taas mennään päin mettää tuon Sällin kouluasioiden kanssa |O
ja sitten vielä ihmetellään miksi nuoret voi pahoin..oikeesti alkaa jo menee hermot, noin 189835 kertaa tässä parin vuoden sisään :headwall:
eli lyhyesti:
kiusaamista ja siitä johtuvaa lintsausta, pari vuotta meni ennen kuin kukaan otti meitä tosissaan siitä mitä tuo lapsi oireilee..
sitten vaihdettiin koulua, jossa kaiken piti olla tiedossa, ja asiaan otetaan kunnon ote ja tehdään kaikki mitä voidaan..selvis puolen vuoden jälkeen et mitään ei tehtykkään, jätettiin kokonaan hoitamatta asiat kun ei jaksanu kiinnostaa (esim erityisopettajat ei tienneet koko lapsesta mitään )
löydettiin vahingon kautta opettaja joka otti asian todesta ja lupas auttaa, tosin joutui hoitamaan asiaa omalla ajalla kun ei saa sit palkkaa niistä tunneista.
ehdotellaan sairaalajaksoa (6viikkoa nuorisopsykiatrian osastolla ) ja vihjaillaan lääkityksen tarpeesta koska lapsella on selkeästi paniikkihäiriön oireita ym vaikeuksia jne jne
ja mitä nyt sitten tapahtuu?
poika on käynyt tenttimässä kokeita, päässyt niistä läpi ja mennyt kouluun ne tekemään (on siis kotiopetuksessa ) kun on saanut olla koetilanteissa yksin, ilman muita oppilaita.
nyt sitten halutaankin et poika menee opiskelemaan opettajan johdolla, ja jos ei suostu, niin sitten koetilanteetkin joutuu menemään muiden oppilaiden joukkoon, joka ei tule onnistumaan.Yhdet kokeet jo siirtyi päivällä kun oksensi ja voi muutenkin pahoin kun kuuli joutuvansa muiden joukkoon kokeet tekemään.
eli nyt kun vihdoin löydettiin sellainen keino millä saa tuon yläasteen käytyä loppuun, eli tenttiminen, niin sekin sitten loppuu siihen et siltä aletaan taas vaatimaan jotain muuta.
MÄ EN JAKSA |O
juuri kun on nuorisopsykiatrin kanssa alkanut avautumaan ja näyttää mahdollisesti siltä et se pystyy käymään läpi niitä traumojaan, niin eiku lisää traumoja kehiin..
ja sitten vielä ihmetellään miksi nuoret voi pahoin..oikeesti alkaa jo menee hermot, noin 189835 kertaa tässä parin vuoden sisään :headwall:
eli lyhyesti:
kiusaamista ja siitä johtuvaa lintsausta, pari vuotta meni ennen kuin kukaan otti meitä tosissaan siitä mitä tuo lapsi oireilee..
sitten vaihdettiin koulua, jossa kaiken piti olla tiedossa, ja asiaan otetaan kunnon ote ja tehdään kaikki mitä voidaan..selvis puolen vuoden jälkeen et mitään ei tehtykkään, jätettiin kokonaan hoitamatta asiat kun ei jaksanu kiinnostaa (esim erityisopettajat ei tienneet koko lapsesta mitään )
löydettiin vahingon kautta opettaja joka otti asian todesta ja lupas auttaa, tosin joutui hoitamaan asiaa omalla ajalla kun ei saa sit palkkaa niistä tunneista.
ehdotellaan sairaalajaksoa (6viikkoa nuorisopsykiatrian osastolla ) ja vihjaillaan lääkityksen tarpeesta koska lapsella on selkeästi paniikkihäiriön oireita ym vaikeuksia jne jne
ja mitä nyt sitten tapahtuu?
poika on käynyt tenttimässä kokeita, päässyt niistä läpi ja mennyt kouluun ne tekemään (on siis kotiopetuksessa ) kun on saanut olla koetilanteissa yksin, ilman muita oppilaita.
nyt sitten halutaankin et poika menee opiskelemaan opettajan johdolla, ja jos ei suostu, niin sitten koetilanteetkin joutuu menemään muiden oppilaiden joukkoon, joka ei tule onnistumaan.Yhdet kokeet jo siirtyi päivällä kun oksensi ja voi muutenkin pahoin kun kuuli joutuvansa muiden joukkoon kokeet tekemään.
eli nyt kun vihdoin löydettiin sellainen keino millä saa tuon yläasteen käytyä loppuun, eli tenttiminen, niin sekin sitten loppuu siihen et siltä aletaan taas vaatimaan jotain muuta.
MÄ EN JAKSA |O
juuri kun on nuorisopsykiatrin kanssa alkanut avautumaan ja näyttää mahdollisesti siltä et se pystyy käymään läpi niitä traumojaan, niin eiku lisää traumoja kehiin..