Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Vauvat ja?
Koska sanotaan myös, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta, en usko, että vauvat joutuisivat kuollessaan kadotukseen. Kukaan ei ole niin hyvä, että pääsisi omilla ansioillaan taivaaseen, on minusta tuon Raamatunkohdan keskeinen viesti.
Vauvat ja...
Juurikin vauvat ja vanhukset. Kaikki samalla viivalla.
Kaikki yhtä arvokkaita Jumalan silmissä. Kukaan ei saa tehdä itseään arvokkaammaksi, pitää parempana kuin pieni vauva. Inhimillisessä katsannossa mitä täydellisimmän ja kunniakkaan kristityn vaelluksen suorittanut arvostettu vanhus ei ole Jumalan silmissä yhtään sen arvokkaampi kuin vasta ensimmäisiä henkäyksiään ottava vauva. Kaikki saavat saman palkan, niin viime hetkinä mukaan tullut kuin varhaisista hetkistä asti jo pitkään mukana ahkeroinut.
Moni tässä ketjussa kirjoittanut on oikeassa. Koodi kirjoitti, että kaikki on hyvin, ja niin onkin. Ja Grace ilmensi ja heijasti käsityksillään kauniisti Jumalan rakkautta. Ei tosiaankaan syytä huoleen. Ei myöskään syytä juuttua syntiin. Synti on. Mutta synti on voitettu. Meidän ei tarvitse siitä enää huolehtia. Ei edes pienen vauvan osalta, se ei ole meidän asiamme. Synti koskee meitä kaikkia, vauvaakin, mutta kristinuskon mukaan jopa syntymättömänkin vauvan osana on samanveroinen ihmisarvo kuin mitä hurskaimmalla uskonsankarilla tai toisaalta myös mitä pahaisimmalla ryövärillä. Meille jotka luemme, kirjoitamme, ymmärrämme, käsitämme, ajattelemme, ja vaikka tiedostamme; meille on annettu ilmoitukseksi vain Jeesuksen sovitustyö. Me näemme vain meitä koskevan osamme. Syntymättömän tai kuolleen vauvan osa on toinen. Sama pelastustyö kattaa vauvan, mutta meidän ei tarvitse huolehtia sen toteutumisesta. Sekin on jo täysin toteutettu.
Vastasyntynyt tai vanhus. Ei erotusta. Ei ole juutalaista, ei roomalaista, kreikkalaista. Siinä eräs tuon roomalaiskirjeen kohdan sanomaa, kuten myös Koodi kirjoitti: Kukaan ei ole niin hyvä, että pääsisi omilla ansioillaan taivaaseen, on minusta tuon Raamatunkohdan keskeinen viesti. Grace on mitä kauniimmin oikeassa julistaessaan kaikkien pienten ihmislasten autuutta. Koodi on oikeassa paaluttaessaan uskomme käsityksiä. Synti on, ja se mainitaan kaikkia koskevana faktana, mutta sen ei tarvitse sitoa enää ajatteluammekaan, eikä tuossakaan kaikkia koskevassa kohdassa tarvitse juuttua syntiin, pääsemättä siitä eteenpäin. Etenkään ei ole tarvetta jäädä huoleen pienimmänkään lapsen osalta. Jumala on ja ilmestyy hänellekin, ja se Jumala on rakkaus. Eikä rakkaus koskaan häviä.
