mä pelkään ettei mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mokasinko taas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mokasinko taas

Vieras
haluakaan mua oikeasti 100%. Pelottaa että olen "hukannut" 5-vuotta elämästäni mieheen jolle en olekaan elämänsä suurin rakkaus/se oikea tms. Mitä minulla opiskeleva yh on tarjota hänelle? ei yhtään mitään paitsi rakkauteni... Mies on kyllä pyytänyt minua luokseen asumaan ja perheen perustamisesta puhuttu mutta en ole vielä osannut tehdä mitään päätöstä suuntaan tai toiseen. Koska aina kun otan puheeksi kihlat/naimisiinmenon hän vaikenee... Ainoastaan kerran on vastannu ja silloin oli sitä mieltä että ensin pitää muuttaa saman katon alle ja tutustua toistemme sukuun paremmin ja rahanmenoonkin vetosi.. Nykyään ei sano mitään jos kysyn.. Ymmärrän kyllä ettei kaikille oo helppoa puhua näistä asioista.. Ei ole minullekaan helppoa kysyä näitä kysymyksia jos saakin torjuvan vastauksen, ottais liian koville... Sama homma jos kysyn rakastaako minua.. ei kuulu vastausta.. tosin en ole itsekään uskaltanut sanoa sitä kun vain kerran hieman pienessä maistissa mutta mies ei tiennyt että olin ottanut..kun edes kerran sen kuulis, kirjoittaisi vaikka kirjeeseen/viestillä tms jos kasvotusten liikaa ujottaa. pitääkö tässä nyt olettaa että mies hakee itselleen vain jotain siivooja/keittäjää ja hautomoa lapsilleen vai mitä? Pahinta tässä on se että saatan olla jo raskaana tälle miehelle...kuukautiset myöhässä jne...
 
Siis te olette olleet 5 vuotta yhdessä, jonka aikana olet tasan yhden kerran sanonut että rakastat? Ja mies ei ilmeisesti sitäkään? Ja te ette asu edes yhdessä, vaan viisi vuotta eri kattojen alla? Ettekä ole näiden vuosien aikana tutustuneet toistenne sukuihin ja ystäviin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitä mä en nyt ymmärrä;22916341:
Siis te olette olleet 5 vuotta yhdessä, jonka aikana olet tasan yhden kerran sanonut että rakastat? Ja mies ei ilmeisesti sitäkään? Ja te ette asu edes yhdessä, vaan viisi vuotta eri kattojen alla? Ettekä ole näiden vuosien aikana tutustuneet toistenne sukuihin ja ystäviin?

5v seurusteltu ja olen kerran sanonut että rakastan(olen ujo). Mies ei ole sanonut kertaakaan(ehkä hänkin ujo). Ei emme asu yhdessä, mies asuu toisella paikkakunnalla. Kyllä mies on tutustunut minun sukuun ja ystäviini. Minäkin olen useita kertoja tavannut miehen vanhemmat,mummon, sisarukset ja muutama muukin sukulainen ja naapuri. Mun pitäis vissiin tutustua joka ikiseen serkkuun ym ym...
 
JOs kaipaat suurta rakkautta ja suhdetta, jossa tunteista puhutaan avoimesti, en oikeastaan ymmärrä, mitä teet tässä nykyisessä suhteessasi? Monille kuvaamasi tapainen kuvio riittää, mutta näyttäisi siltä, että sinulle se ei riitä. Eli nyt suu auki ja kertomaan, että tämä ei ole sellainen suhde, jonka hauat. Ja pidä mielessä, että vaikka mies suostuisi esim. kihloihin, eivät nuo kuvaamasi asiat todennäköisesti koskaan muutu. Eli melkein tekisi mieleni sanoa, että vapaille markkinoille uutta etsimään:)
 
Meillä mä olen sanonut miehelle kerran 15 vuoden aikana rakastavani sitä, jolloin se vastasi "niin mäkin sua" :) Ei vaan ole tapana meillä. Lapsille olen muutaman kerran sanonut rakastavani niitä, mutta ovat vähän vaivautuneita silloin.

Mun mielestä tosta ei voi päätellä ettei rakasta, kyllä mäkin joka päivä huomaan miehen käytöksessä että se rakastaa mua. Kuinka miehesi kohtelee sua, ap? Ettekö ole puhuneet yhteenmuutosta? Mitä mieltä mies on siitä?
 
[QUOTE="vieras";22916396]Meillä mä olen sanonut miehelle kerran 15 vuoden aikana rakastavani sitä, jolloin se vastasi "niin mäkin sua" :) Ei vaan ole tapana meillä. Lapsille olen muutaman kerran sanonut rakastavani niitä, mutta ovat vähän vaivautuneita silloin.

Mun mielestä tosta ei voi päätellä ettei rakasta, kyllä mäkin joka päivä huomaan miehen käytöksessä että se rakastaa mua. Kuinka miehesi kohtelee sua, ap? Ettekö ole puhuneet yhteenmuutosta? Mitä mieltä mies on siitä?[/QUOTE]

hyvin kohtelee ja tunnen kyllä hänen läsnä ollessaan itseni rakastetuksi siksi tuntuu niin oudolta ettei edes kerrankaan voisi sanoa sitä. Yhteenmuuttoa siis mies on ehdottanut jo vuosi sitten minä olen vähän hidastellut sitä....
 
Miksi ihmeessä itse haluaisit kihloihin/naimisii jos et kerran edes halua muuttaa yhteen? Pakko kysyä, minkä ikäisiä olette? Miten usein näette?

haluan muuttaa yhteen. olen opiskelujen takia joutunut asumaan täällä ja sitten mun täytyy myös ajatella lastani. näemme aina kun miehellä ei ole töitä, viikonloput ainakin menee aina saman katon alla... mies on 32, minä olen 27.
 
Ja vielä yksi asia, lopeta itsesi väheksyminen. Vaikuttaisi siltä, että sinulla on äärimmäisen huono itsetunto. Miten pystyt rakastamaan ketään toista kun et edes rakasta itseäsi? Enkä luonnollisesti tarkoita itserakkautta.
 
no mä koen että on vaikea keskustella kenen tahansa kanssa vaikeista asioista....

Mutta kun ei suhteesta voi koskaan tulla mitään, jos ei uskalla puhua mistään. Onko se muka aitoa rakkautta ja toimiva suhde, jos kumpikaan ei uskalla sanoa mitään? Joka suhteessa tulee aikoja ja tilanteita, jolloin asiat ei menekään ihan itsestään eteenpäin, vaan on pakko vähän keskustella. Ja tosiaan, miksi haluat kihloihin tai naimisiin, jos et halua muuttaa yhteen?

Teidän tarttis kyllä nyt ruveta keskustelemaan, jos meinaatte että suhteella on jotain toivoa....
 
Ja vielä yksi asia, lopeta itsesi väheksyminen. Vaikuttaisi siltä, että sinulla on äärimmäisen huono itsetunto. Miten pystyt rakastamaan ketään toista kun et edes rakasta itseäsi? Enkä luonnollisesti tarkoita itserakkautta.

tiedän että minulla on huono itsetunto.. Johtunee varmaan siitä että minua kiusattiin koulussa ala-asteelta ammattikouluun asti.
 
Ymmärrän täysin, että mies haluaa asua yhdessä ennen naimisiinmenoa. Toisen voi oppia tuntemaan läpikotaisin vasta kun todella elää yhdessä, näkee toisensa hyvinä ja huonoina hetkinä, ja huomaa, sopivatko elämäntavat pidemmälläkin tähtäimellä yhteen. Viikonlopun ajan on helppo vielä tsempata ja koettaa olla mieliksi. Itse en ikinä uskaltaisi mennä naimisiin ilman että yhdessä asumista olisi takana vähintäänkin useampi kuukausi.
 

Yhteistyössä