Mä oon kaikille ihan näkymätön...

[Haamu?]

Mistä ihmeestä se johtuu, että mä en pääse oikein mihinkään mukaan... tai miten sen nyt sanois. Mä en jää piirunkaan vertaa kenenkään mieleen (esim. kun tapaan työssäni paljon ihmisiä, kätellään ja esittäydytään ja seuraavalla kerralla musta tuntuu, että mun pitää tehdä kaikki uudestaan, kun kukaan ei muista mua...). Mua ei jotenkin huomioida (esim. töissä muita kätellään jamua välttämättä ei...), naapuritkin juttelee mun miehelle, mutta kun saavun paikalle, saattavat vetäytyä pois ("asia tulikin jo juteltua"...) ja minä kun niin haluaisin osallistua myös! Oon kait ihan nätti, tosin ylipainoinen ja ehkä vähän allapäin. En siis mikään ylipirteä, mutta kuitenkin ihan iloinen. Oon vähän ujo, mutta meen kyllä muiden mukaan helposti.
Vitsi tää on turhauttavaa, ois sama vajota maan alle. Onneksi mulla on ihanat lapset!

 

[MIIA]

Tuttua. Musta tuntuu että vain lapset huomaa mun olemassaoloni ja ovat kiinnostuneita tekemisistäni.

Saanko mä udella mistä päin olet?

 

[juujuu]

Tove Janssonin satukirjassa "Kuka lohduttaisi Nyytiä?" on samanalainen ongelma, ja siihen pari ratkaisua. Vilkaisepas se.

 

[Kimalle84]

Mä näen mitä te kirjoitatte.. Ei teistä kumpikaan näkymättömältä tunnu. Vai oonkohan mäkin ?? =)

 

[MIIA]

Mä näen mitä te kirjoitatte.. Ei teistä kumpikaan näkymättömältä tunnu. Vai oonkohan mäkin ?? =)

Mutta on ihan oikeesti välillä seinät kaatua päälle kun menet minne vaan niin kukaan ei tule juttelemaan,ja jos aloitat itse,se jää siihen pakolliseen. Tuntuu ettei toista edes kiinnosta. Sillon tulee sellanen tunne että sontaaks tässä,ollaan sitten yksin lasten kanssa,vaikka kuitenkin sitä aikuista juttuseuraakin kaipaisi.
Tai näin on ainakin mulla.

 

[Turbojurpo]

Alkoi soida päässä "Mies jonka ympäriltä tuolit viedään": http://artists.letssingit.com/zen-cafe-lyrics-mies-jonka-ymparilta-tuolit-viedaan-8tq3t3r

 

[=)]

Mä luulen että jos muut ympärillä puhuvat enemmän jne niin heille täytyy muiden tietenkin puhua takaisin. Eri asia sitten tuo kättely jne. mutta monet ovat niin juroja ja idiootteja etteivät kättele jos se toinen ei ole jo valmiiksi siinä käsi ojossa.

Yritä vähän "reipastua", ole valmiina kättelemään ja esittelemään itses reippaasti, ja heitä vaan kommenttia.

Mä olen sellainen että puhun kaikille ja kyllä mullekin sitten puhutaan ja moikataan.
ystäväni taas on ujoa ja hiljaista sorttia ja varmaan kokee sen myös samalla lailla joskus.

Itse yritän aina huomioida hiljaisetkin, mutta kaikki ei tajua.

 

[Yönsilmä]

Hmm.. Ole itse hieman aktiivisempi. Tsemppaa vaikka vähän, niin sut huomataan. Kun sut on huomattu, niin huomataan varmasti useamminkin.

Erikoinen lookikin kyllä huomataan. Siispä seuraavaksi esim. värjää oikein kirkkaanpunaisella hiukset niin jopas ihmiset huomaa sut helpommin.

 

[=)]

Mä näen mitä te kirjoitatte.. Ei teistä kumpikaan näkymättömältä tunnu. Vai oonkohan mäkin ?? =)

Mutta on ihan oikeesti välillä seinät kaatua päälle kun menet minne vaan niin kukaan ei tule juttelemaan,ja jos aloitat itse,se jää siihen pakolliseen. Tuntuu ettei toista edes kiinnosta. Sillon tulee sellanen tunne että sontaaks tässä,ollaan sitten yksin lasten kanssa,vaikka kuitenkin sitä aikuista juttuseuraakin kaipaisi.
Tai näin on ainakin mulla.

Mutta meneekö se niin että sä sanot jotain ja se toinen vastaa ja sit loppuu?

Mitä jos mietit valmiiksi puheenaiheita mistä luulet toisen saavan juttua aikaiseksi, ja itsekin jatkat sitten, etkä jää hiljaiseksi. =)

 

[MIIA]

Tove Janssonin satukirjassa "Kuka lohduttaisi Nyytiä?" on samanalainen ongelma, ja siihen pari ratkaisua. Vilkaisepas se.

Ja nyyti kulki vain ja kulki maailmalla,
ei nähnyt missään tutun tuttua.
Nyt kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois vaikka näin:
jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin.

 

[=)]

Älä mieti mitä ihmiset ajattelee, jatkat vaan puhumista jne.
Jos näytät siltä että sua ei kiinnosta tai et uskalla puhua niin valitettavasti moni ai jaksa vaivautua yrittämään.

Eli se on susta itsestä kiinni aika paljon, koska ihmiset ovat sellaisia.

joku voi taas luulla vaikka että sua ei edes huvita puhua.

Oletko katsonut koskaan peilistä perusilmeitäsi?
Tätä en kysy pahalla, vaan sillä että itse usein näytän nokkavalta vaikka ei ole tarkoitus.

Olenkin alkanut enemmän yrittää hymyillä, jos olen seurassa.

 

[MIIA]

Mä näen mitä te kirjoitatte.. Ei teistä kumpikaan näkymättömältä tunnu. Vai oonkohan mäkin ?? =)

Mutta on ihan oikeesti välillä seinät kaatua päälle kun menet minne vaan niin kukaan ei tule juttelemaan,ja jos aloitat itse,se jää siihen pakolliseen. Tuntuu ettei toista edes kiinnosta. Sillon tulee sellanen tunne että sontaaks tässä,ollaan sitten yksin lasten kanssa,vaikka kuitenkin sitä aikuista juttuseuraakin kaipaisi.
Tai näin on ainakin mulla.

Mutta meneekö se niin että sä sanot jotain ja se toinen vastaa ja sit loppuu?

Mitä jos mietit valmiiksi puheenaiheita mistä luulet toisen saavan juttua aikaiseksi, ja itsekin jatkat sitten, etkä jää hiljaiseksi. =)

Ei,vaan en jaksa sitten pitkään viritellä keskustelua kun toinen on just sen näkönen et ei voisvähempää kiinnostaa. Ihan sama kenelle juttelee. Mä en selvästikään sovi salolaisten jurmuttajien joukkoon. Jos kulkisin turpa rutussa niin ehkä sitten kelpaisin. Tuntuu ainakin siltä että otan liikaa kontaktia ihmisiin kun edes tervehdin naapureita.

 

[MIIA]

Älä mieti mitä ihmiset ajattelee, jatkat vaan puhumista jne.
Jos näytät siltä että sua ei kiinnosta tai et uskalla puhua niin valitettavasti moni ai jaksa vaivautua yrittämään.

Eli se on susta itsestä kiinni aika paljon, koska ihmiset ovat sellaisia.

joku voi taas luulla vaikka että sua ei edes huvita puhua.

Oletko katsonut koskaan peilistä perusilmeitäsi?
Tätä en kysy pahalla, vaan sillä että itse usein näytän nokkavalta vaikka ei ole tarkoitus.

Olenkin alkanut enemmän yrittää hymyillä, jos olen seurassa.

Tuiki tuntemattomat ihmiset on sanoneet että olen perusilmeeltäni iloinen ja helposti lähestyttävä. En sitten tiedä mikä muuton jälkeen olisi muuttunut.

 

[Kimalle84]

Mä oon hirveen puhelias ja keksin kyllä jutunjuurta vaikka mistä, silti mun on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, kun ajattelen aina että kaikki pitää mua ihan hulluna kun juttelen ummet ja lammet vaikka mistä... Tutut ihmiset sitten joutuu "kärsimään" tästä mun puheliaisuudesta ja kaikista filosofoinneista. Musta olis ihanaa jos joku ihminen joskus sanois et "hei, haluutsä olla mun kaveri.. Mä en pidä sua outona.."
Mulla kun on just se ongelma että kun intoudun puhumaan jostain niin toisen pitää osata vastata mulle, ja tulemaan juttuun mukaan ilman että mä kysyn mitään.. Kyllä mä ihan hyvin ton yksinpuhelupuolenkin osaan, mutta sitten jos toinen ei osallistu mun höpötyksiin niin tulee sellanen olo että "no, nyt se pitää mua ihan idioottina kun en anna edes puheenvuoroa.."

 

[MIIA]

Mä oon hirveen puhelias ja keksin kyllä jutunjuurta vaikka mistä, silti mun on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, kun ajattelen aina että kaikki pitää mua ihan hulluna kun juttelen ummet ja lammet vaikka mistä... Tutut ihmiset sitten joutuu "kärsimään" tästä mun puheliaisuudesta ja kaikista filosofoinneista. Musta olis ihanaa jos joku ihminen joskus sanois et "hei, haluutsä olla mun kaveri.. Mä en pidä sua outona.."
Mulla kun on just se ongelma että kun intoudun puhumaan jostain niin toisen pitää osata vastata mulle, ja tulemaan juttuun mukaan ilman että mä kysyn mitään.. Kyllä mä ihan hyvin ton yksinpuhelupuolenkin osaan, mutta sitten jos toinen ei osallistu mun höpötyksiin niin tulee sellanen olo että "no, nyt se pitää mua ihan idioottina kun en anna edes puheenvuoroa.."

Just tätä mäkin tarkotin,että ois kiva kun juttu pysyis koossa ilman että mä kysyn mitään!

 

[Kimalle84]

haamu? Tuu meiän kaa tänne juttelee niin et ainakaan oo yssikseen Mä voin olla kaikkien kaveri :flower: :flower: :flower:

 

[MIIA]

haamu? Tuu meiän kaa tänne juttelee niin et ainakaan oo yssikseen Mä voin olla kaikkien kaveri :flower: :flower: :flower:

Just meinasin laittaa että taisin ryöstää haamun ketjun!

 

[Kimalle84]

Mä oon hirveen puhelias ja keksin kyllä jutunjuurta vaikka mistä, silti mun on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, kun ajattelen aina että kaikki pitää mua ihan hulluna kun juttelen ummet ja lammet vaikka mistä... Tutut ihmiset sitten joutuu "kärsimään" tästä mun puheliaisuudesta ja kaikista filosofoinneista. Musta olis ihanaa jos joku ihminen joskus sanois et "hei, haluutsä olla mun kaveri.. Mä en pidä sua outona.."
Mulla kun on just se ongelma että kun intoudun puhumaan jostain niin toisen pitää osata vastata mulle, ja tulemaan juttuun mukaan ilman että mä kysyn mitään.. Kyllä mä ihan hyvin ton yksinpuhelupuolenkin osaan, mutta sitten jos toinen ei osallistu mun höpötyksiin niin tulee sellanen olo että "no, nyt se pitää mua ihan idioottina kun en anna edes puheenvuoroa.."

Just tätä mäkin tarkotin,että ois kiva kun juttu pysyis koossa ilman että mä kysyn mitään!

Joo, se on tosi rassaavaa kun jotkut vaan seisoo ja kattoo tyhjä ilme naamallaan ja välillä väläyttää väkinäisen hymyn et "mjoo..", ja kaikkeen mitä sanot, vastaus on jotain "ai, niinkö?", "joo, joo", "ahaa", "niin", "no, en mä tiedä.."..

Sitten mä oon ihan et "no, okei. Täytyy tästä mennä (häiritsemästä)". Ja kummaa on kun joku tuollainen vähäsanainen ihminen sanoo siinä vaiheessa että "ai? nytkö jo?". Niin tulee itselleen hirveen ristiriitainen olo että "mitä?".

 

[MIIA]

Mä oon hirveen puhelias ja keksin kyllä jutunjuurta vaikka mistä, silti mun on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, kun ajattelen aina että kaikki pitää mua ihan hulluna kun juttelen ummet ja lammet vaikka mistä... Tutut ihmiset sitten joutuu "kärsimään" tästä mun puheliaisuudesta ja kaikista filosofoinneista. Musta olis ihanaa jos joku ihminen joskus sanois et "hei, haluutsä olla mun kaveri.. Mä en pidä sua outona.."
Mulla kun on just se ongelma että kun intoudun puhumaan jostain niin toisen pitää osata vastata mulle, ja tulemaan juttuun mukaan ilman että mä kysyn mitään.. Kyllä mä ihan hyvin ton yksinpuhelupuolenkin osaan, mutta sitten jos toinen ei osallistu mun höpötyksiin niin tulee sellanen olo että "no, nyt se pitää mua ihan idioottina kun en anna edes puheenvuoroa.."

Just tätä mäkin tarkotin,että ois kiva kun juttu pysyis koossa ilman että mä kysyn mitään!

Joo, se on tosi rassaavaa kun jotkut vaan seisoo ja kattoo tyhjä ilme naamallaan ja välillä väläyttää väkinäisen hymyn et "mjoo..", ja kaikkeen mitä sanot, vastaus on jotain "ai, niinkö?", "joo, joo", "ahaa", "niin", "no, en mä tiedä.."..

Sitten mä oon ihan et "no, okei. Täytyy tästä mennä (häiritsemästä)". Ja kummaa on kun joku tuollainen vähäsanainen ihminen sanoo siinä vaiheessa että "ai? nytkö jo?". Niin tulee itselleen hirveen ristiriitainen olo että "mitä?".

Niin,siinä vaiheessa se keskustelukumppani jotenkin vasta herää että ois varmasti voinut sanoakin jotain kun itellä on jo tunne että on tuhlannut toisen kallista aikaa höpöttämällä jotain.
Mulla on taipumus jäädä suustani kiinni vaikka eskariopen kanssa. Viimekskin puhuttiin ensin pojan kehityksestä ja sitten yllättäin oltiinkin selitetty ummet ja lammet lumikolista ja akvaariokaloista. Harmi vaan ettei näitä ihmisiä tule kovin usein vastaan

 

[=)]

Mä ainakin kirjoitin haamulle nuo vastaukset paitsi tuo lainaus oli miialle.
mut sä miia olet ihan puheliaan oloinen joten ei sulla johdu ujoudesta.

 

[Haamu?]

Moi!!!! Ihanaa, mä jo aattelin, että kukaan ei kuitenkaan kommentoi tätäkään mitenkään...
On kuulkaa ihana olo, kun joku on huomannut!
Mä käväsin lounaalla, siks en heti osallistunut.
Mun täytyy tosiaan hankkia toi kirja ja lukea, jospa sieltä jotain viisauksia löytyisi.
Mä en tosiaan oo mikään luonnostaan kamalan puhelias, mutta juttelen kyllä, kunhan muutkin osallistuu. Oon huono vääntää jutunjuurta väkisin. uskoisin, että perusilmeeltäni oon "perus", en synkkä, mutten mikään ilopilleri. Paitsi että naapureille olen varmaan tosi iloisen näköinen, kun oon oikeesti iloinen, että näkyy naapuria, jonka kanssa vois jutella.
Ja MIIA, toi sun kirjoitukses, on just niinku mulla; seuraa kaipais kipeesti, mutta näyttää, ettei ketään kiinnostaa. Ei sitä viitti esim. puistossa yrittää juttua jonkun kanssa ja kun se ei lämpene, niin siirtyä seuraavaan "uhriin"... Ja =) ja Yönsilmä, kyllähän minä koitan olla reipas, mutta ehkä musta sitten jotenkin näkyy, et oon vähän arka. Mutta kun se oon kuitenkin aina minä, joka loppujen lopuksi yritän! Pentele! Ja toi huomaamattomuus voi olla tietysti yksi syy, koska pukeudun aika perusvaatteisiin, enkä muutenkaan oo mitenkään säväyttävä. Mutta kun on tuota ylipainoo, niin se rajoittaa aikalailla... Niin, ja mä oon täältä junttilasta, Oulusta.

 

[Cassyput]

Olet varmaan jotenkin alkanut käyttäytyä vähän tuon olettamuksesi mukaisesti. :hug:

 

[Haamu?]

Voi vitsi, mun täytyy rientää palaveriin...
Mua muuten kutsutaan täällä töissä usein mun edeltäjän minellä, vaikka oon ollu jo 2 vuotta... Arvatkaapa onko kiva!?
Älkää pliis nyt kadotko!

 

[Kimalle84]

Voi vitsi, mun täytyy rientää palaveriin...
Mua muuten kutsutaan täällä töissä usein mun edeltäjän minellä, vaikka oon ollu jo 2 vuotta... Arvatkaapa onko kiva!?
Älkää pliis nyt kadotko!

Ei se mitään mua sanotaan usein saduksi, sannaksi tai siniksi koska kuulemma "näytän siltä"..

 

[Toinen haamu?]

Täällä äippälomalla ollesa kanssa huomaa että sos.elämä on kaventunut. Vaikka olen ulospäinsuuntautuva luonne niin toisinaan kaipaa harrastuksia ja niitä työtovereitakin. Lapsen syntymän jälkeen oon ollu appivanhemmille ihan ilmaa, siellä kun käydään niin tuskin tervehtivät vaikka itse tervehdin ja yritän jutella, on vain kiire lapsen kanssa olemaan. En ole mustis, mutta omanarvontuntoa se joskus loukkaa, ikäänkuin olisin heille täysin näkymätön....