Olen päivän miettinyt tätä asiaa ja päätin, että en kerro likalle vielä mitään. Hän saa kyllä tietää asiasta aikanaan ja toivon, että vuodet tuovat likalle lisää viisautta ja itsevarmuutta, jotta unohtaisi lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokemansa "tappiot". Olen kyllä likalle jo iät ja ajat sanonut, että hänen ei edes pidä yrittää kilpailla serkkujensa kanssa isovanhempiensa suosiosta. Mutsi vertasi aina mua ja systeriä. Joka ainoa kerta, kun koulusta saatiin todistukset, mutsi kaivoi esiin systerin ja faijan vastaavan luokan todistukset ja vertasi omaani niihin. Opin jo kauan kauan sitten ymmärtämään, että mä jään aina häviölle. Vaikka miten ponnistelisin, en siltikään voi voittaa. Ja mutsin suureksi mieliharmiksi musta ei sitten tullut akateemistakaan
Mutta sen aion tehdä, että entistä enemmän kannustan likkaa tekemään omia ratkaisujaan antamatta muun suvun mielipiteiden vaikuttaa asiaan. Esim nyt likka haaveilee työskentelystä ulkomailla ja mutsi taas on asiasta aivan järkyttynyt, koska eihän likka nyt yksinkertaisesti vaan voi muuttaa minnekään ulkomaille. Mutsi oli nyreissään jo siitäkin, kun likka vuosi takaperin ei ostanutkaan asuntoa tästä lähiöstä vaan 1,5 km päästä.
Juu, sama poika, joka sai alle vuodessa menemään kymmeniä tuhansia euroja tikotiko. Esim vuokraamalla ökyautoja ja brassailemalla niillä kaupungilla. Onneksi sentään systeri pakotti sen ostamaan ensin asunnon ja sitten vasta rilluttelemaan loput. Likka sai oman perintönsä vuosi sitten, osti asunnon ja jäi vielä reilu kymppitonni. Ja se raha makoilee edelleen likan säästötilillä. Faija on joskus ehdottanut likalle, että tulisi firmaan töihin. Likka kun on aika haka ollut opinnoissaan äänitekniikassa ja aikoo vielä jatkaa äänitekniikan opintoja myöhemmin. Jos vielä tulee puheeksi tuo, että likka firmaan menisi, sitten kerron likalle, miten asiat tulee mummin ja ukin kuoltua olemaan.
Mä en osaa olla edes vihainen vanhemmilleni. Enkä siskollenikaan. Kun olen asiaa nyt tarkemmin miettinyt, en ole oikeastaan edes yllättynyt. Ainoa, mistä olen yllättynyt on se, miten vähän siskoni mua tuntee. Olen joskus aikoinaan systerille sanonutkin, että mä en tule siitä firmasta itselleni mitään haluamaan, koska enhän mä - ihan toisella alalla kun olen - sillä mitään tee. Mutta kai systeri sitten ajatteli, että varmistaa koko homman siltä varalta, että muuttaisinkin mieleni.
Eikä tää asia ole muuttanut mun suhtautumistani siskoni poikaankaan. Tänäänkin oli meillä syömässä. Jonkin verran lievitti likan puolesta tuntemaani pahaa mieltä, kun poika avoimesti kertoi olevansa likalle kateellinen. Kateellinen siitä, että likka pärjää niillä tuilla, mitä opiskelijana saa, ja pystyy siitä vielä pikkuisen joka kuukausi säästämäänkin. Siskonpoika sanoi, että häntä pelottaa ensi viikolla alkavat opinnot ja opintotuen varaan putoaminen, koska on tottunut koko elämänsä saamaan kaiken haluamansa - mitä nyt vaan rahalla voi saada - välittömästi, kun haluaa. Tuon kyllä aion likalle kertoa =)
