Mä taidan olla säälittävä (pohdintaa parisuhdeasioista, lapsista jne.)

["Surullinen"]

Aina kun kuulen jonkun tutun tai kaveri odottavan vauvaa niin mulla nousee pala kurkkuun. Sama juttu kun kuulen sen vauvan sitten syntyneen, saaneen nimen, näen facebookissa kuvia jne. Tulee suru kun en taida lisää lapsia saada ja 10v. lapsi jää ainoaksi. Yksin kun ei voi lasta saada.

Hyvä ystävä kertoi ostaneensa asunnon miesystävänsä kanssa. Heillä takana seurustelua vain reilu vuosi. Suru tuli tästäkin. Tuntuu, että moni löytää sen kumppanin ja asiat sujuvat hyvin parisuhteessa ja askeleita suurempaan sitoutumiseen otetaan. Mulla ei ole ketään.

Näin lehdessä kuvan aivan ihanasta hääpuvusta ja tiesin heti, että tuollaisen puvun haluaisin, mutta vain eri värisenä. No haaveeksi jää sekin. Jotenkin säälittävää tietää minkälaisen hääpuvun haluaisi vaikka ei mitään toivoa häistä. Vihkipaikankin tietäisin jo. Samoin kihla- ja vihkisormukset.

Haluaisin löytää rakkauden. Ensin tutustua vähitellen, ihastua, rakastua, edetä suhteessa. Saada ainakin yhden lapsen lisää. Rakentaa yhteisen tulevaisuuden jonkun rakkaan kanssa.

Toisaalta kuitenkin pelkään edes ajatella seurustelua kokemieni asioiden takia. Takana pari vaikeaa suhdetta ja yksi tapailu jossa mies ei tiennyt haluaako olla mun kanssa vai ei. En jaksa enää uskoa, että on olemassa luotettavia, rehellisiä, uskollisia ja puolisoaan kunnioittavia miehiä.

En jaksa enää saada kipeää parisuhteissa ja siksi tuntuu, että haluan olla yksin. Silti samalla kaipaan sitä kainaloa jossa olla, miestä joka rakastaa mua sellaisena kuin olen.

Itkuhan tässä tuli kun tätä kirjoitin. : /

 

[lilih]

Miksi et voisi saada suhdetta itsellesi?

 

[elsamus]

Etkö olisi onnellinen siitä sun 10v lapsesta? Monella ei ole edes sitä. Se on maailman suurin lahja.

 

[vrs]

Aikamoista itsesääliä.

Ja miks ei muuten vois yksin hommata lasta?

 

["a p"]

Miksi et voisi saada suhdetta itsellesi?

Ei kaikille vain ole tarkoitettu onnea tuolla saralla.

 

["a p"]

Etkö olisi onnellinen siitä sun 10v lapsesta? Monella ei ole edes sitä. Se on maailman suurin lahja.

No totta kai olen onnellinen! Mutta kun on aina haaveillut isosta perheestä niin kyllä siinä suru tulee kun ei saa edes toista lasta.

Mä olen huomannut, että tuollaisia kommentteja kuin sä laukovat juuri ne joilla itsellään on vähintään kaksi lasta ja nekin suhteellisen helposti saatu.

 

["a p"]

Aikamoista itsesääliä.

Ja miks ei muuten vois yksin hommata lasta?

Onko itsesääli kiellettyä? Itseään ei saisi koskaan sääliä missään tilanteessa?

Mä en halua saada lasta yksin ja kasvattaa häntä yksin.

 

[hanukka]

Ikävää että susta tuntuu tolta! Mutta älä heitä kirvestä kaivoon, koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Voi olla että huomenna tai 20 vuoden päästä elämääsi talsii se ihana mies jonka kanssa haluat olla loppu elämäsi. Niin kauan kun elät ei toivo ole menetetty!

 

[Anatolia]

Joskus sitä vaan rypee itsesäälissä, ja se on ihan ok.

Mutta itsesäälin ei saa antaa jäädä päälle. Eikä mun mielestä kannata liikaa etsimällä etsiä rakkautta, sillä silloin sitä harvemmin löytää. Kun nauttii elämästään sellaisena kuin se on, niin rakkauskin tulee varmasti vielä joskus kohdalle :hug:

 

[vrs]

[QUOTE="a p";26499490]Onko itsesääli kiellettyä? Itseään ei saisi koskaan sääliä missään tilanteessa?

Mä en halua saada lasta yksin ja kasvattaa häntä yksin.[/QUOTE]

Ei kiellettyä, mutta luotaantyöntävää. Ei sillä miehiä kaadeta.

 

["a p"]

Joskus sitä vaan rypee itsesäälissä, ja se on ihan ok.

Mutta itsesäälin ei saa antaa jäädä päälle. Eikä mun mielestä kannata liikaa etsimällä etsiä rakkautta, sillä silloin sitä harvemmin löytää. Kun nauttii elämästään sellaisena kuin se on, niin rakkauskin tulee varmasti vielä joskus kohdalle :hug:

En mä etsimällä etsikään. Mähän kirjoitin jo aloituksessa, että toisaalta en edes uskalla aloittaa seurustelua. Siis jos sopiva mies sattumalta vastaan tulisi.

Ikävä kyllä nytkin on orastava ihastus meneillään ja olen erästä miestä katsellut, mutta aloitetta en aio tehdä. En halua satuttaa itseäni yhtään enempää, riittää jo ihan tämäkin hajalla oleminen. Odotan, että ihastus menee ohitse ja jatkan elämää eteenpäin kahdestaan lapsen kanssa.

 

[elsamus]

Musta tollanen itsesääli vaan ei ole hyvä sinun saatika sen 10 lapsen vuoksi. Opetatko lapsellesi ajatuksen, että hän ei riitä sinulle, että hän ei ole tarpeeksi? Jotkut ihan todella haluaisivat edes sen yhden lapsen ja olisivat tyytyväisiä siihen.


[QUOTE="a p";26499470]No totta kai olen onnellinen! Mutta kun on aina haaveillut isosta perheestä niin kyllä siinä suru tulee kun ei saa edes toista lasta.

Mä olen huomannut, että tuollaisia kommentteja kuin sä laukovat juuri ne joilla itsellään on vähintään kaksi lasta ja nekin suhteellisen helposti saatu.[/QUOTE]

 

["a p"]

Ei kiellettyä, mutta luotaantyöntävää. Ei sillä miehiä kaadeta.

No hyvä niin. En mä uskalla enää mitään suhdetta aloittaa vaikka mies tulisikin vastaan. Haluan parisuhteen, mutta toisaalta en enää uskalla. Kun on satutettu tarpeeksi monta kertaa, niin sitä ei enää halua eikä jaksa kokea sitä uudestaan.

 

["a p"]

Musta tollanen itsesääli vaan ei ole hyvä sinun saatika sen 10 lapsen vuoksi. Opetatko lapsellesi ajatuksen, että hän ei riitä sinulle, että hän ei ole tarpeeksi? Jotkut ihan todella haluaisivat edes sen yhden lapsen ja olisivat tyytyväisiä siihen.

Mä rakastan lastani yli kaiken ja sä tulet kirjoittamaan mulle tuollaista sontaa! :headwall:

 

[Anatolia]

[QUOTE="a p";26499594]No hyvä niin. En mä uskalla enää mitään suhdetta aloittaa vaikka mies tulisikin vastaan. Haluan parisuhteen, mutta toisaalta en enää uskalla. Kun on satutettu tarpeeksi monta kertaa, niin sitä ei enää halua eikä jaksa kokea sitä uudestaan.[/QUOTE]
Jos haluaa voittaa, on pakko pelata. Pakko uskaltaa.

Parisuhde on aina riski. Ihan aina.

 

["a p"]

Mä en tajua joidenkin asennetta, että ihminen jolla on lapsia/a ei saisi surra sitä, että enempää lapsia ei tule. Ei se tarkoita sitä etteikö rakastaisi olemassa olevaa lasta/lapsia ja mitenkään väheksyisi hänen/heidän olemassa oloaan!

Ei tällaista voi käsittää ihminen joka ei ole koskaan vastaavaa tuntenut.

 

["Henni"]

Mä ymmärrän oikein hyvin! Itse olen melkein samassa tilanteessa, paitsi että lapsi hiukan nuorempi. Kahdestaan ollaan oltu jo vuosikausia eikä minkäänlaista parisuhdetta ole lapsen isän jälkeen löytynyt. Kyllä sitä väkisinkin miettii että tässäkö tämä nyt oli, nyt ooteellaan vaan niitä lapsenlapsia syntyviksi.

 

[yhdenhuoltaja]

[QUOTE="a p";26499470]No totta kai olen onnellinen! Mutta kun on aina haaveillut isosta perheestä niin kyllä siinä suru tulee kun ei saa edes toista lasta.

Mä olen huomannut, että tuollaisia kommentteja kuin sä laukovat juuri ne joilla itsellään on vähintään kaksi lasta ja nekin suhteellisen helposti saatu.[/QUOTE]

Mä en välttämättä kehtaisi sanoa noin, mutta ajattelisin kuitenkin. Meidän ainokainen on vaikeimman kautta saatu ja oltiin jo varmoja ettei tule sitten koskaan onnistumaankaan.

Mutta en mä ajattelisi sitä ärtyneenä ellei mulle syntyisi vaikutelma että oikeasti et muista olla onnellinen kymmenvuotiaastasi. Vaan siksi ajattelisin noin, koska omassa elämässä optimismi on helpottanut asioita valtavasti.

Niinkuin joku kai sanoikin, niin haaveiden suremiseen uppoaminen voi käydä kalliiksi, ja se saattaa estää myös niiden saavuttamisen.

 

["a p"]

Jos haluaa voittaa, on pakko pelata. Pakko uskaltaa.

Parisuhde on aina riski. Ihan aina.

Mä en vain jaksa enää. Mä en jaksa uskoa, että olisi olemassa mies joka ei mua satuttaisi.

 

[Anatolia]

[QUOTE="a p";26499662]Mä en vain jaksa enää. Mä en jaksa uskoa, että olisi olemassa mies joka ei mua satuttaisi.[/QUOTE]
Älä anna niiden satuttaa.

Muuta asennetta/suhtautumistasi, mene virran mukana, älä oleta väärin tai liikaa, älä toivo liikaa liian varhain. Ota se asenne, että kokeilet, ja jos ei toimi niin sitten ei toimi, mutta sitä ei jäädä märehtimään.

 

[PaulKohelo]

Aikamoista itsesääliä.

Ja miks ei muuten vois yksin hommata lasta?

:headwall:

 

[elsamus]

[QUOTE="a p";26499636]Mä en tajua joidenkin asennetta, että ihminen jolla on lapsia/a ei saisi surra sitä, että enempää lapsia ei tule. Ei se tarkoita sitä etteikö rakastaisi olemassa olevaa lasta/lapsia ja mitenkään väheksyisi hänen/heidän olemassa oloaan!

Ei tällaista voi käsittää ihminen joka ei ole koskaan vastaavaa tuntenut.[/QUOTE]

Se on niin paljon asenteesta kiinni miten tän elämän ottaa. Sun tilanteessa ei taida olla muuta vaihtoehtoa, kun rypeä siinä itsesäälissä ja opettaa sama suhtautumistapa lapsellesikin. Sun kaikista vastauksista huokuu se, että sulla ei ole oikeasti edes mitään halua tehdä asialle mitään tai yrittää ajatella mistään positiivisesti. Hauskaa loppuelämää!

 

["joo"]

mulla on hyvin samat ajatukset, tai pelkään lähinnä, etten enää kiinnostu kenestäkään Yksinkään ei ole kiva ja tosiaan tuntuu, että kaikki muut etenee noissa suhteissa jne. Sun kirjoitus oli tosi koskettava, samoja ajatuksia itselläkin monesti tullut. Rohkeaa kirjoittaa ne sanoiksi.

 

["a p"]

Se on niin paljon asenteesta kiinni miten tän elämän ottaa. Sun tilanteessa ei taida olla muuta vaihtoehtoa, kun rypeä siinä itsesäälissä ja opettaa sama suhtautumistapa lapsellesikin. Sun kaikista vastauksista huokuu se, että sulla ei ole oikeasti edes mitään halua tehdä asialle mitään tai yrittää ajatella mistään positiivisesti. Hauskaa loppuelämää!

Mene pois tästä ketjusta jos sulla ei ole mitään hyvää sanottavaa.

Mä en todellakaan opeta lapselle mitään itsesääliä tms. koska ei hän mun ajatuksia tiedä. Turha väittää mitään ihmeellisyyksiä meistä koska et meitä edes tunne.

Sä olet juuri niitä ihmisiä joita en voi sietää. Ihmisiä jotka eivät osaa empatiaa ja luulevat, että haukkumalla saa hyvää aikaan. Juuri tuollaisia ihmisiä kaihdan ja juuri tuollaisia ääliöitä on liian moni mies elämässäni ollut. Tuollaiset ihmiset saavat mut voimaan pahoin.

 

[PaulKohelo]

[QUOTE="a p";26499729]
Sä olet juuri niitä ihmisiä joita en voi sietää. Ihmisiä jotka eivät osaa empatiaa ja luulevat, että haukkumalla saa hyvää aikaan. Tuollaiset ihmiset saavat mut voimaan pahoin.[/QUOTE]

Peesi.