V
"väsynyt"
Vieras
Ikää mulla 28-vuotta ja olen tehnyt näitä töitä 8 vuotta. Kirjoitin ylioppilaaksi ihan hyvillä papereilla, mutta silloin kiinnosti enemmän oma raha ja työt kuin opiskelu ja välivuosi venähti ja...noh, tässä ollaan. Pääsin siis aikoinani yliopistoon pelkillä papereilla, mutta en ottanut paikkaa vastaan silloin.
Olen todella hyvä ja tehokas työssäni, olen kehittänyt ammattitaitoani koulutuksilla ja ollut aktiivinen ja kiinnostunut. Mulla on ihanat työkaverit ja työ itsessään on aika leppoisaa ja helppoa, musta pidetään. Ei tarvitse viedä töitä kotiin jne. Joku voisi pitää noita ns. työn hyvinä puolina, mutta toisaalta se tuo mukanaan myös tietynlaisen turhautuneisuuden ja tylsyyden.
Kun törmään tuttuihin, jotka ovat opiskelleet ja nyt valmistuneet/valmistumassa, viettäneet opiskelijaelämää (ei vaan sitä ryyppäämistä, vaan verkostoitumista ja yhteisöllisyyttä), päässeet hyvin palkattuihin kiinnostaviin töihin, en voi olla olematta kateellinen ja rankasti. Mun nuoruus on mennyt töissä, töissä ja töissä. Samaa rutiinia monta vuotta ja loppua ei näy.
Mua kaduttaa aivan helvetisti, että jäin tähän hommaan, enkä nuorempana tajunnut arvottaa asioita oikein, vaan ajattelin, että on kivempi elää nyt omilla rahoilla kuin pienellä opintotuella. Nyt palkkani tuntuu lähinnä naurettavan pieneltä, mihinkään ylimääräiseen ja mukavaan ei tule olemaan rahaa, ei tällä palkalla. Jos olisin opiskellut, mulla olisi rahaa.
Tämä paitsi valituksena, myös varoituksena nuorille: opiskelu kannattaa, monella tavalla. Se palkitaan myöhemmin, tätä ei.
Olen todella hyvä ja tehokas työssäni, olen kehittänyt ammattitaitoani koulutuksilla ja ollut aktiivinen ja kiinnostunut. Mulla on ihanat työkaverit ja työ itsessään on aika leppoisaa ja helppoa, musta pidetään. Ei tarvitse viedä töitä kotiin jne. Joku voisi pitää noita ns. työn hyvinä puolina, mutta toisaalta se tuo mukanaan myös tietynlaisen turhautuneisuuden ja tylsyyden.
Kun törmään tuttuihin, jotka ovat opiskelleet ja nyt valmistuneet/valmistumassa, viettäneet opiskelijaelämää (ei vaan sitä ryyppäämistä, vaan verkostoitumista ja yhteisöllisyyttä), päässeet hyvin palkattuihin kiinnostaviin töihin, en voi olla olematta kateellinen ja rankasti. Mun nuoruus on mennyt töissä, töissä ja töissä. Samaa rutiinia monta vuotta ja loppua ei näy.
Mua kaduttaa aivan helvetisti, että jäin tähän hommaan, enkä nuorempana tajunnut arvottaa asioita oikein, vaan ajattelin, että on kivempi elää nyt omilla rahoilla kuin pienellä opintotuella. Nyt palkkani tuntuu lähinnä naurettavan pieneltä, mihinkään ylimääräiseen ja mukavaan ei tule olemaan rahaa, ei tällä palkalla. Jos olisin opiskellut, mulla olisi rahaa.
Tämä paitsi valituksena, myös varoituksena nuorille: opiskelu kannattaa, monella tavalla. Se palkitaan myöhemmin, tätä ei.
