Mä kirjoitin ylioppilaaksi lapsen ollessa 9kk ja hain heti korkeakouluun, jonne pääsin. Lykkäsin aloitusta vuodella ja menin kouluun kun lapsi oli 2,5v. Opiskelen nyt toista vuotta, ja mies aloitti myös insinööriopinnot nyt syksyllä.
Taloudellinen tilanne on niukka, muttei mahdoton. Mies opiskelee työttömyyspäivärahalla. Mä saan opintotukea. Lapsesta tulee lapsilisä ja saadaan vielä asumistukea. Töitä tehdään jos niitä on ja jos koulu ja lapsen hoitokuviot sen sallivat. Sekin tekee paljon, jos on yhden sunnuntain kuukaudessa töissä: käteen jää rapiat 150e.
Meille kyllä sukulaisten ja ystävien lapsenhoitoapu on ollut ihan korvaamatonta. Ei tuu lapselle ihan mahdottomia hoitopäiviä, on vain 4 päivää viikossa päiväkodissa. Ja jos on tenttiviikko niin on kivempi lukea kun lapsi pääsee mummun kanssa vaikka ulos, tai kirjastoon tai muuta kuin että joutuisi olemaan päiväkodissa hirveän pitkän päivän tai kotona viihdyttämään itseään.
Koulun puolesta välillä on aika löysää, ja välillä taas ihan hirveän hektistä ja stressaavaa. Siinä täytyy vaan pelata se arjen suunnittelu ja rutiinit, ja välillä antaa itselle lupa olla tavoittelematta tenteistä ja esseistä täysiä pisteitä.
