Mä olen niin loppu ton anopin kanssa. :(

[voimaton]

Myönsi valehdelleensa musta vaikka kuinka monta vuotta, on aiheuttanut tahallaan riitoja ympäriinsä valheillaan yms. Nyt sitten ei ole nähnyt mua, niin sekään ei kelpaa. Mies ei ole suostunut viemään enää lapsia sinne koska oli lapsille puhunut pahaa myös.
Lapset käytettiin terapeutilla josta tuli kielto viedä.

Mutta tosiaan edelleen kaiken takana olen minä. Alkaa olla voimat loppu.
Mies ei kuulemma itse tee sellaisia päätöksiä jne.. jos sovimme että minä hoidan omat vanhempani ja mies omansa heidän kanssaan, mies ei vie lapsia sinne koska on hänen päätöksensä miten hitossa se on taas sekin mun syy.

Jos mä sanon moi, olen haukkunut pystyyn. Eli ollaan tilanteessa jossa kaikki mun tekeminen katotaan vääräks.

Mies sanoin hyvin, anoppia ei vaivaa mikään muu kuin se ettei se ole hänen lastensa äiti niin sairasta kuin se onkin.

Miks tälläistä henkistä helvettiä joutuu elämään läpi, kun olet ihan voimaton sen edessä.

 

[Ooni]

Kuulostaa pahalta. Mun anoppi on kanssa aivan h*****n rasittava ihminen. Juoruaa ja haukkuu minkä ehtii. Meillä ei ole lapsia (vielä) niin ei tarvitse olla tekemisissä paljoakaan.

p.s. anopin poika on kyllä ihana

 

["vieras"]

Onko tuollaisen mielisairaan kanssa pakko olla missään tekemisissä?
Minullakin on ollut vaikeita aikoja anoppini kanssa, joka niinikään on ahkerasti levittänyt minusta perättömiä juoruja tuttaville ja näin rikkonut monet välit.
Pidimme puolen vuoden tauon, ettemme ottaneet minkäänlaista yhteyttä, sitten sen jälkeen varovasti jotain arkista...ja nykyään tapaamme n. kerran kahdessa vuodessa, koska asumme eri maissa. Mut nyt tämä tilanne on siedettävä ja anoppi "pysyy aisoissa".
Olen siis sitä mieltä, että vaikka kyseessä olisi kuinka toisen vanhempi ja lasten isovanhempi, mut mikäli on teidän perhettä rikkomassa, välit poikki kokonaan tai mahdollisimman viileiksi. Teidän perhe on teille numero yksi, sitten vasta tulee muut. Miehenki kannattaa se ymmärtää.
Tsemppiä!!!

 

["vieras"]

Jättäisin anopin murehtimaan ihan ittekseen. Ellei sekään kelpaa, eipä kuulu mulle. Poikansa käyköön niinkuin tykkää.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";23768061]Jättäisin anopin murehtimaan ihan ittekseen. Ellei sekään kelpaa, eipä kuulu mulle. Poikansa käyköön niinkuin tykkää.[/QUOTE]

Näin yritimme. Mutta sekään ei tosiaan riitä, kun mies ei halua viedä lapsia nimenomaan tuon lausunnon takia minkä vanhempi sai mummoon viitaten.
Mutta tosiaan, mies itse tehnyt päätöksensä ja silti ei riitä. Silti mä olen tässä paska yms.

 

["aloittaja"]

yritän oikeasti, ettei vaikuttaisi perhe-elämään. On vaan aika vaikeaa. :/
He vaan hokevat, että anna anteeksi ja katsotaan sitten. Nyt ei mies enää anna anteeksi.
Ollaan nyt tosiaan 4 vuotta tarvottu tässä pahimmassa ja anoppi tunnusti puhuneensa pahaa n. 9 vuotta. Ja sitten mä olen tässä tosiaan se ongelma.
Jossain kohta häviää mun logiikka.

 

["pia"]

No mitä väliä mitä mieltä tuollainen anoppi on sinusta?!
Siskollani samanlainen anoppisuhde, hän on katselleut sitä tosin kohta parikymmentä vuotta. Muutamat lapsista on saanut käydä teraupeutilla vuosia, kiitos anopin, samoin siskoni kävi. Anoppi terrorisoi kaikessa, mutta kesti kauan ennenkun siskon miehen silmät aukesivat tai että siskoni ymmärsi mitä tarvitsee sietää ja mitä ei.
Siskoni ja miehensä katuvat paljon sitä että antoivat anopin aiheuttaa sellaisen helvetin heidän liitolleen ja lapsilleen. Nyt anopin toinen lapsi on muuttanut mahdollisimman kauas äidistään, muut sukulaiset eivät voi sietää häntä, siskon mies ripittää äitinsä heti kun äiti ylittää rajan ja anopin omat lapsenlapset ovat sanoneet suoraan etteivät halua nähdä häntä.
Ja nyt anoppi itkee yksin ihmeissään miksei kukaan halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ajatella.
Että ole iloinen siitä että miehesi tajuaa äitinsä käytöksen olevan väärää ja puolustaa teitä ja suojelee lapsiaan, eikä teidän tarvitse olla anopin kanssa tekemisissä. Ja jätä anopin mielipiteet sinusta omaan arvoonsa, sillä ei luulisi tuossa tilanteessa olevan mitään väliä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="pia";23768139]No mitä väliä mitä mieltä tuollainen anoppi on sinusta?!
Siskollani samanlainen anoppisuhde, hän on katselleut sitä tosin kohta parikymmentä vuotta. Muutamat lapsista on saanut käydä teraupeutilla vuosia, kiitos anopin, samoin siskoni kävi. Anoppi terrorisoi kaikessa, mutta kesti kauan ennenkun siskon miehen silmät aukesivat tai että siskoni ymmärsi mitä tarvitsee sietää ja mitä ei.
Siskoni ja miehensä katuvat paljon sitä että antoivat anopin aiheuttaa sellaisen helvetin heidän liitolleen ja lapsilleen. Nyt anopin toinen lapsi on muuttanut mahdollisimman kauas äidistään, muut sukulaiset eivät voi sietää häntä, siskon mies ripittää äitinsä heti kun äiti ylittää rajan ja anopin omat lapsenlapset ovat sanoneet suoraan etteivät halua nähdä häntä.
Ja nyt anoppi itkee yksin ihmeissään miksei kukaan halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ajatella.
Että ole iloinen siitä että miehesi tajuaa äitinsä käytöksen olevan väärää ja puolustaa teitä ja suojelee lapsiaan, eikä teidän tarvitse olla anopin kanssa tekemisissä. Ja jätä anopin mielipiteet sinusta omaan arvoonsa, sillä ei luulisi tuossa tilanteessa olevan mitään väliä.[/QUOTE]

Kiitos viestistä. Ollaan miehen kanssa huomattu miten moni asia on paremmin kun ei olla heitä nähty. Ja muuten en miettisi, mutta eilen törmättiin heihin molempiin ja tuli taas sellainen ryöpytys. vaikka kuinka yritän olla välittämättä, kyllä ne asiat tulevat taas mieleen. Toivottavasti unohtuvat pian.

 

["kuukkeli"]

[QUOTE="aloittaja";23768098]Näin yritimme. Mutta sekään ei tosiaan riitä, kun mies ei halua viedä lapsia nimenomaan tuon lausunnon takia minkä vanhempi sai mummoon viitaten.
Mutta tosiaan, mies itse tehnyt päätöksensä ja silti ei riitä. Silti mä olen tässä paska yms.[/QUOTE]

Onhan se selvää, ettei lapsia voi viedä kuuntelemaan sairasta panettelua omasta äidistä tai kenestäkään muustakaan. Tuskin se harmittaa lapsia itseään, eikä ilmeisesti miestäkään, jos on kerran itsekin tähän lopputulokseen tullut. Olkoon anopin mielipide sulle yhdentekevä, sairashan tuo on.

 

["aloittaja"]

ehkä tää tästä taas.
Ja se tilanne on kai hyväksyttävä vaan, ettei olla heidän kanssa tekemisissä kun aina menee ongelmalliseksi.
Viimeiset kaksi vuotta ollaan n. kerran kuussa selvitty anopin suuttumisia, appiukko on säännöllisesti mulle vihainen kun anoppi valehtelee jne.

Mies on heidän ainut lapsi ja mä olen huono riitelemään, siksi ehkä ollaan näin pahassa jamassa.

 

[sukuonpahin]

Mulla mielenterveysongelmista kärsivä anoppi syyttää kans mua aina kaikesta ja mä olen kaiken pahan alku. Tilanne kärjistyi vuosi sitten siihen pisteeseen, että välit anopin kans on multa, mieheltä ja lapselta lopullisesti poikki. Näin on vaan paljon helpompaa elää.

 

["aloittaja"]

Mulla mielenterveysongelmista kärsivä anoppi syyttää kans mua aina kaikesta ja mä olen kaiken pahan alku. Tilanne kärjistyi vuosi sitten siihen pisteeseen, että välit anopin kans on multa, mieheltä ja lapselta lopullisesti poikki. Näin on vaan paljon helpompaa elää.

Mä kävin asian vuoksi myös itse psykologilla joka sanoi anopin käytöksen viittaavan persoonallisuushäiriöön.

Kurja, että teilläkin tilanteet niin.

 

[sukuonpahin]

[QUOTE="aloittaja";23768586]Mä kävin asian vuoksi myös itse psykologilla joka sanoi anopin käytöksen viittaavan persoonallisuushäiriöön.

Kurja, että teilläkin tilanteet niin.[/QUOTE]

Mä oon sitä mieltä, että omaa elämää ei kannata sairaan ihmisen antaa pilata, vaikkakin olisi sukua. Meillä tilanne meni tosiaan niin pitkälle, että välien katkaisu oli ainoa oikea vaihtoehto. Lähestymiskieltoakin jouduin hakemaan.

 

["vieras"]

Mulla kanssa huono/hirviö anoppi!!! heti kun alettiin olla ni alkoi toi haukkuminen ja voitteko kuvitella,se on soittanut munkin äitille ja haukkunut tätä..mieheni on kait aika voimaton tai sit ei uskalla pistää "luukurkkuun"sille noita-akalle.äidilleen.

Viina maistuu myös hyvin anopille ja silloin hän yleensä haukkuu ym.selvinpäin ollaan kuin mitään ei olis tapahtunut..olemme kohta olleet 10v mieheni kanssa ja meillä on 3lasta.Hän myös arvostelee minulle minkälainen minun pitäis olla "missi" et kelpaisin pojalleen. olen ihan normaalivartaloinen,liikuntaa harrastava.Mulla menis varmaan koko päivä jos alkaisin kirjoittaa.
Voimia kaikille anoppien kanssa painiville.(meinaan Vielä antaa opetuksen sopivan tilaisuuden tullen)

 

["heh"]

Mun anoppi on täys narsistikakara. On siis parempi pitää välit poikki.

 

[Madicken04]

Mä oon sitä mieltä, että omaa elämää ei kannata sairaan ihmisen antaa pilata, vaikkakin olisi sukua. Meillä tilanne meni tosiaan niin pitkälle, että välien katkaisu oli ainoa oikea vaihtoehto. Lähestymiskieltoakin jouduin hakemaan.

Jos tilanne on noin paha niin tsekin olen tällä kannalla. Ei ole kenellekään mielekästä antaa tuollaisen anopin varjostaa koko perheen elämää.

Eri asia jos nyt anoppi ja miniä ei muuten oikein tule juttuun, tarvittaessa silloinkin voidaan toimia niin että mies hoitaa suurimmman osan tapaamisista lasten kanssa ilman vaimoaan. Mutta näissä tapauksissa olisi varmasti miehellekin helpotus katkaista välit äitiinsä ja saada elää omaa elämää.