K
kiitos ja hyvästi
Vieras
V*ttu mä en jaksa, en oikeesti.
Oon neljän lapsen yh, käyn töissä ja opiskelen. Ja tässä sivussa oon hommannut lahjat ja miettinyt ruokalistat jouluksi jne. Ylihuomenna alkaa vasta loma, kaikki jouluruuat on tekemättä vielä.
Ja tää kämppä on sekaisin kuin kaatopaikka. Mä en saa lapsia auttamaan mua missään enkä mitenkään. Ne ei tee mitään. Ei vaikka mä huudan, uhkailen, puhun nätisti, selitän, itken ja raivoan. Mitään ei tapahdu. Mua ottaa niin päähän, että mä en saa koskaan mitään apua niiltä, en ikinä. Isälleen kun menevät, niin kyllä autetaan ja tehdään kotitöitä ja muuta. Täällä ei saatana muuta kuin valitetaan ja vaaditaan ostamaan sitä ja tätä ja tuota.
Ne ei arvosta mua pätkääkään, tuskin edes rakastavat. Mä oon niille vaan joku raha-automaatti enkä yhtään mitään muuta.
Mua itkettää ja väsyttää. Mä en pysty tähän yksin, en todellakaan. Miten mä ehdin siivoomaan ja laittamaan kaikki ruuat ennen aattoa? En mitenkään. Eikä mua enää edes huvita. Olkoon sitten näin, ei tartte auttaa eikä tehdä mitään. En mäkään enää tee. En laita joulua, en osta ruokia, lahjatkin annan joillekin muille.
Ihan sama.
Ja tekis niin mieli lähteä kokonaan pois eikä palata enää ikinä takas. Ei nuo mua näköjään tartte yhtään mihinkään, ei mulla ole enää rahaakaan.
Tässä kiitos kaikesta mitä mä oon näitten vuosien aikana noitten eteen tehnyt.
Ja kaikki ovat jo kouluikäisiä, että eipä ole iästä kiinni.
Oon neljän lapsen yh, käyn töissä ja opiskelen. Ja tässä sivussa oon hommannut lahjat ja miettinyt ruokalistat jouluksi jne. Ylihuomenna alkaa vasta loma, kaikki jouluruuat on tekemättä vielä.
Ja tää kämppä on sekaisin kuin kaatopaikka. Mä en saa lapsia auttamaan mua missään enkä mitenkään. Ne ei tee mitään. Ei vaikka mä huudan, uhkailen, puhun nätisti, selitän, itken ja raivoan. Mitään ei tapahdu. Mua ottaa niin päähän, että mä en saa koskaan mitään apua niiltä, en ikinä. Isälleen kun menevät, niin kyllä autetaan ja tehdään kotitöitä ja muuta. Täällä ei saatana muuta kuin valitetaan ja vaaditaan ostamaan sitä ja tätä ja tuota.
Ne ei arvosta mua pätkääkään, tuskin edes rakastavat. Mä oon niille vaan joku raha-automaatti enkä yhtään mitään muuta.
Mua itkettää ja väsyttää. Mä en pysty tähän yksin, en todellakaan. Miten mä ehdin siivoomaan ja laittamaan kaikki ruuat ennen aattoa? En mitenkään. Eikä mua enää edes huvita. Olkoon sitten näin, ei tartte auttaa eikä tehdä mitään. En mäkään enää tee. En laita joulua, en osta ruokia, lahjatkin annan joillekin muille.
Ihan sama.
Ja tekis niin mieli lähteä kokonaan pois eikä palata enää ikinä takas. Ei nuo mua näköjään tartte yhtään mihinkään, ei mulla ole enää rahaakaan.
Tässä kiitos kaikesta mitä mä oon näitten vuosien aikana noitten eteen tehnyt.
Ja kaikki ovat jo kouluikäisiä, että eipä ole iästä kiinni.