pelastettua omia lapsiani.
Että pilaan heidän elämänsä vaikka mulla ei ole siihen minkäänlaista oikeutta.

Miten voi ihminen olla näin tyhmä ja heikko????
 
Mitä tuohon nyt sanoisi...:/ Koita kerätävoimia poismuuttoon ystäviesi avulla. Pyydä joku vetämään sinut kädestä pitäen pois. Se on lähes velvollisuutesi tehdä niin. Tämä oli siis mun mielipide eikä mikään oppikirjafakta. Itse tekisin niin kaverilleni ja olenpa tehnytkin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Ota asia puheeksi neuvolakäynnillä, sieltä kautta varmaan saat apua.
Tai onko sinulla sukulaisia joiden luokse voisit lähteä ainakin joksikin aikaa??

Sukulaisilleni en todellakaan halua mennä.
Enkä kenenkään nurkkiin muutenkaan.Omasta kodista haaveilen mutta ei vaan pääse eroon tästä vanhasta.
Avioerohakemuksen olen pariin otteeseen täyttänyt mutta en ole sitten saanut sitä kuitenkaan eteenpäin.
Ei tällaiselle selkärangattomalle paskalle olisi pitänyt lapsia edes suoda =(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Ota asia puheeksi neuvolakäynnillä, sieltä kautta varmaan saat apua.
Tai onko sinulla sukulaisia joiden luokse voisit lähteä ainakin joksikin aikaa??

Sukulaisilleni en todellakaan halua mennä.
Enkä kenenkään nurkkiin muutenkaan.Omasta kodista haaveilen mutta ei vaan pääse eroon tästä vanhasta.
Avioerohakemuksen olen pariin otteeseen täyttänyt mutta en ole sitten saanut sitä kuitenkaan eteenpäin.
Ei tällaiselle selkärangattomalle paskalle olisi pitänyt lapsia edes suoda =(

Höpö höpö... ota itteäs niskasta kiinni ja vie se erohakemus (jos uskot, että se on ainoa vaihtoehto ) ja laita samalla asuntohakemus sisään... Asiast lähtevät siitä etenemään ja voin taata, että juuri sinä, olet PARAS äiti lapsillesi!!!
 
Voisitko mennä jonkun ystävän tai sukulaisen luo lastesi kanssa? Sieltä alat järjestelemään asioita ja valmistelemaan muuttoa. Tai sitten turvakotiin? Sieltä saisit ihan ammattiapua ja tukea. Nyt on ryhdistäydyttävä ja laitettava lasten hyvinvointi etusijalle! Toki voit antaa miehellesi tilaisuuden hankkia itselleen apua ja muutosta tilanteeseen, mutta ette enää voi jäädä seuraamaan sitä noin lähietäisyydeltä. Eli alkuun siis vain asumusero ja siihen mietit itsellesi takarajan. Esim. puoli vuotta, vuosi...Ja jos ei mitään muutosta ole tapahtunut siihen mennessä, ei muuta kuin eropaperit vetämään. Toimi heti tänään!
 
Onko miehesi hakenut/saanut apua? Meillä oli meno melkolailla samanlaista lisättynä sillä, että mies kävi myös minuun kiinni ollessaan sairas. Nyt on vuosi kulunut pahimmasta ja valoa näkyy tunnelin päässä. Sairaalareissuja (psykiatrisella), lääkehoitoa ja terapiaa siihen on tarvittu, mutta masennuksesta VOI parantua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Ota asia puheeksi neuvolakäynnillä, sieltä kautta varmaan saat apua.
Tai onko sinulla sukulaisia joiden luokse voisit lähteä ainakin joksikin aikaa??

Sukulaisilleni en todellakaan halua mennä.
Enkä kenenkään nurkkiin muutenkaan.Omasta kodista haaveilen mutta ei vaan pääse eroon tästä vanhasta.
Avioerohakemuksen olen pariin otteeseen täyttänyt mutta en ole sitten saanut sitä kuitenkaan eteenpäin.
Ei tällaiselle selkärangattomalle paskalle olisi pitänyt lapsia edes suoda =(

Itse olen katsellut vierestä siskoni taistelua alkoholisoituneen miehensä kanssa ja en voi kuin toivottaa sinulle voimia lähteä pois suhteesta.
Siskoni lähti useammankin kerran, mutta aina selvänä kautena mies sai houkuteltua takaisin. Nyt ovat olleet pari vuotta erossa, ja lapset alkavat olla täysi-ikäsiä. Aika ehkä vasta näyttää, että miten tämä kaikki taistelu on vaikuttanut lapsiin ja mikä tulee olemaan heidän suhteensa alkoholiin ja väkivaltaan aikuisena.
 
Anteeksi, en huomannut, että apua on hakenut. Se oikeanlaisen avun saaminen juuri olisi tärkeää, mutta kokemuksesta tiedän että vaikeaa se on. Meilläkin miehen kunto meni todella huonoon jamaan, ennen kun sairaalaan sisään otettiin ja sieltä hoito sitten lähti oikeaan suuntaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä :
Anteeksi, en huomannut, että apua on hakenut. Se oikeanlaisen avun saaminen juuri olisi tärkeää, mutta kokemuksesta tiedän että vaikeaa se on. Meilläkin miehen kunto meni todella huonoon jamaan, ennen kun sairaalaan sisään otettiin ja sieltä hoito sitten lähti oikeaan suuntaan.

Juu on hakenut.
Terveyskeskuksesta ei saanut kuitenkaan lähetettä mielenterveystoimistoon kun tilanne ei kuulemma ollut tarpeeksi paha.Muutaman kerran kävi psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa mutta hän vain vähätteli asioita.
Alkoholinkäyttöön,joka tietysti vain pahentaa masennusta, on myös hakenut
apua ja ollut jopa päihdekuntoutuskeskuksessa.
Se oli kuitenkin ihan kamala virhe jopa minun mielestäni.
Pumppasivat miehen niin täyteen rauhiuttavaia ja muita mömmöjä ettei edes puheesta saanut selvää kun soitin.
Kun mies kieltäytyi lääkkeistä ja sanoi kaipaavansa vain terapiaa ja muuta lääkkeetöntä hoitoa,muuttui kohtelu todella tylyksi.

Yksityiselle ei ole varaa mennä =(

Tiedän että jossakin tuolla alla on edelleen se mies johon aikanaan rakastuin ja jonka toivoisin olevan isä lapsillemme mutta tuntuu ettei sitä saa enää takaisin kun kukaan ei ota hänen tilaansa todesta.

Joten kärsimme ja kärsimme.
 
Mun isä muuten oli masennuksen takia sairaalahoidossa, niin hän oli kans aivan lääkepökkyrässä koko ajan. Nyt jälkikäteen hän onkin sanonut, ettei muista tuosta ajasta juuri mitään. Terapiaa hänkään ei saanut, mut sairaalassa vain makuuttivat ja uusia lääkkeitä koko ajan määrättiin! Yks hoitaja meille sanoikin, että ei hän taida tuosta enää parantua, ja paskat... Lähti sairaalasta pois ja perheen avulla rupes hiljalleen paranemaan, nyt sitten syö jotain, vain yhtä lääkettä.
 
Teet todella väärin lapsiasi kohtaan jos jäätte asumaan miehesi kanssa! Tilanne ei itsellään tuosta parane. Nyt pilaat omasi lisäksi myös lastesi elämän tuolla menolla.

Jos olet todella niin saamaton että mieluummin jäät kuin lähdet, pistä se miehesi nyt sentään uudestaan sinne terveyskeskuslääkärin pakeille. Menet itse mukaan. Liioitelkaa vaikka tilannetta jos ei muu auta. Hoitoon taitaa nykyään saada lähetteen vain jos on uhaksi itselleen tai muille ihmisille. Ettekä lähde pois ennen kuin mies saa lähetteen hoitoon.
 

Similar threads

Yhteistyössä