Mä olin lapsena tanakka. Näin mun vanhemmat ja isovanhemmat hoiti mun "ylipainoa".

[Palju]

Laitoin lainaukset, koska myöhemmin oon lukenut mun terveystietoja, ja niiden mukaan oon ollut aina lapsena normaalipainon rajoissa, suunnilleen 19-vuotiaaks asti.

Tää oli mun vanhempien ja isovanhempien tapa hoitaa mun paisunutta ulkomuotoani, ehkä 5-17-vuotiaaks:

Äiti kuulutti aina kovaan ääneen, että Minna on taas käynyt syömässä kaikki herkut kaapista, vaikken olisikaan niin tehnyt, en tehnytkään. Äiti syytti aina minua, jos esimerkiksi hänellä oli suklaalevy ja se oli loppunut. Liisa on syönyt kaikki suklaat. Äiti sanoi, että sunkin kannattais vähän kattella sun painoas.

Isä sanoi, kun söin jäätelöä, että kyllä sunkin kannattais miettiä vähän mitä suuhus panet, mieti vähän muotojas. Tää oli ainoa kerto kun isä on sanonut mitään mun painostani. Olin 14-vuotias. Koko muukin perhe söi jäätelöä.

Isovanhempani kuuluttivat kovaan ääneen, että kyllä se on niin lihava, taasko se syö. Silloin söin vielä ihan normaalilla tavalla. Vaatekaupassa huusivat isoon ääneen että ei sentäs nää vaatteet sulle mahdu, ja näyttivät XXXL koon vaatteita. Silloin olin normaalipainoinen.

Minua verrattiin jatkuvasti anorektisen laihaan siskooni, totta kai olin varsinkin häneen verrattuna läski. Syömisiäni laskettiin, en olisi saanut syödä samaa mitä muut.

Syömishäiriöön sairastuin ensimmäisen kerran ollessani 18-vuotias, kun muutin asumaan omilleen. Sen jälkeen on ollut vuoristorataa.

Sama jatkuu edelleen, äitini huomauttelee minulle edelleen painostani. Melkein jokaisella kerralla kun olen siellä.

 

[Kismett]

Siis oeltko sä "Liisa" vai "Minna" ???

 

[Lilii lisänimetön]

:hug: Kamalaa. Ja vaikka olisit ollutkin ylipainoinen, niin mitään tuollaista kohtelua ei pitäisi olla.

 

[ap]

Siis oeltko sä "Liisa" vai "Minna" ???

Sori. Meinasin ensin laittaa salanimellä mutta sitten kirjoitinkin omallani Sama ihminen kyseessä koko ajan. En voi muokata harmaa kun olen.

 

[ap]

Ai niin, kommentoihan mun isäni toisenkin kerran, sillä kertaa ei tiennyt että kuulen, sanoi tämän äitini ja siskoni kuullen: ei se kyllä tule poikaystävää samaan jos se ei ryhdistäydy ton syömisen kanssa.

 

[nekku]

Voi ei. Tosi ikävää

Pistää oikein vihaksi tuollainen. Jos lapsella ylipainoa, vanhempien tulee mennä itseensä ja tarkkailla kotona tarjottavaa ruokaa. Ei siitä lapselle tarvitse mitään mainita. Esim. tuossa tapauksessa ei äidillä tarvitsisi mitään suklaalevyä kotona (ainakaan lapsien nähden) olla.

 

[mii]

Oletko lukenut Marya Hornbacherin kirjaa Elämä kateissa (Wasted)? Omaelämänerrallinen teos jonka luin kun olin toipumassa syömishäiriöstä ja koin sen todella hyödylliseksi.

 

[ap]

Voi ei. Tosi ikävää

Pistää oikein vihaksi tuollainen. Jos lapsella ylipainoa, vanhempien tulee mennä itseensä ja tarkkailla kotona tarjottavaa ruokaa. Ei siitä lapselle tarvitse mitään mainita. Esim. tuossa tapauksessa ei äidillä tarvitsisi mitään suklaalevyä kotona (ainakaan lapsien nähden) olla.

Meillä oli ihan tavallista, että äiti toi kaupasta meille jonkun pienen suklaapatukan ja itselleen suklaalevyn, ja että kaapissa oli keksejä. Minä en vaan olisi saanut syödä niitä samalla tavalla kuin muut.

Siihen kun pudotin painoani, ei taas reagoitu mitenkään.

 

[ap]

Oletko lukenut Marya Hornbacherin kirjaa Elämä kateissa (Wasted)? Omaelämänerrallinen teos jonka luin kun olin toipumassa syömishäiriöstä ja koin sen todella hyödylliseksi.

En ole, kiitos vinkistä, laitan nimen ylös!

Mulla on välillä ollut hyviä jaksoja, jolloin syön "normaalisti" mutta mun suhtautuminen siihen on edelleen tosi vaikeaa. En mielelläni syö muiden läsnäollessa, koska musta vieläkin tuntuu et muut arvostelee mielessään että mun ei pitäis syödä.

 

[Kismett]

Oletko lukenut Marya Hornbacherin kirjaa Elämä kateissa (Wasted)? Omaelämänerrallinen teos jonka luin kun olin toipumassa syömishäiriöstä ja koin sen todella hyödylliseksi.

Tää on "hyvä" kirja, suosittelen.

 

[Lilii lisänimetön]

Ap, tässä myös lukuvinkki
http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513147952/

Hakala (toim.) Laura: Siskonmakkarat - Miltä syömishäiriö tuntuu
Kirja siitä, miltä syömishäiriö tuntuu. Anoreksiaa ja bulimiaa ei kuvata ruumiinmuotojen tai painoindeksien vaan tunteiden ja ajatusten kautta.

 

[vieras]

Kerro ihmeessä tunteistasi savannalle. Sehän uskoo siihen, että lapset laihtuu kun niille sanoo, että ne on läskejä.

 

[ap]

Kerro ihmeessä tunteistasi savannalle. Sehän uskoo siihen, että lapset laihtuu kun niille sanoo, että ne on läskejä.

Minä en usko, että häntä tällainen kiinnostaa. Siitä hänen aloituksestaan tämä minulla tulikin mieleeni.

Ei mun vanhemmatkaan koe, että ne olis tehneet mitään väärin mun kanssani. Se, että mä sairastuin syömishäiriöön johtui siitä, että mä olen läski, eikä mistään muusta.

 

[e]

Älä nyt ainakaan sitä siskoasi hauku anorektisen laihalta, kuulostat kateelliselta ja katkeralta.
Mutta ikävää että oot joutunut kuuntelemaan tollaisia kommentteja.

 

[w]

Kerro ihmeessä tunteistasi savannalle. Sehän uskoo siihen, että lapset laihtuu kun niille sanoo, että ne on läskejä.

Onko tällaisesta ollut joku ketju???

 

[ap]

Älä nyt ainakaan sitä siskoasi hauku anorektisen laihalta, kuulostat kateelliselta ja katkeralta.
Mutta ikävää että oot joutunut kuuntelemaan tollaisia kommentteja.

Siskoni oli, ja on edelleenkin anorektisen laiha. Paino on kunnolla alle normaalipainon alarajankin. Siskollanikaan ei ole terve suhde ruokaan, mutta sen tarkemmin mä en ala mun siskon elämää tässä rääpiä.

 

[vieras]

Kerro ihmeessä tunteistasi savannalle. Sehän uskoo siihen, että lapset laihtuu kun niille sanoo, että ne on läskejä.

Onko tällaisesta ollut joku ketju???

Savannan 5-vuotias halusi näyttää Bratz-nukelta tai jotain vastaavaa, en muista millä otsikolla se ketju löytyy.

 

[tubby bastard]

Minä olen päässyt vasta nyt 25-vuotiaana irti ahmimishäiriöstä. Ei naurata. Ahmin itseni niin isoksi että rintani roikkuvat kauheasti, maha vielä alempana . Raskausarpia ihan kaikkia, viiltoarvet ranteissa. Jne. Kukaan ei ota vastuuta syömisistäni vaikka minäkään en alkanut syömään huvikseni; vanhemmat opettivat että ruoka sekä ilahduttaa että lohduttaa, kiusaajat nälvivät 8 vuotta putkeen ja savustivat ulos niin kaverit kuin merkityksen elämäänkin. Olen vihannut itseäni kaikki nämä vuodet...ja vasta nyt tajunnut miten sairas oli maailma ympärilläni, en minä.

 

[Peppari]

Minä olen päässyt vasta nyt 25-vuotiaana irti ahmimishäiriöstä. Ei naurata. Ahmin itseni niin isoksi että rintani roikkuvat kauheasti, maha vielä alempana . Raskausarpia ihan kaikkia, viiltoarvet ranteissa. Jne. Kukaan ei ota vastuuta syömisistäni vaikka minäkään en alkanut syömään huvikseni; vanhemmat opettivat että ruoka sekä ilahduttaa että lohduttaa, kiusaajat nälvivät 8 vuotta putkeen ja savustivat ulos niin kaverit kuin merkityksen elämäänkin. Olen vihannut itseäni kaikki nämä vuodet...ja vasta nyt tajunnut miten sairas oli maailma ympärilläni, en minä.

Vanhempien vastuulla on lapsen syöminen, mutta sinä et ole enää lapsi joten nyt sinun on aika ottaa vastuuta itsestäsi ja lopettaa muiden syytteleminen ja keskittyä itse voimaan paremmin.

 

[FionaFauna]

:hug: Todella kurjaa!

 

[tubby bastard]

Minä olen päässyt vasta nyt 25-vuotiaana irti ahmimishäiriöstä. Ei naurata. Ahmin itseni niin isoksi että rintani roikkuvat kauheasti, maha vielä alempana . Raskausarpia ihan kaikkia, viiltoarvet ranteissa. Jne. Kukaan ei ota vastuuta syömisistäni vaikka minäkään en alkanut syömään huvikseni; vanhemmat opettivat että ruoka sekä ilahduttaa että lohduttaa, kiusaajat nälvivät 8 vuotta putkeen ja savustivat ulos niin kaverit kuin merkityksen elämäänkin. Olen vihannut itseäni kaikki nämä vuodet...ja vasta nyt tajunnut miten sairas oli maailma ympärilläni, en minä.

Vanhempien vastuulla on lapsen syöminen, mutta sinä et ole enää lapsi joten nyt sinun on aika ottaa vastuuta itsestäsi ja lopettaa muiden syytteleminen ja keskittyä itse voimaan paremmin.

Joo mutta on aika helvetin vaikeaa päästä yli siitä että muiden ihmisten takia kroppani, itsetuntoni jne. ovat pilalla ja vain noin tyhmän asian takia.

 

[Vieras]

Minä olen päässyt vasta nyt 25-vuotiaana irti ahmimishäiriöstä. Ei naurata. Ahmin itseni niin isoksi että rintani roikkuvat kauheasti, maha vielä alempana . Raskausarpia ihan kaikkia, viiltoarvet ranteissa. Jne. Kukaan ei ota vastuuta syömisistäni vaikka minäkään en alkanut syömään huvikseni; vanhemmat opettivat että ruoka sekä ilahduttaa että lohduttaa, kiusaajat nälvivät 8 vuotta putkeen ja savustivat ulos niin kaverit kuin merkityksen elämäänkin. Olen vihannut itseäni kaikki nämä vuodet...ja vasta nyt tajunnut miten sairas oli maailma ympärilläni, en minä.

Vanhempien vastuulla on lapsen syöminen, mutta sinä et ole enää lapsi joten nyt sinun on aika ottaa vastuuta itsestäsi ja lopettaa muiden syytteleminen ja keskittyä itse voimaan paremmin.

Joo mutta on aika helvetin vaikeaa päästä yli siitä että muiden ihmisten takia kroppani, itsetuntoni jne. ovat pilalla ja vain noin tyhmän asian takia.

Kroppasi ei ole pilalla muiden takia vaan ihan oman itsesi. Ota itseäsi niskasta kiinni ja lakkaa syyttämästä muita ylipainostasi.